Sukupuolitietoinen viestintä

Vinkkejä sukupuolitietoiseen viestintään.

Sukupuolitietoinen viestintä on viestintää, joka tunnistaa sukupuolen merkityksen ja nostaa sen tietoisesti tarkastelun kohteeksi sekä viestinnän sisällöissä että sen käytännöissä.

Tällä sivulla

Vinkkejä sukupuolitietoiseen kielenkäyttöön
Vinkkejä sukupuolitietoiseen kuvaviestintään
Monet ihmisviittaukset ovat sukupuolittuneita
Sukupuolineutraali vai sukupuolitietoinen kielenkäyttö?
Moninaisuus läpäisee sukupuolitietoisen viestinnän
Sukupuolitietoinen kuvaviestintä purkaa haitallisia normeja

Vinkkejä sukupuolitietoiseen kielenkäyttöön

Tee tietoinen valinta siitä, tuotko sukupuolen esiin tekstissä. Pohdi valintaa aina tapauskohtaisesti.
Tuo sukupuoli esiin, jos se on merkityksellinen käsiteltävän asian kannalta. Älä piilota ihmisiä tekstistä tai puhu passiivissa tarpeettomasti.
Vältä toistamasta sukupuoliin liitettyjä kaavamaisia yleistyksiä, oletuksia, stereotypioita ja normeja.
Vältä mies-loppuisia ja muita sukupuolittuneita ammattinimikkeitä. Useimmille nimikkeille löytyy hyvä neutraalivastine.
Merkitse sukupuolet symmetrisesti, esimerkiksi nais-etuliitteen käyttö ei ole suositeltavaa silloin, jos myöskään mies-etuliitettä ei käytetä.
Vältä yleispätevän maskuliinin käyttöä.
Älä käytä sanaa mies (tai nainen) pronomineina.
Muista sukupuolen moninaisuus. Silloin kun kyse ei ole vain naisista ja miehistä, puhu (kaikista tai eri) sukupuolista tai myös erikseen esimerkiksi intersukupuolisista ihmisistä ja transihmisistä.
Sukupuolivähemmistö-termi on toisinaan käyttökelpoinen, vaikka se korostaakin vähemmistö–enemmistö-asetelmaa. Monissa tilanteissa on suositeltavaa nimetä ne ryhmät, joita varsinaisesti tarkoitat. Tukea käsitteiden valintaan saat esimerkiksi tasa-arvosanastosta.
Vältä ilmaisuja molemmat, kummatkin ja vastakkaiset sukupuolet.
Käytä tekstissä esiintyvien ihmisten omia määritelmiä itsestään ja sukupuolestaan. Voit myös kysyä, miten he haluavat tulla sukupuoleltaan kuvatuiksi.

Vinkkejä sukupuolitietoiseen kuvaviestintään

Tarkastele sitä, kuka on kuvassa aktiivinen ja kuka passiivinen.
Pohdi sitä, miten ihmiset asettautuvat kuvan etu- ja taka-alalle.
Huomioi se, keneen kuva on tarkentunut.
Ole kriittinen stereotyyppistä naisten ja miesten, tyttöjen ja poikien esittämistä kohtaan.
Pyri valitsemaan kuva, jossa kaikki henkilöt eivät ole samaa sukupuolta.
Tuo kuvissa esiin moninaisuutta, jotta jokainen voi tuntea kuuluvansa joukkoon.
Kuvaa sukupuolen ilmaisultaan moninaisia, eri-ikäisiä ja erikokoisia ihmisiä tavallisissa, arkipäiväisissä tilanteissa.
Näytä kuvissa monimuotoisia perheitä, esimerkiksi sateenkaariperheitä.
Kuvaa moninaisia ihmisiä moninaisissa työtehtävissä.
Esitä eri sukupuolia edustavat ihmiset tasavertaisissa rooleissa ja tehtävissä.
Kuvaa aitoja työelämätilanteita malli- ja mainoskuvien sijaan.
Pohdi kuvavalintoja sensitiivisten aiheiden, kuten väkivallan, kohdalla. Realistiset kuvat voivat aiheuttaa ahdistusta niille, joilla on aiheesta henkilökohtaista kokemusta.
Vältä kuvissa säännönmukaisia eroja eleissä ja asennoissa naisten ja miesten välillä:
- Ovatko tytöt ja naiset kuvissa passiivisia ja pojat ja miehet aktiivisia?
- Hymyilevätkö tai poseeraavatko naiset?
- Onko miehillä vakava ilme ja kädet puuskassa?
- Katsovatko naiset kameraan ja miehet sen ohi?
- Istuvatko naiset ja seisovatko miehet?
- Onko naiset kuvattu ihmissuhteisiin suuntautuneina ja miehet päämäärätietoisina?

Monet ihmisviittaukset ovat sukupuolittuneita

Toisin kuin monessa muussa eurooppalaisessa kielessä, suomessa ei ole kieliopillisia sukuja, ja persoonapronomini "hän" voi viitata sekä naiseen, mieheen että muunsukupuoliseen tai sukupuolettomaan. Monet ihmisviittaukset ovat silti suomessakin sukupuolittuneita.

Seksistinen eli sukupuolisyrjivä kielenkäyttö merkitsee esimerkiksi sukupuoleen perustuvaa alentamista, stereotypisointia ja näkymättömäksi tekemistä kielellisin keinoin. Osa seksistisestä kielenkäytöstä on näkyvää ja räikeää, osa taas piilevää ja tiedostamatonta. Suomen kielen tutkimuksessa on kiinnitetty huomiota muun muassa:

yleispätevään maskuliinisuuteen
sanojen piilosukupuoleen
naisten ja miesten epäsymmetriseen merkitsemiseen
tehtävänimikkeisiin
mies-sanan pronominaaliseen käyttöön.

Yleispätevällä maskuliinisuudella viitataan kielenkäyttöön, jossa miehen nimityksillä ja muilla maskuliinisilla ilmaisuilla viitataan kaikkiin sukupuoliin tai ihmisiin yleensä. Yleispätevää maskuliinisuutta esiintyy yhdyssanoissa, johdoksissa, sanaliitoissa, sanonnoissa ja sananlaskuissa. Esimerkkejä yleispätevästä maskuliinisuudesta ovat ”isänmaa”, ”jokamiehen oikeudet” ja ”muina miehinä”.

Tilastokeskuksen uusimmassa aakkosellisessa ammattihakemistossa (2010) on noin 600 mies-loppuista ammattinimikettä. Vaikka nämä ammattinimikkeet ovat käytössä sukupuolesta riippumatta, tulkitaan ne sukupuolineutraaleja vastineitaan useammin miehiä kuvaaviksi. Myös näennäisen sukupuolineutraalit ihmisviittaukset kuten ”juristi”, ”ihminen” ja ”hän” tulkitaan herkemmin miestä kuin naista tarkoittaviksi.

Sukupuolineutraali vai sukupuolitietoinen kielenkäyttö?

Suomen kielen lautakunta on antanut kannanoton sukupuolineutraalin kielenkäytön edistämiseksi. Lautakunta haluaa edistää sukupuolesta riippumatonta kielenkäyttöä esimerkiksi seuraavissa kielellisen epätasa-arvon tapauksissa:

sukupuoleen viittaavat ammattinimikkeet (aulaemäntä, asiamies)
sukupuolen epäsymmetrinen merkitseminen (lääkäri – naislääkäri, autoilija – naisautoilija)
yleispätevä maskuliinisuus (esim. virkaveli, uskottu mies).

Lautakunnan mielestä erityisesti lainsäädännön ja hallinnon kielessä on syytä kiinnittää huomiota termien ja sanaston valintaan. Lautakunta suosittaa myös, että lainsäädännössä käytettyjä nimikkeitä vaihdetaan vähitellen sukupuolineutraaleihin silloin, kun vaihdoksille tarjoutuu mahdollisuus muiden uudistusten yhteydessä.
Sukupuolineutraalin kielenkäytön edistäminen (Kotimaisten kielten keskus)

Nykyisestä säädöskielestä erilaisia mies-loppuisia nimikkeitä löytyy kymmeniä. Näitä ovat esimerkiksi: virkamies, esimies, asiamies, päämies ja selvitysmies. Useimmille niille löytyy jo arkikäytössä oleva neutraali vastine, esimerkiksi:

esimies -> esihenkilö, lähijohtaja
selvitysmies -> selvityshenkilö
asiamies -> edustaja tai valtuutettu
saamamies -> velkoja
varamies -> varajäsen tai varahenkilö.

Sukupuolitietoisen viestinnän ei silti aina tarvitse olla sukupuolineutraalia. Se tarkoittaa pikemminkin perusteltuja valintoja ja pohdintaa siitä, onko sukupuolen esiintuominen sisällöissä perusteltua vai ei.

Koska todellisuus ei aina ole sukupuolineutraali, voi neutraaliuden tavoittelu teksteissä jättää olennaista tietoa pois. Jos tekstissä puhutaan esimerkiksi kotonaan lasta hoitavista maahanmuuttajavanhemmista, joilla on riski jäädä koulutuksen ulkopuolelle, voi lukijalle olla tärkeää tietää heidän olevan pääasiassa naisia.

Sukupuolitietoisuus on myös sukupuolinormien ja stereotypioiden tunnistamista ja niiden kriittistä arviointia. Sukupuolinormeja voi havaita teksteissä esimerkiksi siitä, miten niissä käsitellään tavanomaisesta poikkeavia tilanteita, valintoja, ominaisuuksia tai kiinnostuksen kohteita: naista suuryrityksen toimitusjohtajana, miestä hoiva-alalla tai teini-ikäisiä poikia harrastamassa virkkausta.

Erilaisissa henkilöjutuissa voi usein havaita normatiivisia tapoja kuvata sukupuolta: esimerkiksi naisista kertovissa jutuissa viitataan useammin perheeseen ja ulkonäköön kuin miehistä kertovissa.

Moninaisuus läpäisee sukupuolitietoisen viestinnän

Sukupuolitietoinen viestintä edellyttää myös tietoisuutta sukupuolen moninaisuudesta. Sukupuolitietoisessa viestinnässä moninaisuus tuodaan osaksi kaikenlaisia viestinnän sisältöjä, ei omana erityisteemanaan.

Viestinnässä kannattaa puhua tavoilla, jotka eivät sulje ulos esimerkiksi intersukupuolisia ihmisiä tai transihmisiä. Yksinomaan naisista ja miehistä puhuminen on ulossulkevaa silloin, kun halutaan tavoittaa ja puhutella kaikkia ihmisiä. Myös molemmista tai vastakkaisista sukupuolista puhuminen sisältää ajatuksen siitä, että sukupuolia on vain kaksi.

Sukupuolen moninaisuus mediassa (Youtube)

Sukupuolitietoinen kuvaviestintä purkaa haitallisia normeja

Kuva kertoo viestin ja ohjaa katsojan ajattelua jopa kirjoitettua tekstiä vahvemmin. Sukupuolitietoinen kuvaviestintä tunnistaa sukupuolen merkityksen ja harkinnan mukaan tuo sen näkyväksi, jos se on asiayhteyden kannalta olennaista. Se tuo pyrkii tietoisesti siihen, että kuvilla ei vahvisteta kaavamaisia sukupuolistereotypioita. Sukupuolitietoinen kuvaviestintä tuo esiin ihmisten ja sukupuolen moninaisuuden.

Kuvaviestinnässä ovat aiheen ja kuvauskohteiden lisäksi tärkeitä myös kuvatekniset seikat. Esimerkiksi se kehen kuva on tarkentunut ja se kuka on etualalla. Ne luovat kuvassa esiintyvien välille erilaisia rooleja ja valta-asetelmia ja vaikuttavat katsojalle syntyvään mielikuvaan. Viestinnässä käytetään usein metaforisia kuvituskuvia, symboleita ja ikoneja, joiden sisältämät viestit on myös hyvä arvioida sukupuolinäkökulmasta.

Sukupuolitietoisessa kuvaviestinnässä on samat tavoitteet kuin sukupuolitietoisessa viestinnässä. Hyvä kuva puhuttelee sitä kohderyhmää, jolle viesti on suunnattu. Se ei loukkaa ketään eikä myöskään sulje ulos niitä, joille viesti on tarkoitus välittää. Vanhojen kuvakerronnan tapojen rikkominen ei välttämättä aina ole tarpeen, vaan tärkeintä on tunnistaa sukupuolen merkitys ja tiedostaa se, mihin kuvalla halutaan vaikuttaa.

Testaa tietosi eettisesti kestävästä kuvankäytöstä (STT)