Liikkumistottumukset ilmastonmuutoksen hillinnässä
Moottoriliikenne on merkittävimpiä ilmastonmuutosta aiheuttavien kasvihuonekaasujen päästölähteitä. Moottoriliikenteestä tulee myös terveydelle haitallisia pienhiukkasia ja melua. Lisäksi autoilu lisää istumiseen päivittäin käytettyä aikaa ja siitä aiheutuvia terveyshaittoja.
Siirtyminen autoilusta fyysisesti aktiivisiin liikkumismuotoihin silloin kun se on mahdollista, tuottaisi hyötyjä niin ihmisten terveydelle kuin ilmastolle.
Arkiliikkumisella on useita hyviä vaikutuksia
Liikunnan terveyshyödyt ovat kiistattomat, mutta vain pieni osa suomalaisista liikkuu terveyden kannalta riittävästi. Eri ikäisille lapsille ja aikuisille sekä erityisryhmiin kuuluville on kehitetty omia sopivia liikuntasuosituksia.
Liikkumisen suositukset (UKK-instituutti)
Fyysisesti aktiivinen koulu- ja työmatkojen kulkeminen kävellen ja pyöräillen on tärkeä osa arjen liikkumista. Aktiivisella koulu- ja työmatkojen taittamisella on lukuisia positiivisia terveysvaikutuksia. Lapsilla ja nuorilla koulumatkan kävely tai pyöräily parantaa kestävyyskuntoa ja kehon koostumusta. Se voi parantaa myös kognitiivisia taitoja sekä keskittymistä.
Lasten vieminen kouluun autolla voi johtaa aktiivisen liikkumisen vähenemiseen. Autoilu ruuhkauttaa koulujen ympäristöä ja huonontaa ilmanlaatua. Moottoriliikenne oppilaitosten lähiympäristössä myös aiheuttaa vaaratilanteita, mikä voi entisestään lisätä saattoliikennettä.
Aikuisilla fyysisesti aktiiviset työmatkat pienentävät erityisesti lihavuuden, kohonneen verenpaineen, tyypin 2 diabeteksen ja ennenaikaisen kuoleman riskiä. Silti vuonna 2021 aktiivisten kulkutapojen osuus työmatkoista Suomessa oli vain 19 % (pyöräily 11 %, kävely 8 %). Kun tähän lisätään joukkoliikenne (7 %), ympäristön kannalta kestävien kulkutapojen osuus oli 26 %.
Ulkoillessa liikenteen haittoja voi välttää itse, haittojen ehkäisyssä kaupunkisuunnittelu on keskeistä
Kävelijät ja pyöräilijät altistuvat liikkuessaan moottoriajoneuvojen tuottamille ilmansaasteille ja melulle.
Omaa altistumista voi vähentää valitsemalla kulkureitin etäämmältä vilkkaasti liikennöidystä väylästä ja suosimalla mahdollisuuksien mukaan vähäliikenteisiä katuja ja puistoalueita. Rauhallisemman reitin valinta ei välttämättä johda merkittävästi pidempään matka-aikaan, sillä puistoissa ja hiljaisemmilla kaduilla on usein vähemmän muun muassa matkan tekoa hidastavia liikennevaloja.
Kaupunkisuunnittelulla voidaan kehittää vetovoimaisia kävely- ja pyöräilyreittejä sekä joukkoliikenneinfrastruktuuria. Hyvällä suunnittelulla voidaan edistää kävelyä ja pyöräilyä liikkumismuotoina ja vähentää alueiden autoriippuvuutta.
Lähiliikunta ja riittävät liikuntamahdollisuudet tukevat ilmastonmuutoksen hillintää
Työn fyysisen kuormittavuuden vähentyessä vapaa-ajan liikunnan merkitys on kasvanut.
Liikuntaan yhdistettävät ilmastovaikutukset syntyvät lähinnä liikuntatilojen rakentamisesta ja ylläpidosta sekä ihmisten autoilusta liikuntapaikoille. Ilmaston kannalta liikunnassa kannattaakin suosia lähiliikuntaa, erityisesti ulkoliikuntaa, kuten kävelyä ja pyöräilyä. Säännöllinen pitkien matkojen autoilu liikunnan perässä ei ole ekologisesti kestävää.
Muuttuva ilmasto edellyttää myös liikuntamahdollisuuksien uudelleenajattelua ja järjestämistä siten, että esimerkiksi sisäliikuntatiloja on saatavilla tasa-arvoisesti.
Mahdollisuus liikkua sisätiloissa vaatii siihen sopivat tilat ja pääsyn niihin. Esimerkiksi edellytykset maksullisten tilojen käyttöön eivät välttämättä toteudu väestötasolla tasapuolisesti. Siksi yhdenvertaisuus on tärkeää huomioida liikuntapaikkoja suunniteltaessa.
Tärkeitä sisäliikuntapaikat ovat siksi, että talvisin pimeämmät ja kosteammat kelit voivat vähentää ulkoliikuntaa. Vaikka kesäisin lämpimämpi ja valoisampi sää voi lisätä väestön liikuntaa, helteiden yltyessä liikunta vähenee.
