Osattomuus heikentää yhteiskunnan vakautta – erot ryhmien välillä ovat kasvaneet

Osattomuus voidaan nähdä osallisuuden vastakohtana. Ihminen voi olla osaton erilaisista asioista, esimerkiksi terveydestä, palkkatyöstä, kohtuullisen elämän turvaavasta toimeentulosta, tarpeisiin vastaavista palveluista tai itselleen tärkeistä yhteisöistä, tai useasta näistä yhtä aikaa, mutta hän ei silti välttämättä ole syrjäytynyt. Jos osattomuus kasaantuu, riski syrjäytymiseen lisääntyy. Osattomuus on siis syrjäytymistä kapeampi ilmiö.

Koko aikuisväestössä erittäin heikon osallisuuden kokemus on pysynyt vakaana. Erot työmarkkina-aseman mukaan ovat kuitenkin kasvaneet entisestään. Työssäkäyvien, eläkeläisten, perhevapaalla olevien osallisuus vahvistui vuodesta 2019 vuoteen 2022, mutta työkyvyttömyyseläkkeellä olevien ja työttömien tilanne huononi entisestään. Tämä viittaa siihen, että osallisuuden ja osattomuuden yhteiskunnallinen polarisaatio on lisääntynyt. Tutustu ryhmien välisiin eroihin tarkemmin tämän katsauksen lopussa.

Osallisuuden vahvistaminen lisää yhteiskunnan vakautta

Osattomuuden kokemus heikentää yksilön hyvinvointia, mutta se vaikuttaa myös laajemmin yhteiskuntaan. Osattomuus uhkaa myös yhteiskunnan vakautta. Osallisuuden ja osallisuutta tukevien rakenteiden vahvistaminen puolestaan lisää yhteiskunnan resilienssiä ja vakautta.

Osallisuus on mahdollisuutta käyttää valtaa

Osallisuuden kokemus perustuu ihmisen kokemukseen omista mahdollisuuksistaan käyttää valtaa:

Omassa elämässään: esimerkiksi mahdollisuutta tavoitella itselleen tärkeitä asioita tai päättää yhdessä sosiaalihuollon ammattilaisen kanssa asiakassuunnitelmien sisällöistä.
Itselle tärkeissä yhteisöissä: esimerkiksi mahdollisuus olla mukana päättämässä harrasteryhmän yhteisistä asioista.
Yhteiskunnassa: esimerkiksi äänestämällä, osallistumalla aktivismiin tai osallistumalla neuvotteluihin ja kamppailuihin siihen, miten resursseja jaetaan.

Osallisuusindikaattori mittaa osallisuuden kokemusta

THL:n väestötutkimuksissa mukana oleva osallisuusindikaattori mittaa osallisuuden kokemusta kymmenellä kysymyksellä. Alle 50 pisteen tulos tarkoittaa erittäin heikkoa osallisuuden kokemusta. Esimerkiksi pienituloisissa perheissä elävillä nuorilla, työttömillä, työkyvyttömillä ja sateenkaarivähemmistöihin kuuluvilla on suurempi riski kokea erittäin heikkoa osallisuutta kuin muilla.

Työssäkäynti vahvistaa osallisuutta, mutta rakenteisiin pitää puuttua

Työssäkäynti vahvistaa osallisuutta ja ehkäisee osattomuutta. Poliittisilla toimilla edistetään työllistymistä, mutta viime aikoina on tehty päätöksiä, jotka heikentävät osatyökykyisten ja työttömien osallisuutta työmarkkinoilla. Ajankohtaiset poliittiset pyrkimykset leikata sosiaaliturvaa antavat syytä olettaa, että ihmisten osattomuus lisääntyy tulevina vuosina.

Toimenpiteiden pitää kohdistua yksilöiden lisäksi rakenteisiin. On etsittävä keinoja, joilla esimerkiksi osatyökykyisiä palkataan nykyistä halukkaammin työntekijöiksi, ja on kehitettävä sosiaaliturvaa, joka on ennakoitavaa ja kohtuulliseen elämään riittävää.

Erittäin heikko osallisuuden kokemus aikuisväestössä 2019–2022: työkyvyttömillä ja työttömillä tilanne huonontui, muilla tilanne kohentui

Käytimme aineistona koko Suomen aikuisväestöä edustavia FinSote 2019- ja Terve Suomi 2022 -aineistoja, joissa molemmissa osallisuusindikaattori on ollut mukana. Analyysikohteena ovat 20 vuotta täyttäneet.

Koko aikuisväestössä erittäin heikko osallisuuden kokemuksen taso on ollut suhteellisen vakaa (vuonna 2019 10,1 %, vuonna 2022 9,6 %). Tärkeämpiä ovat kuitenkin osuudet tietyissä riskiryhmissä kuten työttömillä ja työkyvyttömillä.

Alla olevassa taulukossa kuvataan erittäin heikko osallisuuden kokemus pääasiallisen toiminnan mukaan. (Huom: koska pääasiallisesta toiminnasta kysyttiin hieman eri tavalla vuosina 2019 ja 2022, on joitakin vastausvaihtoehtoja yhdistetty.)

Taulukko. Erittäin heikko osallisuuden kokemus (%) pääasiallisen toiminnan mukaan
Pääasiallinen toiminta	2019	2022	muutos (%-yksikköä)
Työssä	7,6	6,5	-1,1
Eläkkeellä iän perusteella	8,0	7,3	-0,7
Perhevapaalla, kotiäiti tai -isä	12,8	5,0	-7,8
Opiskelija tai opintovapaalla	16,3	10,6	-5,7
Työkyvytön (esim. työkyvyttömyyseläkkeellä)	20,2	26,5	+6,3
Työtön tai lomautettu	24,5	28,9	+4,4
Jokin muu	25,6	20,9	-4,7

Vuonna 2019 erittäin heikko osallisuuden kokemus oli harvinaisinta työssäkäyvien keskuudessa (7,6 %). Myös eläkeläisillä erittäin heikon osallisuuden kokemuksen osuus (8 %) oli lähellä työssä olevia. Perhevapaalla olevia vastaajia oli vähän (n=82), ja siksi heidän osuutensa (12,8 %) on hieman epäluotettava. Opiskelijoista lähes joka kuudes eli 16,3 prosenttia koki erittäin heikkoa osallisuutta. Suurimmat erittäin heikon osallisuuden osuudet olivat työkyvyttömillä (20,2 %) ja työttömillä (24,5 %).

Vuonna 2022 pienin erittäin heikon osallisuuden kokemuksen osuus oli perhevapaalla olevilla (5,0 %). Se tarkoittaa, että osuus oli 7,8 prosenttiyksikköä pienempi verrattuna vuoteen 2019. Muutoin järjestys pysyi samana kuin vuonna 2019.

Työssäkäyvillä erittäin heikon osallisuuden kokemuksen osuus oli 6,5 prosenttia ja eläkeläisillä 7,3 prosenttia. Myös näissä kahdessa ryhmässä erittäin heikkoa osallisuutta kokevien osuudet olivat pienempiä vuoteen 2019 verrattuna (-1,1 %- ja -0,7 %-yksikköä). Opiskelijoillakin osuus oli selkeästi pienempi, 10,6 prosenttia (-5,7 %-yksikköä).

Pienentyneet osuudet kaikissa edellä mainituissa ryhmissä korostavat heikoimmissa työmarkkina-asemissa olevien heikentynyttä tilannetta vuosien 2019 ja 2022 välillä, jolloin erittäin heikko osallisuuden kokemus yleistyi työkyvyttömien ja työttömien keskuudessa. Vuonna 2022 työkyvyttömistä 26,5 prosenttia (+6,3 %-yksikköä) ja työttömistä 28,9 prosenttia (+4,4 %-yksikköä) koki erittäin heikkoa osallisuutta.

Tämä katsaus on Yhdenvertaisen osallisuuden koordinaation Katsauksia osallisuuteen ja yhdenvertaisuuteen -verkkojulkaisusarjan julkaisu.

Viittausohje: Osattomuus heikentää yhteiskunnan vakautta – erot ryhmien välillä ovat kasvaneet. Katsauksia osallisuuteen ja yhdenvertaisuuteen 2/2025. Yhdenvertaisen osallisuuden koordinaatio, THL.