Riskien hallinta
Riskejä pyritään poistamaan tai pienentämään riskien hallinnan avulla. Kun ympäristöaltisteen riskit on tunnistettu, toimenpiteet ja resurssit voidaan kohdentaa ihmisiä parhaiten hyödyttävällä tavalla. Kun riskinhallintatoimenpiteistä on kulunut riittävästi aikaa, voidaan toimenpiteiden vaikutusta tutkia tekemällä uusi riskinarviointi.
Lue lisää: Terveysriskin arviointi
Ympäristöaltisteiden aiheuttamien terveysvaikutusten tapahtumaketjuun liittyy monia tekijöitä, jotka vaikuttavat riskin suuruuteen ja luonteeseen. Terveysriskejä voidaan vähentää vaikuttamalla mihin tahansa tapahtumaketjun kohtaan. Riskejä voidaan hallita esimerkiksi vähentämällä päästöjä, rajoittamalla käyttöä tai käyttämällä suojaimia.
Päätöksenteon tueksi voidaan tehdä vaikutustenarviointi (impact assessment), jossa muodostetaan vertailevaa tietoa erilaisten riskinhallintatoimenpiteiden terveydellisistä ja taloudellisista vaikutuksista. Toimenpiteistä voidaan päättää esimerkiksi kuntatasolla tai EU-tasolla.
Riskien ja hyötyjen vertailu
Joskus on järkevää ottaa huomioon riskien lisäksi myös asiaan liittyvät hyödyt ja hyvät puolet. Pelkkiin terveyshaittoihin keskittyminen saattaa johtaa ylilyönteihin ja kokonaisterveyden kannalta huonoihin suosituksiin.
Esimerkkinä riskien ja hyötyjen vertailusta on kalansyönnin terveyshyötyjen ja kalan sisältämien ympäristömyrkkyjen terveysriskien välinen punninta. Jotkin kalalajit voivat sisältää tavanomaista enemmän terveydelle haitallisia ympäristömyrkkyjä, kuten dioksiineja, PCB-yhdisteitä ja elohopeaa. Kala on kuitenkin tärkeä lähde monille sellaisille ravintoaineille, joita elimistö ei pysty itse tuottamaan. Nykytiedon valossa kalan hyödyt peittoavat ympäristömyrkkyjen mahdolliset haitat. Riskinarvioinnin ja riskien hallinnan avulla on tunnistettu herkät väestöryhmät ja ne kalalajit, joiden yksipuolista syöntiä on syytä rajoittaa.
Lue lisää: Dioksiinit ja PCB-yhdisteet
Riskin kanssa on joskus elettävä
Kalan voi halutessaan jättää syömättä, mutta esimerkiksi asuinpaikkansa hengitysilmaa ei voi valita. Kaikki ihmiset altistuvat ulkoilman pienhiukkasille, joita syntyy yhteiskunnassa välttämättömistä toimista kuten liikenteestä, lämmityksestä ja teollisuudesta. Puun pienpolton päästöjä, autojen pakokaasuja ja teollisuutta voidaan puhdistaa, mutta jossain vaiheessa puhdistustoimet muuttuvat niin kalliiksi, ettei se enää kannata. Jäljelle jäävän riskin kanssa on vain sopeuduttava elämään.
On poliittinen päätös, miten paljon annetaan arvoa riskin pienentämiselle ja miten paljon torjuntatoimien kustannuksille. Joka tapauksessa tällaisen riskinhallintapäätöksen on syytä perustua tutkittuun tietoon. Tärkeää on myös suhteuttaa riskien hallintaa muihin riskeihin: tärkeä pienhiukkasaltistumista aiheuttava tekijä on myös lähiomaisen tupakointi sisätiloissa. Yhteiskunnallisesti ja toisaalta yksilöllisesti torjuttavien riskien olisi hyvä olla harkitussa suhteessa toisiinsa.
Lue lisää: Tautitaakka
Riskien hahmottaminen ja riskiviestintä
Terveysriski voi usein tuntua suuremmalta kuin se laskennallisesti määritettynä on. Ihmiset eivät arjessaan pohdi erilaisia terveysriskejä pelkkien faktojen avulla vaan subjektiivisesti, intuitiivisesti ja usein median välittämään tietoon perustuen. Tieteellisessä riskinarvioinnissa inhimillisten tekijöiden vaikutusta pyritään minimoimaan.
On tunnistettu lukuisia ominaisuuksia, jotka voivat saada riskin tuntumaan todellista suuremmalta tai pienemmältä. Esimerkiksi:
- Altistuminen ei ole vapaaehtoista vs. on vapaaehtoista
- Altiste on teollinen vs. luonnollinen
- Altiste on tuttu vs. vieras
Näiden ominaisuuksien lisäksi riskikäsitykseen voivat vaikuttaa erilaiset ajattelun harhat (esimerkiksi vahvistusharha tai kehystysvaikutus) sekä luottamus tahoon, joka riskeistä viestii.
Riskiviestinnässä tulisikin ottaa huomioon faktojen lisäksi se, kuinka suurelta riski tuntuu. Näin voidaan muodostaa kuhunkin tilanteeseen sopiva viestintästrategia.
