Työelämän ulkopuolella olevien maahanmuuttaneiden tavoittaminen palveluihin – ratkaisuja osallisuushankkeista

Kotoutumista tukevien palveluiden on tarkoitus tukea Suomeen muuttaneita pääsemään yhdenvertaisesti ja tasa-arvoisesti osaksi yhteiskuntaa. Palvelut eivät kuitenkaan aina riittävästi vastaa maahanmuuttaneiden tarpeisiin eivätkä tavoita kaikkia, jotka palveluista hyötyisivät. Euroopan sosiaalirahaston osallisuushankkeiden (ESR+ 4.3) havaintojen mukaan palveluiden ja avun ulkopuolelle jää ihmisiä herkästi esimerkiksi kotoutumisajan umpeutuessa, sekä silloin, jos palvelu keskeytyy vaikkapa työn tai lasten saamisen vuoksi, eikä työelämän ulkopuolella olevien tavoittamiseen kiinnitetä riittävää huomiota.

Nykyisessä kotoutumislaissa onkin kiinnitetty huomiota työelämän ulkopuolella olevien tavoittamiseen, mihin osallisuushankkeet tarjoavat hyviä käytäntöjä. Kuntien ja muiden kotoutumista tukevien palveluiden järjestäjien kannattaa hyödyntää seuraavaksi esiteltävät keinot työelämän ulkopuolella olevien maahanmuuttaneiden tavoittamiseksi.

Toiminnan tulee vastata osallistujien tarpeisiin

Palveluiden suunnittelussa on varmistettava, että toiminta vastaa kohderyhmän aitoihin tarpeisiin, sillä tarpeet huomioivaan ja vetovoimaiseen toimintaan halutaan osallistua. Hyvä käytäntö on ottaa tavoitellut osallistujat mukaan toiminnan suunnitteluun jo varhain, jolloin voidaan selvittää, millaisesta toiminnasta kohderyhmä on kiinnostunut ja milloin he pääsisivät osallistumaan. Jos toiveita ja tarpeita kuunnellaan vasta toiminnassa jo mukana olevilta, ei toiminta välttämättä onnistu tavoittamaan niitä, jotka jäävät herkimmin palveluiden ulkopuolelle.

Sukupuolitietoinen ja perhetilanteen huomioiva suunnittelu mahdollistaa tarpeisiin vastaamisen

Toiminnan suunnittelussa on hyödyllistä miettiä, miten sukupuoli vaikuttaa osallistumiseen. Esimerkiksi perheille ja huoltajille suunnatuissa palveluissa tulee huomioida se, että lastenhoitovastuussa olevat ovat edelleen lähes aina naisia, jolloin tavoittamista tukee erityisesti naisten tarpeiden huomioiminen toiminnassa ja sen markkinoinnissa.

Lasten kanssa kotona oleville huoltajille suunnatussa toiminnassa tuleekin huomioida osallistujien elämäntilanne. Palvelun toiminta-ajat ja sisällöt tulee suunnitella sellaisiksi, että ne sopivat perhearkeen, erityisesti sen suhteen, miten lastenhoito järjestetään toiminnan aikana.

Vaikka toiminta voi samanaikaisesti olla kaikille avointa ja huomioida jonkun tärkeäksi tunnistetun ryhmän erityistarpeita, voi vain tietylle sukupuolelle suunnatulla toiminnalla olla myös paikkansa. Vain tietylle sukupuolelle suunnatun ryhmän tunnelma voidaan esimerkiksi kokea rennompana ja luottamuksellisempana kuin kaikille avoimessa toiminnassa, mikä voi lisätä toiminnan vetovoimaa.

Läheinen sijainti helpottaa osallistumista

Toimintapaikan sijainnilla on suuri merkitys siinä, miten helppoa toimintaan on lähteä mukaan. Toiminnan on hyvä sijaita mahdollisimman lähellä tavoiteltuja osallistujia tai vähintään hyvien kulkuyhteyksien päässä. Ryhmätoimintaa on järjestetty onnistuneesti alueilla, joissa asuu paljon kohderyhmään kuuluvia asukkaita. Etuna on mahdollisimman pieni kynnys osallistua, eivätkä kulkemisen hankaluudet tai matkakulut muodostu esteeksi.

Hyviä kokemuksia haavoittuvassa asemassa olevien tavoittamisesta on saatu myös etsivän työn mallista, jossa yksilöllistä tukea on tarjottu joustavasti helposti saavutettavissa paikoissa, kuten osallistujien kodeissa, puistoissa ja kirjastoissa.

Ammattilainen jalkautuu kohderyhmän luokse

Työelämän ulkopuolella olevien tavoittaminen voi vaatia sen, että ammattilainen menee tiedon ja palvelun kanssa sinne, missä kohderyhmä on. Toiminnasta viestiessä kannattaa jalkautua asuinalueille, paikallisiin kerhotiloihin tai vaikkapa etnisiin ruokakauppoihin. Myös yhteistyöverkostojen voima on suuri, kun muut verkostotoimijat, kuten paikalliset yhdistykset ja neuvolat voivat vinkata toiminnasta kohderyhmään kuuluville.

Viesti aktiivisesti, joustavasti ja monipuolisesti

Sijainnin lisäksi tavoittamista tukevat monipuoliset ja joustavat yhteydenottokanavat sekä toimintatapa, jossa ammattilainen on aktiivisesti yhteydessä asukkaisiin eikä niin, että asukkaan tulee tavoittaa ammattilaista. Toimivaksi on havaittu toimintatapa, jossa palvelun järjestäjille voi soittaa lyhyesti tai toivoa yhteydenottoa ja ammattilainen soittaa takaisin, sekä matalan kynnyksen viestittely esimerkiksi WhatsApp-ääniviesteillä.

Viestinnässä kannattaa panostaa monikielisyyteen, jotta toiminta löytää kohderyhmänsä. Suunnitteluun kannattaa mahdollisuuksien mukaan ottaa eri kieliä puhuvia ja eri kieliryhmien kulttuureja tuntevia ihmisiä, jolloin viestit pystytään kohdentamaan tehokkaammin. Esimerkiksi joskus toimii paremmin suostutteleva, toisinaan käskevä viesti. Tavoittamista tukee läsnäolo sellaisilla viestintäalustoilla, joita kohderyhmä jo valmiiksi käyttää, joten kannattaa selvittää huolellisesti, mitä medioita, kuten sosiaalisen median palveluita, he suosivat.

Niin sanotun puskaradion voimaa ei kannata aliarvioida, sillä tieto hyvästä ja luottamusta herättävästä toiminnasta alkaa levitä herkästi ihmiseltä toiselle. Tässä on kuitenkin syytä seurata, että toimintaan saadaan osallistujiksi ihmisiä kaikista tavoitelluista ryhmistä, ettei osa, herkästi juuri haavoittuvassa asemassa olevat, jää tavoittamatta.

Katsauksessa esitetyt ratkaisut on koottu Euroopan sosiaalirahasto plussan erityistavoitteen 4.3 hankkeista loppuvuonna 2025. Katsauksen on koonnut Yhdenvertaisen osallisuuden koordinaatio ja se on julkaistu 28.1.2026. Katsaus on koordinaation Katsauksia osallisuuteen ja yhdenvertaisuuteen -verkkojulkaisusarjan julkaisu.

Viittausohje: Työelämän ulkopuolella olevien maahanmuuttaneiden tavoittaminen palveluihin – ratkaisuja osallisuushankkeista. Katsauksia osallisuuteen ja yhdenvertaisuuteen 2/2026. Yhdenvertaisen osallisuuden koordinaatio, THL.