Ratkaisuja rikoskäyttäytymistä ehkäisevistä osallisuushankkeista

Eri puolilla Suomea on käynnissä useita eri Euroopan sosiaalirahaston erityistavoitteen 4.3 hankkeita, jotka tähtäävät rikollisuuden ehkäisyyn ja rikostaustaisten osallisuuden lisäämiseen. Hankkeet pyrkivät monimuotoisesti ja käytännönläheisesti ehkäisemään uusintarikollisuutta ja tukemaan rikostaustaisten elämänhallintaa erityisesti nivelvaiheissa – kuten vankilasta vapautumisen yhteydessä tai rikollisesti käyttäytyvän nuoren siirtyessä kuntouttavasta toiminnasta koulutukseen tai työelämään.

Hankkeiden toimintamallit vaihtelevat yksilöohjauksesta ryhmätoimintaan ja entisten vankien digitaitojen kehittämisestä kokemusasiantuntijakoulutuksiin. Esittelemme tässä katsauksessa ratkaisuja uusintarikollisuutta ehkäisevään työhön, jota tehdään riskikäyttäytymisellä oireilevien nuorten sekä nykyisten ja entisten rikosseuraamusasiakkaiden kanssa.

Kesällä 2025 tarkasteltujen hankkeiden kohderyhmiä olivat rikos- ja päihdetaustaiset nuoret sekä nykyiset ja entiset rikosseuraamusasiakkaat, kuten vankilassa joskus elämänsä aikana olleet, vankilasta vapautuvat, koevapautta suorittavat ja yhdyskuntaseuraamusasiakkaat. Kohderyhmiä yhdistää haasteiden päällekkäisyys. Suurella osalla, joilla on rikos- tai riskikäyttäytymistä, on myös päihde- ja mielenterveysongelmia. Päihde- ja mielenterveysongelmien lisäksi neuropsykiatriset haasteet ja erilaiset sosiaaliset haasteet näkyivät hankkeiden toiminnassa.

Hankkeissa on löydetty ratkaisuja, jotka tukevat rikostaustaisten osallisuutta ja elämänhallintaa. Joku tarvitsee enemmän käytännön apua arjenhallintaan, toinen hyötyy keskustelevammasta työotteesta ja siitä, että joku on aidosti läsnä ja kuuntelee, mahdollisesti ensimmäistä kertaa ikinä. Keskeisiä tekijöitä ovat olleet tuen oikea-aikaisuus, yksilöllisen polun rakentaminen, kokemusasiantuntijoiden hyödyntäminen, työntekijöiden aktiivisuus, läsnäolo ja luovuus. Vaikka haasteita on (kuten motivaation valjastaminen, palveluiden jatkumo ja resurssit), hankkeet osoittavat, että pienilläkin onnistumisilla voi olla suuri merkitys. Tärkeintä on kohdata ihminen yksilönä, antaa tilaa ja tukea ja rakentaa polku yhdessä.

Oikea-aikainen tuki

Tuen oikea-aikaisuudella on painava merkitys rikostaustaisten kohderyhmässä. Optimaalisesti tuki tulisi ajoittaa nivelvaiheeseen, kun asiakas tekee siirtymää kahden erilaisen tilanteen välillä. Tukea tulisi tarjota vangeille jo rangaistuksen loppuvaiheessa ennen vapautumista, esimerkiksi yksilötapaamisina, oman tilanteen kartoittamisena ja voimavarojen pohtimisena ja vahvistamisena. Jo luotu suhde työntekijän ja asiakkaan välille ja tutun työntekijän tuki auttavat turvaamaan nivelvaiheen siirtymää.

Oikea-aikaisuuden varmistamiseksi tulee pohtia myös sitä, millaista toimintaa asiakkaalle suositellaan missäkin kohtaa. Esimerkiksi koevapaudessa olevaa asiakasta voidaan kannustaa keskittymään koevapauden aikana itseensä: oman arjen järjestelyyn ja tulevan polun suunnitteluun työntekijän tuella. Koevapauden aikana kuntouttava työtoiminta työkokeilun sijaan voi ylläpitää voimavaroja ja motivaatiota.

Ylioptimismin taklaaminen

Rikostaustaisten kohdalla on tärkeää, että asiakas ei lähde heti ”ahmimaan lautaselle” liikaa, vaan etenee pienin askelin kohti turvallista elämää, työelämää ja opintoja. Vankilasta vapautuvalla asiakkaalla voi olla ylioptimistinen käsitys siitä, mihin omilla voimavaroillaan heti vankeusajan jälkeen pystyy.

Ylioptimismia voi olla esimerkiksi menetetyn ajan kompensointi liiallisella työnteolla, mikä voi johtaa uupumiseen ja muutokseen tarvittavan motivaation menettämiseen. Siirtymävaihe vaatii realistista suhtautumista ja pitkäjänteisyyttä, ja työntekijä voi lempeästi muistutella voimavarojen pohtimisesta ja seuraavasta realistisesta askeleesta.

Hankkeissa on opittu tunnistamaan ylioptimismin riskejä olemalla aktiivisesti läsnä ja kuuntelemalla asiakkaiden yksilöllisiä tilanteita. Asiakkaita tulee kannustaa tunnistamaan omia voimavarojaan ja kertomaan, jos jokin tuntuu liian aikaiselta, sillä työ tehdään itseä varten eikä työntekijöitä miellyttääkseen. Vankilasta vapautumisen jälkeen työelämää kohti pyrkiessä ratkaisuna voi toimia muun muassa kevytyrittäjyys, joka mahdollistaa työn tekemisen omien voimavarojen puitteissa. Pienin askelin eteneminen on osoittautunut hankkeissa toimivaksi lähestymistavaksi.

Pienet suuret onnistumiset

Pienin askelin eteneminen auttaa saavuttamaan onnistumisia, jotka tukevat motivaatiota ja edesauttavat siirtymää kohti uutta. Jo asiakkaan lähteminen mukaan toimintaan on onnistuminen.

Etenkin hankkeissa kohdatut nuoret ovat kaivanneet vertaistoimintaa, yhdessä tekemistä ja konkreettista tukea arkisiin asioihin. Aktiivisella työskentelyllä on jo lyhyessä ajassa saavutettu positiivisia muutoksia siinä, miten asiakas toimii ja kantaa itseään. Sosiaalisista haasteista kärsivän nuoren kohdalla onnistuminen on esimerkiksi ryhmätoimintaan mukaan lähteminen yksilötapaamisten jälkeen. Yksilötoiminnassa arkisten asioiden hoitaminen ensin tuetusti ja sen jälkeen itsenäisemmin vahvistaa itsetuntoa ja pystyvyyden tunnetta.

Koska muutosprosessit vaativat aikaa ja kohderyhmien henkilöt ovat hyvin eri vaiheissa prosessia, työntekijöiden tulee tunnistaa pienetkin onnistumiset. Vaikka työelämään tai opintoihin siirtyminen ei olisi palvelun tai toiminnan aikana oikea-aikaista tai realistista, jokaista asiakasta ja osallistujaa tuetaan. Omista vahvuuksista puhuminen, niiden tunnistaminen ja niistä kuuleminen voi vähentää asiakkaan kokemia haittoja, vaikka täyskäännöstä ei tapahtuisikaan. Pienikin muutos on suuri onnistuminen ja palvelun aikana tehty työ tukee myöhempää pystyvyyden tunnetta.

Työntekijöiden aktiivisuus

Rikoskäyttäytymisellä oireilevien nuorten ja rikosseuraamusasiakkaiden tavoittaminen, toiminnassa mukana pysyminen ja motivointi vaatii työntekijöiltä erityistä läsnäoloa ja aktiivisuutta. Hankkeissa aktiivinen työote ja yhteydenotot työntekijöiden puolelta on koettu tärkeäksi, jotta yhteydenpito jatkuu. Toiminta saattaa unohtua asiakkaalta ilman muistuttelua, jolloin jo yksi puhelinsoitto voi herätellä takaisin toiminnan ja tuen piiriin.

Aktiivisella yhteydenpidolla etenkin alkuvaiheessa on valtava merkitys. Yhteydenpidossa on tärkeää mukautua asiakkaan tarpeisiin. Haastavassa tilanteessa olevan nuoren tavoittaa aamuisen puhelun sijaan helpommin ilta-aikaan WhatsApp-viestillä. Muistutukset tapaamisista ja aktiivinen yhteydenpito viestivät siitä, että asiakas ei ole yksin ja tukea on tarjolla.

Työntekijä voi lähteä mukaan ruokakauppaan, tutustumaan uuden kaupungin harrastusmahdollisuuksiin, asuntonäyttöön tai Kela-asioita hoitamaan. Arjen toimissa mukana oleminen ja auttaminen madaltaa kynnystä tehdä asioita myös yksin, jolloin voidaan saavuttaa onnistumisia.

Kokemusasiantuntijuuden hyödyntäminen

Toiminnassa on tärkeää kuulla kohderyhmän omaa ääntä ja sitä, minkälaista tukea he itse kokevat tarvitsevansa ja millä tavalla. Kokemusasiantuntijat voivat tuoda esiin arvokkaita näkökulmia ja ideoita, joita olisi muuten vaikea keksiä, mikä tekee toiminnasta helpommin lähestyttävää ja auttaa välttämään ylhäältä alas ohjautuvaa toimintaa.

Kokemusasiantuntijat ovat olleet keskeisessä roolissa useassa hankkeessa. Uusia kokemusasiantuntijoita on muun muassa koulutettu KEIJO-kokemusasiantuntijakoulutuksen mukaisesti, ja heidän huomioitaan on hyödynnetty toiminnan kehittämisessä.

Kokemusasiantuntijat ovat rekrytoineet toimintaan uusia rikostaustaisia osallistujia omilla kontakteillaan sekä madaltaneet kohderyhmän osallistumiskynnystä toimimalla roolimalleina. Samankaltaisesta taustasta tulevan ihmisen näkeminen toimimassa vastuullisessa roolissa voi lisätä osallistujien motivaatiota muutosprosessiin ja työelämätaitojen kehittämiseen.

Luovuus työkaluna

Kohderyhmään kuuluvien asiakkaiden yksilölliset tilanteet ja tarpeet vaativat ja mahdollistavat luovan työotteen käytön. Hankkeissa luovuus näyttäytyy mukautumisena jokaisen yksilölliseen tilanteeseen. Olemalla aidosti läsnä, pysähtymällä ja kuuntelemalla asiakkaan tarpeita voidaan muodostaa oma yksilöllinen polku.

Rikostaustaisten parissa luovaa työotetta on hyödynnetty asiakkaan tilanteen ja oman elämäntarinan läpikäymiseen piirtämällä asiakkaan kuvailemaa kerrontaa. Oman tilanteen ja polun näkeminen piirustuksena paperilla voi auttaa konkretisoimaan sitä, missä vaiheessa prosessia itse on ja minkälaiset tekijät ovat tuoneet tähän pisteeseen.

Luovuuteen kannustamalla voidaan lisätä myös kohderyhmän omaa toimijuutta. Rikos- ja riskikäyttäytymisellä oireileville nuorille suunnatussa hankkeessa nuoret ovat annetun budjetin puitteissa saaneet itse päättää, minkälaista päihteetöntä ja laillista toimintaa he haluavat ryhmässä hanketoiminnan aikana toteuttaa. Toiminnan kautta on havaittu, että nuoret haluavat arkisia, ”normaaleja” asioita ja yhdessä tekemistä, kuten urheilua, eläinten kanssa toimimista ja kahvittelua.

Ratkaisuja tarjonneet hankkeet:

Digikaverit, Heli Kaatrakoski
Kerkkä – Uuden kasvua: Nivelvaiheen tuki koulutus- ja työelämään siirtymiseen sekä re-integroitumiseen yhteiskuntaan, Ville Pitkänen ja Laura Lapinkoski
Rikostaustaisten työelämäosallisuuden kiihdyttämö – HOOK, Anna Vuorelainen ja Anni Hausen
Usva-hanke, Marjatta Kukkonen
Äxöniä - elämyksiä ja itsensä ylittämisiä pienryhmissä 15–29-vuotiaille, Tiina Tikkanen-Nissinen

Katsaus on Yhdenvertaisen osallisuuden koordinaation Katsauksia osallisuuteen ja yhdenvertaisuuteen -verkkojulkaisusarjan julkaisu ja se on julkaistu 7.11.2025. Katsaus tehtiin yhteistyössä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) yhteensovitetut palvelut -tiimin korkeakouluharjoittelija Telma Nihdin kanssa. Nihti toimii katsausta julkaistaessa THL:n väkivallan vastainen työ -tiimin tutkijana.

Viittausohje: Ratkaisuja rikoskäyttäytymistä ehkäisevistä osallisuushankkeista. Katsauksia osallisuuteen ja yhdenvertaisuuteen 4/2025. Yhdenvertaisen osallisuuden koordinaatio, THL.