Lähisuhdeväkivalta
Lähisuhdeväkivallaksi kutsutaan väkivaltaa, jonka tekijä ja uhri ovat tai ovat olleet keskenään läheisessä suhteessa. Lähisuhdeväkivaltaa tapahtuu usein kodeissa ja se jää tyypillisesti piiloon.
Lähisuhdeväkivalta voi kohdistua henkilön nykyiseen tai entiseen kumppaniin, lapseen, lähisukulaiseen tai muuhun läheiseen. Tyypillisesti uhrin koko lähipiiri altistuu väkivallan vaikutuksille.
Rikoslaki ei tunne lähisuhdeväkivallan käsitettä, mutta vuodesta 2011 alkaen lievätkin pahoinpitelyt lähisuhteessa ovat olleet virallisen syytteen alaisia.
Mitä lähisuhdeväkivalta on?
Perheväkivalta
Perheväkivalta viittaa yhden perheenjäsenen toiseen kohdistamaan väkivaltaan. Perheväkivalta on myös poliisin kotihälytysten tehtävälaji ja sitä käytetään rikosilmoitusten luokitteluissa.
Parisuhdeväkivalta
Parisuhdeväkivalta tarkoittaa läheisessä parisuhteessa tapahtuvaa väkivaltaa. Kun parisuhdeväkivalta jatkuu, se muuttuu ajan myötä usein rajummaksi ja seurauksiltaan vakavammaksi.
Parisuhdeväkivalta on uhrille erityisen haavoittavaa, sillä se tapahtuu intiimissä ihmissuhteessa. Parisuhdeväkivallasta on vaikea irtaantua. Häpeä ja syyllisyys voivat monella uhrilla olla pitkään esteenä avun hakemiselle ja väkivaltaisesta suhteesta irtautumiselle.
Seurusteluväkivalta
Seurusteluväkivalta on nuorten parisuhteissa tapahtuvaa väkivaltaa. Se eroaa aikuisten parisuhdeväkivallasta erityisesti siinä, että nuorella voi olla vielä keskeneräiset emotionaaliset ja kognitiiviset taidot. Nuori ei välttämättä hahmota, mikä on seurustelusuhteessa toivottavaa ja sallittua.
Lähisuhdeväkivallan riskiä lisäävät tekijät
Raskaana olevat ja pienten lasten äidit ovat erityisessä riskissä joutua parisuhdeväkivallan kohteeksi. Neuvolat tekevät väkivallan seulontaa ja pyrkivät tunnistamaan perheissä tapahtuvaa väkivaltaa.
Pikkulapsiperheissä velvollisuuksien lisääntyminen, yövalvomiset ja puutteelliset tunteiden hallinta- ja ilmaisutaidot voivat olla väkivaltaa lisääviä tekijöitä. Lapsen jatkuvat tarpeet, vaativuus ja kehittyvä oma tahto voivat yllättää.
Vanhemmuuteen kohdistuu monenlaisia paineita. Siksi monet vanhemmat pyrkivät piilottamaan vaikeat tunteet ja ajatukset. Usein myös omien tarpeiden huomiointi jää aikuisilla vähäiseksi. Parisuhteen dynamiikan muutokset raskauden ja lapsen saamisen myötä voivat osaltaan olla väkivallan uhkaa lisäävä tekijä.
Erityisiä haasteita ovat myös ikääntyneisiin ihmisiin kohdistuva väkivalta, vammaisten tai toimintarajoitteisten henkilöiden kokema väkivalta, kunniaan liittyvä väkivalta ja tyttöjen sukuelinten silpominen.
Lähisuhdeväkivallan vaikutukset
Lapsuusajan haitallisia kokemuksia ovat esimerkiksi
- fyysinen, henkinen ja seksuaalinen väkivalta
- altistuminen vanhempien väliselle väkivallalle
- vanhempien päihdeongelmat
- mielenterveysongelmat
- eroriidat sekä
- vanhempien menettäminen.
Fyysisiä vammoja ovat esimerkiksi
- mustelmat
- murtumat
- naarmut ja hiertymät
- aivovammat
- palovammat ja
- silmävammat.
Psyykkisiä eli tunne-elämään ja käyttäytymiseen liittyviä ongelmia ovat esimerkiksi
- masennus
- ahdistuneisuus
- syömis- ja unihäiriöt
- yliaktiivisuus tai
- korostuneet häpeän tai syyllisyyden tunteet.
Väkivallan psyykkisten seurausten tunnistaminen on tärkeää väkivaltaa kokeneen auttamiseksi. Väkivallalle altistuneen ihmisen oireet saattavat muuten vaikeuttaa väkivaltaisen tapahtuman käsittelyä. Näitä oireita ovat muun muassa
- tapahtuneeseen nähden luonnoton tyyneys ja välinpitämättömyys
- muistikatkokset
- tapahtuneen kieltäminen
- lamaannus ja alistuva käyttäytyminen tai toisaalta vihamielinen ja kiihtynyt käytös
- tapahtuneesta kerrotun tarinan muuttuminen sitä mukaa kun asiat palaavat mieleen.
Seksuaaliterveyteen liittyviä ongelmia ovat esimerkiksi
- seksitaudit
- ei-toivottu raskaus sekä
- seksiin ja seksuaalisuuteen liittyvät haasteet.
Pitkäaikaisia seurauksia voivat olla
- toksinen stressi
- posttraumaattinen stressihäiriö
- pelkotilat
- paniikkihäiriö
- psykosomaattiset häiriöt
- päihteiden väärinkäyttö
- itsetuhoinen tai väkivaltainen käyttäytyminen.
Väkivallan pitkäaikaisseurauksia voivat aiheuttaa myös sen vuoksi omaksutut erilaiset käyttäytymisen riskitekijät, kuten alkoholin tai huumeiden väärinkäyttö.