Huumausaineiden laillisuus ja käytön rangaistavuus

Tämän sivun sisältö

• Huumausaineiden käytön laillisuus ja rangaistukset kaksi eri asiaa
• Laillistaminen, dekriminalisointi ja depenalisointi erotettava toisistaan
• Haittojen vähentäminen ja käytön hyväksyttävyys tai tuomittavuus ovat myös kaksi eri kysymystä
• Kansalaisten asenteet
• THL:n kanta huumausaineiden käytön rangaistavuuteen

Huumausaineiden käytön laillisuus ja rangaistukset kaksi eri asiaa

Huumausaineiden laillistamisesta keskusteltaessa keskustellaan usein useammasta kuin yhdestä asiasta. Esimerkiksi kannabiksen laillisuus ja käytön rangaistavuus ovat kaksi eri asiaa. Käydyssä keskustelussa pohditaankin usein huomaamatta kahta eri kysymystä: Tuleeko kannabiksen tai huumausaineiden käytön olla laillista ja säädeltyä kuten esimerkiksi alkoholin ja tupakan? Tai tuleeko niiden käytöstä tai pienten määrien hallussapidosta omaan käyttöön rangaista?

Laillistaminen, dekriminalisointi ja depenalisointi erotettava toisistaan

Kannabiksen asema lainsäädännössä vaihtelee maittain. Suomessa kannabis on luokiteltu huumausaineeksi ja sen tuotanto, valmistus, tuonti, vienti, kuljetus, kauttakuljetus, jakelu, kauppa, käsittely, hallussapito ja käyttö on laissa kielletty.

Laillistaminen tarkoittaa yhdisteiden yleistä saatavuutta ja niiden laillista jakelua erikseen sovitulla tavalla rajoitetummin tai vapaammin. Rajoitetussa mallissa huumausaineiden, esimerkiksi kannabiksen saatavuutta rajoitettaisiin kuten meillä mm alkoholin ja tupakan saatavuutta nykyään.  Vapaammassa mallissa saatavuus voisi olla vain lievästi rajoitettua tai valvottua kuten mm. Pohjois-Amerikan joissakin osavaltioissa. 

Dekriminalisointi tarkoittaa, että kannabiksen tai muiden huumausaineiden käyttö ja esimerkiksi pienien määrien hallussapito eivät ole enää laissa kiellettyä. Mutta edelleen esimerkiksi tuotanto, valmistus, tuonti, vienti, kuljetus, kauttakuljetus, jakelu ja kauppa olisivat rangaistavia. 

Depenalisointi puolestaan tarkoittaa, että teot ovat yhä lainvastaisia, mutta niistä ei tavanomaisissa tapauksissa enää rangaista. Tämä on mahdollista lakiin otetun erityisen ns. toimenpiteestä luopumispykälän perusteella. Depenalisoinnilla voidaan joskus tarkoittaa pelkästään käytöstä ja siihen liittyvistä teoista säädettyjen seuraamusten lieventämistä.

Käyttörikos tarkoittaa, että on nykylainsäädännön mukaan huumausaineen käytöstä tai pienien määrien hallussapidosta seuraa rangaistus. Tämä on yleensä sakkorangaistus, ja alaikäisten nuorten kohdalla rangaistuksen vaihtoehtona voidaan käyttää puhuttelua. Huumausaineista riippuvainen henkilö voidaan jättää tuomitsematta rangaistukseen, mikäli hän hakeutuu hoitoon.
Syyttäjälaitos: Menettely huumausaineen käyttörikosta koskevissa asioissa (pdf 249 kt)

Huumausaineiden käyttöä koskevat juridiset vaihtoehdot

Osana keskustelua on myös suhtautuminen kannabiksen kotikasvatukseen. Laillistamisen, dekriminalisoinnin tai depenalisoinnin ei tarvitse tarkoittaa kotikasvatuksen sallimista ja toisaalta oman käytön salliminen voi tarkoittaa myös kasvattamisen sallimista omaan käyttöön. ”Laillistamiskeskustelulla” voidaan siis tarkoittaa esimerkiksi kaikkia näitä asioita tai vain osaa niistä. Laillistamiskeskusteluun sekoittuu myös keskustelu kannabiksen lääkkeellisestä käytöstä.

Haittojen vähentäminen ja käytön hyväksyttävyys tai tuomittavuus ovat myös kaksi eri kysymystä

Kuten aina päihteistä puhuttaessa, yhteiskunnallinen pohdinta sääntelyn vaihtoehdoista sekoittuu helposti arvopohjaisiin henkilökohtaisiin näkemyksiin päihteiden käytön hyväksyttävyydestä tai tuomittavuudesta. Kysymys ei kuitenkaan ole kannabiksen puolustamisesta tai vastustamisesta päihteenä.

Tarvitseeko ihminen yhdisteitä päihtyäkseen ja jos tarvitsee niin miksi? Onko kannabis alkoholia parempi tai huonompi vaihtoehto joillekin henkilöille? Estääkö tai vaikeuttaako rangaistuksen pelko hoitoon ohjautumisessa?

Nämä ovat eri pohdintoja kuin se, mitkä ovat hyviä ja mitkä huonoja keinoja hallita päihdeongelmia politiikan ja lainsäädännön avulla.

Kansalaisten asenteet

Huumepolitiikassa on tapahtunut lyhyessä ajassa paljon sellaista, mitä vielä joitain vuosia sitten ei pidetty edes mahdollisena. Maailmalla tapahtuvat muutokset heijastuvat myös suomalaiseen keskusteluun. Eteenkin kannabiksen kokeilun, mutta myös säännöllisemmän käytön suhteen kansalaisten asenteet ja mielipiteet ovat selvästi lieventyneet.  Esimerkiksi kansalaisaloitteet koskien kannabiksen laillistamista, dekriminalisointia tai depenalisointia eivät ole aikaisemmin ylittäneet vaadittavaa kannatusrajaa eduskunnan käsittelyä varten. Vuonna 2019 kuitenkin kansalaisaloite Kannabiksen käytön rangaistavuuden poistamiseksi ylitti vaadittavan 50 000 kannattajan rajan ja  eteni ensimmäistä kertaa poliittiseen käsittelyyn. Tällä hetkellä asian käsittely on kesken lakivaliokunnassa. 

THL:n kanta huumausaineiden käytön rangaistavuuteen

Tiivistelmä: 

THL ehdottaa, että huumepolitiikkaa kehitettäisiin niin, että huumeiden käyttöön puututtaisiin ensisijaisesti sosiaali- ja terveydenhuollon keinoin ja yhteiskunnallista keskustelua jatkettaisiin kaikkien huumeiden käytön rangaistavuuden poistamiseksi.

Huumausaineiden käytön rangaistavuuden poistaminen rikoslaista ei estä puuttumasta käyttöön muilla tavoin. Huumeita käyttävät henkilöt voidaan ohjata sosiaali- ja terveyspalveluihin ja heihin voidaan soveltaa myös hallinnollisia sanktioita (esimerkiksi rikesakko sääntöjen rikkomisesta). 

THL ei kannata erillislainsäädännön säätämistä kannabiksen kohdalla. 

Vaikka kannabis on useilla mittareilla vähemmän haitallinen kuin monet muut aineet, se voi aiheuttaa riippuvuutta ja sen käytöstä voi koitua monenlaista haittaa. Haitat liittyvät erityisesti runsaaseen käyttöön nuoruusiässä, jolloin kannabis voi vaikuttaa haitallisesti aivojen kehitykseen, mielenterveyteen ja kognitiiviseen suoriutumiseen
kannabis ja terveys

Kannabiksen lainsäädännöllinen erityiskohtelu ei olisi haittojen vähentämisen näkökulmasta erityisen tehokas tapa. Se olisi ongelmallinen myös yhdenvertaisuuden kannalta, sillä se jättäisi huono-osaisimmat monipäihdekäyttäjät ja huumeriippuvaiset suhteellisesti entistäkin huonompaan asemaan. THL:n näkemyksen mukaan huumetilanteen hallinta, haittojen vähentäminen ja suhtautuminen huumausaineiden käytön rangaistavuuteen on yleisempi - kaikkia aineita koskeva - sosiaali- ja terveyspoliittinen kysymys. Jos käytön rangaistavuudesta luopumista harkitaan, sen tulee koskea kaikkia huumausaineita. Rangaistavuudesta luopuminen tulee toteuttaa hoitojärjestelmää, ehkäisevää työtä ja varhaista puuttumista samanaikaisesti laajentaen ja kehittäen. Tärkeätä on saada huumeongelmien kanssa kamppailevat ihmiset aikaisempaa varhemmin palveluiden piiriin. Esimerkiksi huumekuolemat tapahtuvat tyypillisesti palvelujärjestelmän ulkopuolella.

Huumeiden käytön haitat ovat merkittäviä kansanterveydellisiä ja sosiaalisia ongelmia, huumerikollisuus järjestysongelma ja huumaantuneena ajaminen turvallisuusongelma. Huumekysymyksen hoitaminen tai hoitamatta jättäminen vaikuttaa yksilön ja hänen lähipiirinsä lisäksi laajasti koko yhteiskuntaan ja sen hyvinvointiin. 
THL -lausunto (pdf 302 kt)