Huumausainepolitiikka

Suomen huumausainepolitiikan tavoitteena on huumausaineiden käytön ja levittämisen ehkäiseminen siten, että niiden käytöstä ja torjunnasta aiheutuvat taloudelliset, terveydelliset, sosiaaliset ja yksilölliset haitat sekä taloudelliset kustannukset jäävät mahdollisimman pieniksi. Suomessa huumausainepolitiikan koordinaatiovastuu on sosiaali- ja terveysministeriöllä. THL tuottaa huumausainepoliittista tutkimus-, seuranta- ja asiantuntijatietoa sekä toimii huumausainepoliittisen koordinaation tukena.

Suomen huumausainepolitiikka perustuu kansainvälisiin huumausainesopimuksiin, kansalliseen lainsäädäntöön sekä erikseen laadittuihin huumausainepoliittisiin asiakirjoihin. Näitä viimeksi mainittuja ovat: kansallinen päihde- ja riippuvuusstrategia (2021-2030)  sekä hallituskausittain tehtävät valtioneuvoston periaatepäätökset huumausainepolitiikasta ja näihin pohjautuvat toimenpideohjelmat.
Päihde- ja riippuvuusstrategia. Yhteiset suuntaviivat vuoteen 2030.

Hallinnonalojen välisestä yhteistyöstä vastaa sosiaali- ja terveysministeriön johtama huumausainepoliittinen koordinaatioryhmä. Koordinaatioryhmä seuraa huumausainetilanteen kehitystä ja raportoi siitä valtioneuvostolle säännöllisesti. Lisäksi ryhmä huolehtii, että huumausainepoliittinen lainsäädäntö ja viranomaisten toimet ovat yhteneväisiä. Koordinaatioryhmässä ovat edustettuina kaikki huumausainepolitiikkaa toteuttavat ministeriöt sekä niiden hallinnonalojen virastot ja laitokset.

Kokonaiskieltopolitiikkaa haittojen vähentämistä unohtamatta 

Suomalainen huumausainepolitiikka on kokonaiskieltopolitiikkaa: vakavan huumerikollisuuden eli huumeiden valmistamisen, kaupan ja salakuljetuksen lisäksi myös huumeiden käyttäminen ja hallussapito on Suomessa laitonta ja rangaistavaa. Kokonaiskieltopolitiikkaa perustuu oletukseen, että käytön laittomuus ylläpitää huumeiden vastaisia asenteita sekä vähentää huumeiden tarjontaa ja käyttöä.

Kieltopolitiikan rinnalla puhutaan usein haittoja vähentävästä huumepolitiikasta. Tällöin painottuu kansanterveydelliset näkökulmat, jossa ensisijaista on huumeiden käytön yksilölle, yhteisöille ja yhteiskunnalle aiheuttamien haittojen pitäminen mahdollisimman vähäisinä. Tunnetuimpia huumehaittojen vähentäviä toimenpiteitä ovat huumeiden käyttäjien terveysneuvonta puhtaiden pistovälineiden vaihtopisteineen ja opioidikorvaushoito. Itse huumeiden käyttöön puuttuminen ei ole tällöin ensisijainen tavoite: tärkeämpää on ehkäistä tai vähentää kaikkein haitallisimpia käytön seurauksia.

Lisätietoa

Valtioneuvoston periaatepäätös huumausainepolitiikasta 2021-2023