Altistumisen arviointi
Vasta altistuminen voi aiheuttaa haittoja
On tärkeää ymmärtää, että myrkyllisinkin aine aiheuttaa terveysriskin vasta, jos sille altistuu. Luettelemalla altisteen mahdollisia haittavaikutuksia ei siis voida yksinään kuvata ihmiselle aiheutuvaa terveysriskiä. Olennaista on selvittää, onko altistuminen haitalliselle tekijälle ollut niin suurta, että siitä voi olla haittaa terveydelle.
Lue lisää: Haittavaikutusten kuvaaminen
Altistumislähteiden kartoittaminen
Yksilön todellinen altistuminen riippuu haitallisen tekijän määrästä hänen lähiympäristössään. Jotta altistumisen suuruutta voidaan arvioida, on selvitettävä, missä kaikkialla ihminen voi ympäristössään haitalliseen tekijään törmätä. Esimerkiksi PFAS-yhdisteitä päätyy ympäristöön monista kuluttajatuotteista ja teollisuudesta, mistä ne lopulta kulkeutuvat syömiimme elintarvikkeisiin.
Lue lisää: PFAS-yhdisteet
Altistumisen määrän arvioimiseksi haitallisen tekijän pitoisuus altistumislähteissä on selvitettävä joko mittaamalla tai arvioitava kirjallisuuden perusteella. Esimerkiksi mangaanin pitoisuus juomavedessä voidaan määrittää mikrogrammoina litrassa (µg/l) ja melutaso voidaan mitata desibeleinä (dB).
Lue lisää:
Altistumisreittien selvittäminen
Terveysriskin arvioimiseksi tulee selvittää, mitä reittiä ihminen voi altistua haitalliselle tekijälle. Tavallisesti tämä tapahtuu ruoansulatuskanavan, hengitystien tai ihon kautta. Ruoansulatuskanavan kautta voi imeytyä ruoan tai juoman sisältämiä haitta-aineita. Hengitysilman mukana keuhkoihin voi kulkeutua hiukkasia tai kaasumaisia yhdisteitä. Jos altiste on rasvaliukoinen, se voi imeytyä myös ihon läpi. Melulle altistutaan kuulemalla.
Altistumisreitit voivat olla monimutkaisia ja altistumista voi tapahtua yhtä aikaa useampaa kautta. Esimerkiksi veden kloorauksessa muodostuville haitallisille sivutuotteille voi altistua sekä juomaveden kautta että ihon läpi uidessa tai peseytyessä, tai hengittämällä vesiaerosoleja suihkussa.
Altistumisen määrää arvioitaessa on otettava huomioon, että yleensä vain osa esimerkiksi syömästämme haitta-aineesta imeytyy lopulta ruuansulatuskanavassa ja loput poistuvat ulosteen mukana koskaan päätymättä elimistöömme.
Herkät väestöryhmät
Haitalliselle tekijälle altistumiseen vaikuttavat ihmisen elintavat sekä hänen elimistönsä yksilöllinen kyky sietää tai käsitellä elimistölle vieraita altisteita.
Yksilön herkkyys ympäristöaltisteiden vaikutuksille vaihtelee eri kehitysvaiheissa siten, että sikiö ja vastasyntyneet ovat yleensä herkempiä kuin aikuinen. Lisäksi sikiöön kohdistuva vaikutus voi olla pysyvämpi kuin aikuiseen kohdistuva vaikutus.
Altisteelle erityisen herkkiä ryhmiä voivat olla myös esimerkiksi astmaatikot (ilmansaasteet), raskaana olevat naiset (sikiövaikutukset) tai lapset ja vanhukset (norovirus).
Altistumisen määrän arviointi
Altistuminen haitalliselle tekijälle voi olla hetkellistä, koko eliniän kestävää tai jotain siltä väliltä. Altistumisen kesto tulee ottaa arvioinnissa huomioon. Altistumisen määrä ilmoitetaankin usein jotakin aikayksikköä kohti, esimerkiksi ftalaateilla mikrogrammoina vuorokaudessa.
Altistumisen määrää arvioitaessa voidaan ottaa huomioon myös ihmisen koko, eli määrä voidaan arvioida esimerkiksi painokiloa kohti.
Väestön tyypillisen tai keskimääräisen altistumisen lisäksi voidaan arvioida teoreettista pahinta mahdollista altistumistapausta (ns. worst case scenario) ja usein on tarpeen arvioida erikseen herkkien ryhmien altistumista.
Altistuminen tulee arvioida erikseen lapsille ja aikuisille, jos lapset ovat vaikutuksille herkempiä tai lasten voidaan olettaa altistuvan aikuisia enemmän esimerkiksi hengittämällä kontatessaan lattiapölyä.
Lue lisää: Terveysriskin arviointi
