Kehitysvammalain soveltamisala
KHO 11.3.2021 H 814 Lyhyt ratkaisuseloste - Kehitysvammaisten erityishuolto – Kehitysvammaisuus – Kehitysvammalain henkilöllinen soveltamisala – Tahdosta riippumaton erityishuolto – Ei älyllistä kehitysvammaisuutta
Hallinto-oikeus oli kumonnut erityishuollon johtoryhmän päätöksen A:n tahdosta riippumattoman erityishuollon jatkamisesta. Hallinto-oikeus viittasi siihen, että A:lla ei ollut todettu älyllistä kehitysvammaa. Hänellä oli kuitenkin todettavissa useista eri syistä johtuvia erityisen tuen tarpeita, joihin olisi hallinto-oikeuden mukaan pyrittävä vastaamaan ensisijaisesti sosiaalihuoltolaissa säädetyillä yleisillä sosiaalipalveluilla. Hallinto-oikeus katsoi, etteivät kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain (kehitysvammalaki) 32 §:n 1 momentin ja 38 §:n 1 momentin mukaiset edellytykset tahdosta riippumattomalle erityishuollolle olleet täyttyneet.
Korkein hallinto-oikeus viittasi aiempaan oikeuskäytäntöönsä (KHO 2021:7), jonka mukaan sellaisten henkilöiden oli perusteltua katsoa kuuluvan kehitysvammalain henkilölliseen soveltamisalaan, joiden älyllinen, henkinen tai mielen kehitys oli estynyt tai häiriintynyt synnynnäisen tai kehitysiässä saadun sairauden tai vamman vuoksi. Asiassa saadusta selvityksestä ilmeni, että A:n oireilu ja käyttäytyminen oli kokonaisuutena erittäin vaikeaa. A:n oli katsottava kuuluvan kehitysvammalain henkilölliseen soveltamisalaan hänellä kehitysiässä ilmenneen Touretten oireyhtymän ja hänellä diagnosoitujen muiden häiriöiden (pakkoajatuksina ja pakkotoimina ilmenevä pakko-oireinen häiriö sekä muu persoonallisuushäiriö) kokonaisuuden perusteella. Korkein hallinto-oikeus katsoi siten, että A:han oli mahdollista kohdistaa tahdosta riippumatonta erityishuoltoa koskeva määräys, vaikka hänellä ei ollut älyllistä kehitysvammaa. Kun myös muut tahdosta riippumattoman erityishuollon jatkamisen edellytykset täyttyivät, korkein hallinto-oikeus kumosi hallinto-oikeuden päätöksen ja vahvisti erityishuollon johtoryhmän päätöksen A:n tahdosta riippumattoman erityishuollon jatkamisesta.
KHO:2021:7 Vuosikirjaratkaisu - Kehitysvammaisuus - Kehitysvammalain henkilöllinen soveltamisala - Erityishuolto-ohjelman hyväksyminen - Kuntouttava päivähoito - Välttämättömät kuljetukset
Spinaalinen lihasatrofia -nimisen hermostoperäisen lihasrappeumasairauden II-tyyppiä sairastavalle A:lle oli haettu kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain (kehitysvammalaki) mukaisen erityishuolto-ohjelman hyväksymistä maksuttoman kuntouttavan päivähoidon ja siihen liittyvien maksuttomien kuljetusten myöntämiseksi. A:lla oli myös puheen tuottamisen häiriö lihasheikkouteen liittyen.
Kehitysvammalain esitöiden ja myöhemmän lainsäädännöllisen kehityksen perusteella kehitysvammalain 1 §:n 1 momenttia oli perusteltua tulkita siten, että laki on tarkoitettu sovellettavaksi henkilöihin, joiden älyllinen, henkinen tai mielen kehitys on estynyt tai häiriintynyt synnynnäisen tai kehitysiässä saadun sairauden tai vamman vuoksi.
Asiassa esitetyn selvityksen ja korkeimman hallinto-oikeuden pyytämän lääketieteellisen asiantuntijalausunnon mukaan spinaalisen lihasatrofian II-tyyppi on vaikea etenevä hermoperäinen lihasrappeumasairaus, joka heikentää lapsen motorista kehitystä ja suoriutumista, mutta ei vaikuta tämän älylliseen kehitykseen. Kun otettiin huomioon, että A:n kognitiivinen kehitys oli normaali ja hän ymmärsi puhetta ikätasoisesti, hänen hakemuksensa kehitysvammalain mukaisen erityishuolto-ohjelman hyväksymiseksi oli voitu hylätä.
