Terveysriskin arviointi

Altistumisen vertaaminen viitearvoon

Kun on selvitetty, minkä verran ihminen haitalliselle tekijälle todellisuudessa altistuu, voidaan todellista altistumista verrata haitalliseksi tiedettyyn altistumistasoon (viite- eli vertailuarvo). Vertailun avulla voidaan arvioida aiheuttaako haitallinen tekijä lopulta terveysriskiä.

Lue lisää: Altistumisen arviointi

Viitearvon tulisi perustua terveysvaikutusten tutkimukseen. Terveysriskin suuruuden arvioimiseen ei sovellu viitearvo, joka on asetettu esimerkiksi teknisin tai poliittisin perustein. Terveysperusteisia viitearvoja voivat olla esimerkiksi:

• Suurin siedettävä päivittäinen saanti, josta ei vielä seuraa terveysriskiä (esimerkiksi tolerable daily intake, TDI)
• Terveydelle haitalliseksi tiedetty pitoisuus elimistössä (esimerkiksi kemikaalin määrä veressä)

Mikäli altistuminen haitalliselle tekijälle on viitearvoa vähäisempää, riskiä ei ole – ainakaan hallinnollisesta näkökulmasta. Todellisuudessa terveysriskien arviointi ei ole näin mustavalkoista.

Turvamarginaali

Todellisen altistumisen ja viitearvon välille pyritään jättämään aina mahdollisimman suuri turvamarginaali.  Turvamarginaalilla otetaan huomioon riskinarviointiin liittyvät epävarmuudet, kuten herkkyyserot ihmisyksilöiden sekä eri eläinlajien välillä.  Mitä vähäisempää altistuminen on, sitä kauempana ollaan viitearvosta, ja sitä pienempi on myös terveysriski.

Aina ei ole yksiselitteistä, kuinka suuri turvamarginaali on riittävä. Se riippuu käytettävissä olevista tutkimustuloksista, niiden luotettavuudesta ja soveltuvuudesta tapaukseen. Esimerkiksi kemiallisille altisteille pidetään yleensä riittävänä turvamarginaalia 100. Tämä tarkoittaa, että altistumisen ja viitearvon välillä tulisi olla satakertainen ero. Jos tieto altisteen haitallisuudesta on saatu ihmisillä tehdystä tutkimuksesta, turvamarginaali 10 ja tätä pienempikin marginaali saattaa olla riittävä suojaamaan riskiltä.

Entä, jos tutkimustietoa ei ole riittävästi?

Aina haitallisen tekijän ominaisuuksia, haittavaikutuksia, ihmisen altistumistapoja tai haittavaikutusten mekanismeja elimistössä ei tunneta kunnolla. Terveysriskejä on arvioitava silloin olemassa olevan tiedon perusteella. Uusia tai tuntemattomia altisteita voidaan esimerkiksi verrata muihin samankaltaisiin altisteisiin ja olettaa niillä olevan samankaltaisia haittavaikutuksia. Kemikaalien riskinarvioinnissa voidaan myös hyödyntää matemaattisia malleja, jotka ennustavat yhdisteiden haittavaikutuksia niiden kemiallisen rakenteen perusteella. 

Jos terveysperusteista viitearvoa ei ole käytettävissä, riskin suuruutta ja toimenpiteiden tarvetta voidaan arvioida vertaamalla altistumisolosuhteita tyypilliseen altistumistasoon. Tätä lähestymistapaa käytetään esimerkiksi sisäilman altisteiden terveyshaittojen ehkäisemisessä, jossa tietyn toimenpiderajan ylittyessä toimenpiteet altistumisen vähentämiseksi voidaan käynnistää, vaikka näyttöä terveyshaitasta tällä altistumistasolla ei olisikaan.  

Epävarmuus ja yhteisvaikutukset

Riskinarviointiin liittyy aina epävarmuutta, riippuen lähtötietojen laajuudesta, luotettavuudesta ja edustavuudesta. Riskinarvioinnissa tulisikin aina tunnistaa epävarmuustekijät ja kuvata, kuinka luotettavana arviointia voidaan pitää. Tutkimustiedon kertyessä riskinarviota tulee tarvittaessa tarkentaa ja päivittää. 

Jos riskinarviointi koskee altistumista usealle altisteelle yhtä aikaa, tulisi ottaa huomioon altisteiden mahdolliset yhteisvaikutukset. Vaikutukset voivat olla summautuvia, tosiaan vahvistavia tai toisiaan kumoavia.

Ympäristöaltisteiden yhteisvaikutuksista on toistaiseksi olemassa vain vähän tietoa, ja mahdolliset yhteisvaikutukset ovat vaikeasti ennustettavia ja erittäin vaikeita hallita lainsäädännöllisesti. Mahdollisten yhteisvaikutusten huomioimiseksi on ehdotettu mm. ylimääräisen turvakertoimen käyttöä kemikaaliseosten raja-arvojen määrittämisessä. Merkittävät yhteisvaikutukset ovat onneksi harvinaisia. Yhteisvaikutukset ovat todennäköisempiä, jos altisteet vaikuttavat samoilla mekanismeilla, muuttavat toistensa pitoisuutta elimistössä, tai niillä on sama haitallinen vaikutus elimistössä (esimerkiksi hengitysteiden ärsytys).

Lue lisää: Riskien hallinta