Sukupuolistuneet käytännöt työpaikoilla

Sukupuolten tasa-arvon toteutumiseen työelämässä vaikuttavat työpaikkojen toimintaa ohjaavat käytännöt ja normit. Tietoa työpaikkojen tasa-arvotilanteesta saadaan muun muassa tasa-arvobarometrista. Tietoa transihmisten ja intersukupuolisten kokemuksista työpaikoilla ei ole kattavasti saatavilla.

Vuonna 2017 tasa-arvobarometriin vastanneista palkansaajista suurin osa oli sitä mieltä, että tasa-arvo toteutuu melko tai erittäin hyvin.  Naisista tätä mieltä oli 70 prosenttia ja miehistä 78 prosenttia. Tasa-arvon toteutumisen tilannetta erittäin hyvänä pitävien osuus on kasvanut sekä naisilla että miehillä viiden vuoden aikana. 

Sekä naisilla että miehillä oli eniten kokemuksia vähättelevästä tai yliolkaisesta suhtautumisesta työpaikoilta, naisilla kuitenkin selvästi enemmän kuin miehillä:

• Naisista vähintään joka neljäs oli kokenut vähättelyä työpaikalla. 
• Miehistä vastaavia kokemuksia oli lähes joka kymmenennellä.

Naisia kannustetaan uralla etenemiseen hieman miehiä useammin

Vuonna 2017 tasa-arvobarometriin vastanneista päätoimisista palkansaajista noin 44 prosenttia kertoi saaneensa kannustusta vaativampiin tehtäviin hakeutumisessa. Muutos vuoteen 2012 verrattuna on hyvin pieni. Naiset näyttävät saavan kannustusta hieman miehiä useammin: naisista kannustusta oli saanut 46 prosenttia, miehistä 43 prosenttia.

Miehistä 44 prosenttia on ehdottanut itselleen palkankorotusta

Tasa-arvobarometrin (2017) mukaan miehet (44 %) olivat ehdottaneet palkankorotusta itselleen naisia (37 %) useammin. 

• Useimmin palkankorotusta olivat ehdottaneet 35-44-vuotiaat. 
• Miehet olivat ehdottaneet palkankorotusta naisia useammin kaikissa ikäryhmissä lukuun ottamatta 45–54-vuotiaiden ikäryhmää, jossa naisista lähes puolet oli ehdottanut palkankorotusta mutta miehistä vain joka kolmas. 
• Suurin ero palkankorotuksen pyytämisessä sukupuolten välillä oli 25–34-vuotiaiden ikäryhmässä.

Naiset kokevat miehiä useammin haittaa sukupuolestaan

Tasa-arvobarometrin (2017) mukaan 56 prosenttia ja miehistä 25 prosenttia oli kokenut työssä haittaa sukupuolestaan.

• Kahdeksan prosenttia naisista oli kokenut paljon haittaa sukupuolestaan palkkauksessa, miehistä ei kukaan. 
• Viidellä prosentilla naisista oli paljon haittakokemuksia uralla etenemisessä, miehistä ei juuri kenelläkään.
• Työhönotto- tai rekrytointitilanteessa haittaa oli kokenut 19 prosenttia naisista ja kuusi prosenttia miehistä.

Työelämässä esiintyy sukupuoleen perustuvaa syrjintää

Tasa-arvolaki kieltää sukupuoleen, sukupuoli-identiteettiin ja sukupuolen ilmaisuun perustuvan syrjinnän. Työelämässä tapahtuu edelleen syrjintää sukupuolen perusteella. 

Työnantajia tasa-arvolaki velvoittaa 

• ennaltaehkäisemään sukupuoli-identiteettiin ja sukupuolen ilmaisuun perustuvaa syrjintää 
• edistämään sukupuolten tasa-arvoa työelämässä 
• laatimaan tasa-arvosuunnitelman ja palkkakartoituksen vähintään 30 työntekijän työpaikalla. 

Lain noudattamista valvovaan tasa-arvovaltuutettuun otetaan yhteyttä etenkin raskauteen ja perhevapaisiin liittyvissä syrjintäepäilyissä, rekrytointitilanteissa sekä palkkasyrjintäepäilyissä. Myös sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvien ihmisten syrjintää esiintyy työelämässä.

Työ- ja elinkeinoministeriön työolobarometriin (2022) vastanneista palkansaajista kuusi prosenttia oli havainnut sukupuoleen perustuvaa syrjintää. Sukupuoleen perustuvaa syrjintää havainneista 79 prosenttia vastasi syrjinnän kohdistuneen naisiin, 28 prosenttia miehiin ja 17 prosenttia trans- tai muunsukupuolisiin.

Tilastokeskuksen vuoden 2018 työolotutkimuksen mukaan

• naisiin kohdistuva, sukupuoleen perustuvaa syrjintää oli havainnut työpaikallaan viisi prosenttia palkansaajista
• miehiin kohdistuvaa, sukupuoleen perustuvaa syrjintää oli havainnut kaksi prosenttia palkansaajista
• syrjintää seksuaalisen suuntautumisen tai trans- tai muun sukupuolisuuden perusteella oli havainnut työpaikallaan kaksi prosenttia palkansaajista.

Naiset olivat havainneet yleisimpiä syrjinnän muotoja useammin kuin miehet.

Työolotutkimukseen vastanneista naisista kolme prosenttia oli itse kokenut syrjintää sukupuolen perusteella. Seksuaaliseen tai sukupuolivähemmistöön itsensä identifioivista neljä prosenttia kertoi kokeneensa syrjintää tämän vuoksi.

Syrjintää suosikkijärjestelmien perusteella oli kokenut 12 prosenttia naisista ja yhdeksän prosenttia miehistä. 

Työsuhteen tilapäisyyteen tai osa-aikaisuuteen perustuvaa syrjintää oli itse kokenut

• määräaikaisessa työsuhteessa olevista naisista 15 % naisista ja miehistä 6 %
• osa-aikaisessa työsuhteessa olevista naisista ja miehistä 5 %. 

Tasa-arvobarometrissa 2017 palkansaajilta kysyttiin ensimmäistä kertaa, kuinka todennäköisenä he pitävät sitä, että transihminen tai intersukupuolinen kokisi syrjintää työskennellessään heidän työpaikallaan. Naisista 66 ja miehistä 60 prosenttia piti syrjintää melko tai erittäin epätodennäköisenä. Useampi kuin joka kolmas palkansaaja piti syrjintää erittäin tai melko todennäköisenä.

Yli kymmenesosa on havainnut työpaikalla seksuaalista tai sukupuoleen perustuvaa häirintää

Tasa-arvobarometrin 2017 mukaan seksuaalista tai sukupuoleen perustuvaa häirintää tai nimittelyä työpaikalla oli havainnut 12 prosenttia päätoimisista palkansaajista, naisista hieman useampi (15 %) kuin miehistä (9 %). 

Joka neljäs seksuaalista häirintää kokeneista naisista ilmoitti häirinnän tekijäksi oppilaan tai asiakkaan. Sekä naisista että miehistä joka viides ilmoitti häirinnän tekijän olleen työtoveri.

Tasa-arvobarometrin mukaan väkivaltaa työtehtävissä pelkäsi

• usein tai silloin tällöin 11 prosenttia ansiotyötä tekevistä naisista ja reilu kolme prosenttia miehistä.
• ainakin joskus 27 prosenttia naisista ja 13 prosenttia miehistä.

Tasa-arvobarometrissa 2017 vastaajilta kysyttiin ensimmäistä kertaa sukupuoleen liittyvästä vihapuheesta, jolla tarkoitetaan halventavaa tai uhkaavaa puhetta tai kirjoittelua. Naisista 9 prosenttia ja miehistä 3 prosenttia oli kokenut joskus sukupuoleen liittyvää vihapuhetta työhön liittyen työpaikalla tai muulla julkisella paikalla.

Naiset olivat kokeneet enemmän vihapuhetta kuin miehet niin esimiehinä, toimihenkilöinä kuin työntekijöinäkin. Erityisen suuri ero oli sellaisten naisten ja miesten välillä, jotka työskentelivät esimiesasemassa, johtotehtävissä tai ylempinä toimihenkilöinä. Näissä palkansaaja-asemissa toimivista naisista vihapuhetta oli kohdannut 15 ja miehistä vajaa 4 prosenttia.

Hoivavastuun epätasainen jakautuminen näkyy työpaikoilla

Tasa-arvobarometriin 2017 vastanneet kokivat, ettei miesten perhevapaiden käyttöä tueta riittävästi työpaikoilla. Ainoastaan neljäsosa vastaajista oli jokseenkin tai täysin samaa mieltä väittämästä, jonka mukaan työpaikoilla kannustetaan miehiä riittävästi käyttämään lastenhoitovapaita. Naisista yli 60 prosenttia ja miehistä yli puolet arvioi kannustuksen olevan riittämätöntä. 

Vastaajista 84 prosenttia oli sitä mieltä, että perhevapaista työnantajille koituvia kustannuksia tulisi tasata nykyistä enemmän nais- ja miesenemmistöisten alojen kesken. Näin ajattelivat erityisesti vanhimpaan ikäryhmään kuuluvat vastaajat ja naiset.

Tasa-arvobarometrin (2017) vastaajista

• noin 90 prosenttia arvioi, että äitiys- ja äitien vanhempainvapaalle jääminen vajaan vuoden ajaksi on heidän työpaikoillaan helppoa
• 85 prosenttia arvioi, että miesten olisi helppoa jäädä kolmen viikon ajaksi isyysvapaalle hoitamaan lasta samaan aikaan toisen vanhemman kanssa
• 65 prosenttia arvioi, että miesten olisi helppoa jäädä enintään kuusi kuukautta kestävälle vanhempainvapaalle. 

Käsitykset isien vanhempainvapaalle jäämisen helppoudesta ovat muuttuneet selvästi myönteisempään suuntaan vuodesta 2001. Erityisesti näin on tapahtunut yksityisellä sektorilla, jossa isien vanhempainvapaalle jäämistä helppona pitävien osuus oli nyt lähes 30 prosenttiyksikköä korkeampi kuin 2001.

Tasa-arvobarometriin vastanneista päätoimisista palkansaajista 

• 83 prosenttia arvioi, että naisten olisi helppo jäädä pois töistä hoitamaan sairasta lasta
• 76 prosenttia arvioi, että miesten olisi helppo jäädä pois töistä hoitamaan sairasta lasta.

Niiltä palkansaajilta, joiden kotona on alle 12-vuotiaita lapsia, kysyttiin, olivatko he itse jääneet hoitamaan äkillisesti sairastunutta lasta viimeisten kahden vuoden aikana. 

• Noin 80 prosenttia niistä vastaajista, joiden lapset olivat olleet sairaana, oli jäänyt lapsen kanssa kotiin kahden vuoden aikana. 
• Naisista kahdeksan prosenttia ei ollut jäänyt lainkaan pois töistä lapsen sairauden takia.
• Miehistä 30 prosenttia ei ollut jäänyt lainkaan pois töistä lapsen sairauden takia.

Moni ei tunne työpaikan tasa-arvosuunnitelmaa

Työpaikan tasa-arvosuunnitelma on lain mukaan pakollinen kaikilla vähintään 30 työntekijän työpaikoilla.
Tasa-arvosuunnittelu

Työmarkkinakeskusjärjestöt toteuttivat kyselyn tasa-arvosuunnitelmien ja palkkakartoitusten toimivuudesta työpaikoilla. 

• Tasa-arvosuunnitelman piirissä on työnantajakyselyn mukaan runsaat 90 prosenttia palkansaajista. Henkilöstömäärältään suurissa työpaikoissa tasa-arvosuunnitelmia tehdään jonkin verran pienempiä työpaikkoja enemmän. 
• Palkansaajakyselyn mukaan noin kahdessa kolmasosassa työpaikoista tasa-arvosuunnitelma on tehty. Noin viidennes henkilöstön edustajista ei osannut sanoa, onko suunnitelma tehty.
• Molempien kyselyjen mukaan osalla työpaikoista, joissa suunnitelmaa ei ollut vielä tehty, se on tarkoitus tehdä lähiaikoina. 

Vuoden 2017 tasa-arvobarometrin tulosten mukaan noin 40 prosenttia päätoimisista palkansaajista ei osannut sanoa, onko työpaikalla laadittu suunnitelma vai ei. Hieman yli neljännes ilmoitti, että työpaikalla on laadittu tasa-arvosuunnitelma ja noin kolmannes vastasi, ettei suunnitelmaa ole. Naiset ja miehet ilmoittivat yhtä usein, että suunnitelma oli olemassa.

Suurin osa  sekä naisista (67 %) että miehistä (62 %) piti työpaikkojen tasa-arvosuunnitelmia hyödyllisinä.

Niiltä vastaajilta, jotka ilmoittivat tietävänsä, että heidän työpaikallaan on laadittu tasa-arvosuunnitelma, kysyttiin suunnitelman sisällön tuntemisesta. Naisista lähes 60 prosenttia ja miehistä 40 prosenttia ilmoitti tuntevansa suunnitelman sisältöä. Lisäksi yli 35-vuotiaat tunsivat suunnitelmia paremmin kuin sitä nuoremmat.

Vuonna 2013 tehdyn selvityksen mukaan 

• 60 prosenttia lukioista ilmoitti noudattavansa joko oppilaitoskohtaista tai koulutuksen järjestäjän laatimaa henkilöstöpoliittista tasa-arvosuunnitelmaa
• 84 prosenttia ammatillisia oppilaitoksista ilmoitti noudattavansa oppilaitoskohtaista tai koulutuksen järjestäjän laatimaa suunnitelmaa
• 53 prosenttia vapaan sivistystyön oppilaitoksista ilmoitti noudattavansa suunnitelmaa.

Syiksi suunnitelman puutteelle ilmoitettiin esimerkiksi alle 30 henkilön yksiköt tai vasta työn alla oleva suunnitelma.

Korkeakoulujen tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnittelusta vuonna 2020 tehdyn selvityksen mukaan vain joka neljäs korkeakoulu täyttää tasa-arvolain minimivaatimukset. Suunnitelmista alle puolet oli tarkasteluhetkellä voimassa tai päivitetty.

Lähteet

Attila, Henna & Pietiläinen, Marjut & Keski-Petäjä, Miina & Hokka, Päivi & Nieminen, Markku (2018) Tasa-arvobarometri 2017. Julkaisuja 8/2018. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö.

Sutela, Hanna & Pärnänen, Anna & Keyriläinen, Marianne (2019) Digiajan työelämä – Työolotutkimuksen tuloksia 1977–2018. Helsinki: Tilastokeskus. 

Ikävalko, Elina (2014) Tasa-arvosuunnitelmien seuranta 2013. Lukioiden, ammatillisten oppilaitosten ja vapaan sivistystyön oppilaitosten tasa-arvosuunnittelu. Helsinki: Opetushallitus.

Lilja, Reija & Savaja, Eija (2013) Tasa-arvon vahvistaminen palkka- ja sopimuspolitiikassa -hankkeen loppuraportti. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2013:31. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö.

Tanhua, Inkeri (2020) Selvitys korkeakoulujen tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämisestä. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2020:20. Helsinki: Opetus- ja kulttuuriministeriö.

Työ- ja elinkeinoministeriö (2023) Työolobarometri 2022. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 2023:13.