Ruokavalion kestävyys ja terveys

Kestävä ja terveellinen ravitsemus on osa ruokajärjestelmää. Kestävä ja terveellinen ruokavalio tarkoittaa runsaampaa sesonginmukaisten kasvikunnan tuotteiden ja vähäisempää punaisen lihan ja lihavalmisteiden käyttöä.

Vihannesten, juuresten, perunan, marjojen ja hedelmien sekä täysjyväviljavalmisteiden lisääminen ruokavalioon pienentää ilmastokuormitusta, naudanlihan lisääminen suurentaa sitä. Kalan ja kananlihan kulutuksen ilmastovaikutukset ovat pienemmät kuin punaisen lihan.

Ruokavalion kestävyyttä ei voi kuitenkaan mitata pelkästään ilmastovaikutuksilla, vaan tulee huomioida koko ruokajärjestelmä.

"Planetaarinen ruokavalio" turvaisi riittävän ravinnon kaikille

Vuonna 2019 Lancet-lehdessä esiteltiin kansainvälisen tutkijaryhmän ehdotus ”planetaariseksi ruokavalioksi”. Planetaarisen ruokavalion noudattaminen turvaisi maapallolla riittävän ravinnon noin 10 miljardiin ihmiseen kasvavalle väestölle vuoteen 2050 mennessä.

Samalla planetaarinen ruokavalio ehkäisisi huonon ravitsemuksen aiheuttamaa sairastavuutta ja kuolemia, edistäisi kestävää kehitystä ja jarruttaisi ilmastonmuutosta. Planetaarista ruokavaliomallia kehitetään monissa maissa paikallisiin ruokajärjestelmiin sopivaksi.

On arvioitu, että planetaarisen ruokavalion noudattaminen vähentäisi suomalaisten ennenaikaista kuolleisuutta vuoteen 2030 mennessä neljänneksellä.

Planetaarinen ruokavalio koostuu pääosin kasviksista, hedelmistä, täysjyväviljasta, palkokasveista ja tyydyttymätöntä rasvaa sisältävistä öljyistä. Se sisältää kohtuullisia määriä kalaa ja kanaa ja vain hieman punaista lihaa, lisättyä sokeria ja puhdistettua viljaa.

Planetaarisen ruokavalion kasvispainotteisuus vastaa suomalaisia ravitsemussuosituksia, mutta ympäristöä kuormittavien eläinperäisten ruoka-aineiden (kuten lihan ja maitovalmisteiden) käyttömäärät määritellään tiukemmin.

Ruokapyramidi suosittelee kasvispainotteista ja ekologisesti kestävää ruokaa

Suomalaista ravitsemussuositusta nykyisin kuvaavan ruokapyramidin kaksi alinta tasoa sisältävät pelkästään laadukkaiden hiilihydraattien lähteitä. Alimmalla tasolla on kasviksia, palkokasveja, hedelmiä, marjoja ja juureksia. Näitä ja pyramidin seuraavan tason perusruokia eli viljoja, siemeniä, pähkinöitä ja perunaa tulisi syödä päivän jokaisella aterialla.

Pyramidin keskitasolla on lisää päivittäin syötäviä kasvikunnan tuotteita, kuten kasviöljypohjaisia levitteitä ja kasviöljyjä. Maitotuotteet kuuluvat päivittäiseen ruokavalioon, mutta muita eläinkunnan tuotteita, kuten kalaa, kananmunia ja lihaa suositellaan syötävän vain muutamia kertoja viikossa.

Suomalaisissa ravitsemussuosituksissa suositellaan syömään punaista lihaa ja lihavalmisteita korkeintaan 500 grammaa viikossa. Tämä toteutuukin työikäisten naisten kohdalla, mutta työikäisillä miehillä kulutus lähentelee kiloa. Suomalaiset työikäiset miehet syövät kasviksia ja hedelmiä päivässä keskimäärin kolmanneksen ja naiset viidenneksen suositeltua vähintään 500 grammaa vähemmän.

Kuluttajien ruokavalintoihin vaikuttaminen politiikkatoimin

Aiemman tutkimuksen perusteella kuluttajien ruokavalinnoilla voidaan saavuttaa arviolta 25–50 prosentin päästövähennykset. Toivotut kulutusmuutokset edellyttävät kuitenkin kestäviä elintarvikevalintoja tukevaa politiikkaa.

Kestävää, terveellistä ja turvallista ruokavaliota voidaan edistää

ohjaamalla maatalouden tuotantoa
verotuksella, tukipolitiikalla ja muilla fiskaalisilla keinoilla
ruokapalveluiden ja julkisten hankintojen avulla
koulutuksella ja tiedotuksella
tutkimuksella ja tuotekehityksellä sekä
vaikuttamalla kuluttajan ruokaympäristöön.

Esimerkiksi kalan kulutusta pyritään lisäämään Kotimaisen kalan edistämisohjelmalla, jonka tavoitteena on lisätä suomalaisten kalan syöntiä 2–3 kertaan viikossa vuoteen 2027 mennessä.

Parhaimmillaan politiikkatoimilla on merkitystä usealla kestävyyden osa-alueella. Esimerkiksi kotimaisen kalan käyttöä lisäämällä voitaisiin parantaa työllisyyttä ja toimeentuloa, parantaa ihmisten terveyttä ja pienentää ruokavalion ilmasto- ja ympäristöjalanjälkeä.

Julkisten palvelujen merkitys terveys- ja ruokapolitiikassa

Julkiset ruokapalvelut, joissa hankinnat kilpailutetaan terveys- ja ympäristöperustaisilla tarjouskilpailuilla edistävät tasapuolisesti hyvää ja kestävää ravitsemusta. Ruokapalvelut ovat myös tärkeitä paikkoja mallioppimiseen ja ruokakasvatukseen päiväkodeista työpaikkaravintoloihin.

Terveellisen ja kestävän syömisen tulisi olla jokaisen suomalaisen kansalaistaito, joka opitaan jo lapsuudessa. Julkiset ruokapalvelut toimivat terveydenedistämistyössä tasapuolisesti yhteistyössä kolmannen sektorin (järjestöjen) kanssa.

Kaikille avoimet julkiset palvelut, kuten neuvolat (ml. äitiysneuvolat), koulu- ja opiskelijaterveydenhuolto sekä varhaiskasvatus- ja opetussuunnitelmien kirjaukset kestävän ravitsemuksen edistämisestä toteuttavat suomalaista hyvinvointipolitiikkaa.