Huumeisiin liittyvät asetusmuutokset ja aineiden valvonta

Tämän sivun sisältö

Muuntohuumeesta huumausaineeksi
Miten aine otetaan Suomessa valvonnan piiriin?
STM tiedottaa muuntohuumeisiin liittyvistä asetusmuutoksista noin kaksi kertaa vuodessa. Mistä näissä asetusmuutoksissa on kyse?
Voiko muuntohuumeita kieltää ja valvoa yhtenä pakettina?
Kuka ottaa uuden muuntohuumeen ensimmäisenä valvontaan, Suomi, EU vai YK?
Miksi muuntohuume pitää kieltää kaikilla kolmella tasolla (Suomi, EU ja YK)?
Voiko jokin aine olla meillä kielletty, mutta muualla sallittu?
Miten kansainväliset luokittelupäätökset vaikuttavat Suomessa?

Muuntohuumeesta huumausaineeksi

Muuntohuume muuttuu huumausaineeksi, kun se lisätään huumausainelistalle, eli valtioneuvoston asetukseen huumausaineina pidettävistä aineista, valmisteista ja kasveista (543/2008). Huumausaineisiin sovelletaan rikoslain 50 lukua huumausainerikoksista.
Huumausaineet ovat tiukan kontrollin piirissä: esimerkiksi aineiden käyttö ja hallussapito on kriminalisoitu ja liikennevalvonnassa sovelletaan niin sanottua nollatoleranssia. Tämä tarkoittaa sitä, että kuljettajan veressä ei saa olla ajon aikana tai sen jälkeen huumausaineen vaikuttavaa ainetta tai aineenvaihduntatuotetta.

Rattijuopumusrikoksesta ei kuitenkaan ole tuomittu, jos henkilön verestä on todettu jo lähtökohtaisesti ei-vaikuttavaa huumausaineeksi luokitellun yhdisteen aineenvaihduntatuotetta (vrt. KKO:2016:42)

Miten aine otetaan Suomessa valvonnan piiriin?

Vuonna 2014 luotiin voimassa oleva kaksiportainen järjestelmä, jossa aineita luokitellaan kahteen eri asetukseen. Muuntohuume voidaan ottaa Suomessa valvonnan piiriin luokittelemalla se joko kuluttajamarkkinoilta kielletyksi psykoaktiiviseksi aineeksi (KKP-aine) tai huumausaineeksi.

Esitykset aineiden kansallisesta valvontaan ottamisesta tekee Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea, joka arvioi aineiden haitallisuuden yhdessä Tullin, poliisin ja THL:n kanssa. Fimea lähettää esityksensä luokiteltavista aineista sosiaali- ja terveysministeriöön. Valtioneuvosto tekee lopullisen päätöksen sosiaali- ja terveysministeriön esityksen pohjalta antamalla asiasta asetuksen.

KKP-asetusta käytetään silloin, kun aineesta ei ole vielä kertynyt laajaa tieteellistä tutkimustietoa. Nämä potentiaalisesti vaaralliset aineet on kuitenkin hyvä saada pois vapailta kuluttajamarkkinoilta ja valvonnan piiriin. ”Matalampi luokka” on tarpeellinen myös teollisuuden kannalta, koska huumausaineeksi luokittelu tuo lisäbyrokratiaa ja haittaa aineen laillisellekin teolliselle käytölle. KKP-lista elää jatkuvasti, ja siellä on vuoden 2017 lopulla hieman yli 500 ainetta. Osa aineista on sellaisia, jotka ovat viipyneet markkinoilla vain hetken. Merkittävämpiä haittoja todennäköisesti aiheuttavat käytössä yleistyvät aineet voidaan luokitella edelleen huumausaineiksi.

Teoriassa aine voitaisiin luokitella ensin kansallisesti KKP-aineeksi, sitten huumausaineeksi, sitten ottaa EU:n valvontaan ja myöhemmin YK:n valvontaan, mikä tarkoittaisi sitä, että samasta aineesta tehtäisiin päätös 4 kertaa. Näin ei ole kuitenkaan koskaan tapahtunut. Kansallista huumausaineeksi luokittelua ei esimerkiksi ole aina silloin tarpeen tehdä, jos aineen tiedetään pian tulevan kielletyksi EU:ssa tai YK:ssa, eikä sitä ole näkynyt Suomen markkinoilla.

Aineita voidaan luokitella myös suoraan huumausaineiksi. Koska huumausaineeksi luokittelu tuo mukanaan huomattavan kontrollin, täytyy huumausaineeksi luokittelun perusteena olla tietoa siitä, että aine voi aiheuttaa samanlaisia haittoja kuin jo luokitellut huumausaineet. Muuntohuumeet voivat päätyä huumausaineeksi YK-, EU- tai kansallisen luokittelun kautta.

STM tiedottaa muuntohuumeisiin liittyvistä asetusmuutoksista noin kaksi kertaa vuodessa. Mistä näissä asetusmuutoksissa on kyse?

Kyseessä on yleensä useampi asetusmuutos ja syynä muuntohuumeiden luokittelu ja tehokkaampi valvonta. Muuntohuumeiden valvontaan ottamisessa käytetään kahta asetusta: valtioneuvoston asetus kuluttajamarkkinoilta kielletyistä psykoaktiivisista aineista (ns. KKP-asetus, 1130/2014) ja valtioneuvoston asetus huumausaineina pidettävistä aineista, valmisteista ja kasveista (ns. huumausaineasetus, 543/2008). Yleensä muutetaan kumpaakin asetusta, jotka esitellään valtioneuvostolle isompana kokonaisuutena.

Aineita ei pelkästään lisätä asetuksiin, vaan niitä myös siirretään asetuksesta tai asetuksen liitteestä toiseen. Jos esimerkiksi KKP-listalla ollut aine luokitellaan huumausaineeksi, sitä varten tulee tehdä kaksi asetusmuutosta. Toisella muutoksella aine poistetaan KKP-asetuksesta ja toisella asetusmuutoksella aine lisätään huumausaineasetukseen. Kun asetusta muutetaan, asetusmuutos saa aina oman numeron.

Huumausaineasetuksesta ei ole vielä koskaan poistettu mitään. Käytännössä tällainen menettely on hyvin epätodennäköinen.

Asetusmuutosten taustalla voi olla kolme erilaista tapahtumaa: muuntohuumeita kielletään kansallisesti (KKP tai huumausaine), EU-tasolla (huumausaine) tai YK-tasolla (huumausaine). Käytännössä asetusmuutosesitys, eli aiemmin mainittu valtioneuvostolle esiteltävä isompi kokonaisuus sisältää joko kaikkea tai jotain seuraavista: aine (aineita) lisätään KKP-asetukseen, aine (aineita) poistetaan KKP-asetuksesta, aine (aineita) lisätään huumausaineasetukseen, aine (aineita) siirretään huumausaineasetuksen sisällä liitteestä toiseen, aine (aineita) poistetaan huumausaineasetuksen tietystä liitteestä, koska se siirretään toiseen liitteeseen.

Voiko muuntohuumeita kieltää ja valvoa yhtenä pakettina?

Kaikkia muuntohuumeita ei voida ottaa Suomessa, EU-tasolla eikä YK-tasolla ennakoivasti valvonnan piiriin, esimerkiksi yhtenä isona kokonaisuutena. Kuitenkin joissain EU-maissa on kansallisesti käytössä niin sanottu aineryhmäkohtainen eli geneerinen luokittelu. Tämä tarkoittaa sitä, että kiellettyjä aineita ei tarvitse laissa erikseen nimetä, vaan ne ovat kiellettyjä, mikäli ne on johdettu tietystä laissa määritellystä molekyylirakenteesta. Valvontaan otetaan tällöin tiettyjen aineiden muunnelmia ilman, että niiden haittoja olisi yksitellen tutkittu.

Suomessa ei ole käytössä geneeristä luokittelumallia, vaan aineet arvioidaan ja lisätään asetuksiin yksitellen. Tätä linjaa perustellaan sillä, että kansalaisten pitää voida ennakolta tietää täsmällisesti ja tarkkarajaisesti, mikä aine on kielletty ja mikä ei. Lisäksi on voitava tietää, onko kyseessä huumausaine vai KKP-aine, varsinkin, koska rikoslaki suhtautuu eri aineisiin eri tavalla.

Suomen luokittelujärjestelmä ei ole aukoton, mutta se on selväpiirteinen ja nopea. Toisaalta geneerisessä luokittelumallissa ei ole mahdollista tietää, mikä aine on maassa kielletty tai ei, ilman kemiallista asiantuntemusta. Suomen mallissakin pystytään ennakoivaan valvontaan, koska meillä on mahdollista luokitella myös tunnettujen aineiden niin sanottuja paikkaisomeereja, vaikka kyseistä isomeeriä ei olisi vielä havaittu Suomessa tai Euroopassa. Suomessa jokaisesta aineesta tehdään erillinen haittojen ja riskien arviointi. Vasta arvioinnin jälkeen tehdään päätös aineen luokittelemisesta.

Kuka ottaa uuden muuntohuumeen ensimmäisenä valvontaan, Suomi, EU vai YK?

Tämä riippuu aineesta. Periaatteessa Suomen kansallinen kieltäminen on näistä kolmesta ketterin. Muuntohuumeet, jotka tuottavat meillä haittoja, voidaan kieltää todella nopeasti listaamalle ne joko KKP-aineiksi tai suoraan huumausaineiksi.

YK on arvioinneissaan perusteellinen, minkä takia se on samalla hidas. YK:n huumausainetoimikunta (The Comission on Narcotic Drugs, CND) päättää uusien aineiden ottamisesta huumausainevalvonnan piiriin tietyn menettelyn jälkeen, jossa selvitetään ensin aineeseen liittyvät haitat ja riskit yksityiskohtaisesti, ja sen jälkeen arvioidaan niiden merkitystä maailmanlaajuisesti. Tieteellisen arvioinnin tekee WHO:n kokoama asiantuntijaryhmä.

EU:ssa on kehitetty oma luokittelumenettely. Eri aineet liikkuvat ja esiintyvät eri alueilla eri aikaan ja voivat aiheuttaa haittoja paikallisesti. Esimerkiksi EU-maista, joissa kansallinen kieltäminen on hitaampaa kuin Suomessa, saattaa muodostua ”turvasatamia”, joihin muuntohuumeita voidaan laillisesti tilata ja levittää edelleen Euroopassa. Kun aine on kielletty EU-tasolla, se on kielletty jokaisessa jäsenmaassa ja suurella todennäköisyydellä sen reitti Eurooppaan katkeaa.

Euroopan huumausaineiden ja niiden väärinkäytön seurantakeskus EMCDDA:n koordinoima varhaisen varoituksen järjestelmä (Early Warning System, EWS) on tärkeä osa EU-tason kieltämismekanismia. EWS-verkosto havaitsee tehokkaasti EU-alueelle tulevat uudet muuntohuumeet, ja uusia havaintoja tehdään lähes viikoittain. Uusista aineista pyritään aina hankkimaan mahdollisimman paljon tieteellisesti pätevää tutkimusnäyttöä. Tutkimustietoa arvioimalla EMCDDA:n nimeämä itsenäinen tieteellinen komitea tekee aineen valvontatarpeesta ehdotuksensa Euroopan komissiolle. Lopulta EU:n neuvoston tekemällä päätöksellä uusi aine otetaan huumausaineena valvontaan koko EU:n alueella.

Miksi muuntohuume pitää kieltää kaikilla kolmella tasolla (Suomi, EU ja YK)?

Muuntohuumetta ei tarvitse erikseen kieltää kaikilla eri tasoilla, mutta käytännön syistä näin usein tapahtuu. Yleensä aine kielletään ensin Suomessa, sitten EU-tasolla ja lopuksi YK-tasolla. Tyypillisimmin YK-tasolla huumeiksi listattavat aineet ovat olleet Suomessa jo joko huumausainelistalla tai KKP-listalla. YK- tai EU-tason kiellon suurin hyöty on aineen leviämisen ehkäisy ja valvontayhteistyö viranomaisten kesken.

YK- ja EU-tasoilla tehtävät kiellot koskevat aina huumeita. Kun EU tai YK kieltää aineen, siitä tulee aina huumausaine kaikissa jäsenmaissa ja se päätyy Suomessakin huumausainelistoille, mikäli se ei siellä jo ole. Näitä aineita ryhdytään välittömästi valvomaan huumausaineina.

Voiko jokin aine olla meillä kielletty, mutta muualla sallittu?

Kyllä voi. Usein kyse on kuitenkin tilapäisestä tilanteesta ja siitä, ettei EU- tai YK-tason kielto ole vielä astunut voimaan. Kansallinen – eli usein se nopein - kieltämismekanismi vaihtelee maakohtaisesti ja monet EU-maat ovat kansallisessa luokittelussaan Suomea hitaampia. Esimerkiksi joissain maissa uusi aine voidaan kieltää kansallisesti vain, jos se aiheuttaa haittaa juuri sen valtion rajojen sisäpuolella. Valitettavasti aineet voivat siirtyä nopeasti EU-maasta toiseen ja aiheuttaa haittaa toisessa valtiossa. EU-alueella tähän on pyritty puuttumaan alueen yhteisellä arviointi-, kieltämis- ja valvontajärjestelmällä, ja järjestelmää pyritään jatkuvasti kehittämään entistä nopeammaksi. Kun aine saadaan EU-kiellon piiriin, siitä tulee kielletty koko alueella.

Miten kansainväliset luokittelupäätökset vaikuttavat Suomessa?

Uusia aineita otetaan valvonnan piiriin myös EU:n ja YK:n järjestelmissä. Nämä päätökset tulee panna Suomessa täytäntöön lisäämällä aineet huumausaineasetukseen. EU:ssa kielletyt aineet lisätään huumausaineasetuksen liitteeseen III ja YK-tasolla kielletyt aineet liitteisiin I ja II. Jos KKP-asetuksessa oleva aine luokitellaan huumausaineeksi EU:ssa tai YK:ssa, se tulee poistaa KKP-asetuksesta ja siirtää huumausaineasetukseen. Samoin huumausaineasetuksen sisällä aineet vaihtavat tarvittaessa liitettä sen mukaan, onko ne luokiteltu huumausaineeksi EU:ssa tai YK:ssa.

Esimerkiksi marraskuussa 2017 viisi KKP-ainetta siirtyi huumausaineluetteloon, koska YK luokitteli nämä aineet huumausaineiksi. Muutos tehtiin myös viiden huumausaineen kohdalla, jotka olivat aiemmin olleet huumeita Suomessa, mutta joista tuli huumausaineita myös YK-tasolla. Näin ollen ne siirrettiin huumausaineasetuksen liitteestä toiseen. Lisäksi huumausaineluetteloon lisättiin12 uutta ainetta, jotka ovat nyt kansallisesti huumausaineita.

Kirjoittanut: Elina Kotovirta, STM ja Anne Arponen, THL