Erityishuollon ylläpitomaksu
Kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain mukaisesta ylläpidosta voidaan periä maksu alle 16-vuotiaalle annettavaa osittaista ylläpitoa lukuun ottamatta. Maksu perustuu sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain 4 pykälän 2 kohtaan. Erityishuolto-ohjelmaan merkitty avustaminen, ohjaus tai tuki ylläpitoon liittyvissä toiminnoissa on maksutonta.
Lisätietoa erityishuollon maksuista
KHO:2015:86 Vuosikirjaratkaisu – Kunnallisvalitus – Kehitysvammaisten erityishuolto – Asiakasmaksu – Maksu ylläpidosta – Kuukausittainen maksu – Palvelun tuottamisesta aiheutuvat kustannukset – Palveluasuminen
Sosiaalilautakunta oli hyväksynyt kaupungissa noudatettavat sosiaalipalvelumaksut muun ohessa kehitysvammaisten erityishuollon osalta. Kehitysvammaisten palvelukeskuksen osalta asuntolan ylläpitomaksuna oli päätetty periä 300 euroa kuukaudessa. Maksu sisälsi ateriat ja muun ylläpidon.
Kunnasta oleva kehitysvammaisia edustava yhdistys vaati kunnallisvalituksessaan muun ohessa, että maksun perusteeksi tulee osoittaa kuluerittelyt aterioiden ja ylläpidon osalta. Hallinto-oikeus kumosi sosiaalilautakunnan päätöksen ja palautti asian sille uudelleen käsiteltäväksi muun ohessa sillä perusteella, ettei ylläpitomaksu ateriakorvausten osalta perustunut lakiin eikä päätöksestä ilmennyt, mihin tosiasiallisiin laskelmiin aterioiden hintaan sisältyvien raaka-aineiden osuus perustui.
Korkein hallinto-oikeus kumosi sosiaalilautakunnan valituksesta hallinto-oikeuden päätöksen ja hylkäsi yhdistyksen hallinto-oikeudelle tekemän valituksen.
Asiassa oli ratkaistavana, oliko sosiaalilautakunnan päätös kehitysvammaisen ylläpidosta perittävästä maksusta kuntalain 90 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla lainvastainen. Keskeistä oli ratkaista, voitiinko kehitysvammahuollon asiakkaalta periä ylläpidosta kuukausittainen maksu ja ylittikö sosiaalilautakunnan päättämä palvelusta perittävä maksu palvelun tuottamisesta aiheutuvat kustannukset. Kun otettiin huomioon sosiaalilautakunnan ylläpitomaksun perusteeksi esittämät selvitykset ja maksun suuruus jo sellaisenaan, ylläpitomaksua ei voitu pitää kuntalaissa tarkoitetulla tavalla lainvastaisena.
KHO:2015:85 Vuosikirjaratkaisu – Sosiaalihuolto – Asiakasmaksu – Kehitysvammaisten erityishuolto – Asumispalveluun liittyvä ateriamaksu – Ylläpidon maksullisuus – Perustevalitus – Hallintoriita – Ylimääräinen muutoksenhaku
Sosiaalilautakunta oli päättänyt kehitysvammahuollon asiakasmaksuista niin, että 1.2.2012 lukien asumiseen liittyvien aterioiden osalta asiakkaalta peritään raaka-ainekustannukset, mikä oli keskimäärin 62 prosenttia aterian hinnasta.
Edunvalvoja on hallinto-oikeudelle tekemässään perustevalituksessa vaatinut, että hänen kehitysvammaiselle päämiehelleen palautetaan ateriamaksuihin sisältyneet muut kuin materiaalikustannukset takautuvasti 23.2.2011 lukien.
Hallinto-oikeus oli tutkinut valituksen perustevalituksena siltä osin kuin kysymys oli kaupungin omistamasta palvelukeskuksesta ja hallintoriitana siltä osin kuin kysymys oli kuntayhtymän omistamasta palvelukodista. Hallinto-oikeus velvoitti kaupungin palauttamaan ateriamaksuihin sisältyneet ruuan valmistuskustannukset ajalta 23.2.2011‒31.1.2012.
Asiassa oli kysymys kehitysvammaisten erityishuollosta annetussa laissa tarkoitetusta asiakasmaksusta. Ajan kulumisen vuoksi säännönmukainen muutoksenhakutie ei ollut enää käytettävissä. Hallinto-oikeuden oli tullut tutkia sille tehty muutoksenhakemus verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annetun lain mukaisena perustevalituksena. Se, että erityishuoltoa oli toteutettu osan ajasta kuntayhtymän omistamassa palvelukodissa, ei vaikuttanut asiakasmaksuun sovellettavaan oikeussuojatiehen. Hallinto-oikeuden ei olisi tullut tutkia asiakasmaksun alentamista koskevaa vaatimusta osaksikaan hallintoriitana.
Korkein hallinto-oikeus tutki sosiaalilautakunnan muutoksenhakemuksen ylimääräisenä muutoksenhakuna ja purki hallinto-oikeuden päätöksen ja hylkäsi hallinto-oikeudelle tehdyn perustevalituksen ateriamaksujen palauttamisesta keskeisesti niillä samoilla perusteilla, jotka ilmenevät ratkaisusta KHO 2014:186.
Turun HAO 27.04.2015 15/0266/2 – Erityishuollon ylläpitomaksu – Päällekkäisyys – Perustevalitus – Asiakasmaksu – Työtoiminta
Hallinto-oikeus hylkäsi perustevalituksen työtoiminnan ylläpitomaksuista. Muutoksenhakijalta asumispalveluyksikössä ylläpidosta peritty kuukausimaksu tarkoitti noin 2,10 euron vuorokausikustannusta. Vaikka häneltä perittiin lisäksi 2,10 euron suuruinen ylläpitomaksu työtoimintapäiviltä, kyse ei kuitenkaan ollut päällekkäisistä maksuista. Asumispalvelu ja työtoiminta ovat kaksi eri palvelua, joita kumpaakin asiakas käytti saman vuorokauden aikana ja joista kummastakin aiheutui ylläpitomaksuun oikeuttavia kustannuksia.
KHO 2014:186 Vuosikirjaratkaisu – Erityishuollon ylläpitomaksu – Normaalisuusperiaate – Asumispalveluun liittyvä ateriamaksu – Ateriamaksuun sisällytettävät kustannukset
K:n kaupungin ruokapalvelu järjesti X-kodin ja Y:n ryhmäkodin kehitysvammaisten asukkaiden ruokapalvelun. Sivistyslautakunnan vahvistama asukkaiden aterioiden hinta koostui raaka-ainekustannuksista, ruuan valmistuskustannuksista ja muista ruuanvalmistukseen liittyvistä kustannuksista, kuten sähkö-, lämpö- ja vesimaksuista sekä kuljetus- ja kunnossapitokustannuksista.
Edunvalvoja vaati hallinto-oikeudelle tekemässään perustevalituksessa, että hänen kehitysvammaiselle päämiehelleen palautetaan perittyihin ateriamaksuihin sisältyneet muut kuin ruuan materiaalikustannukset. Hallinto-oikeus hyväksyi perustevalituksen ja kumosi ajalta 1.1.2004–29.9.2009 toimitetut ateriamaksujen maksuunpanot siltä osin kuin niihin oli sisältynyt muita kuin ruuan materiaalikustannuksia. Hallinto-oikeus palautti asian viranhaltijalle palautettavien kustannusten laskemista ja maksamista varten.
K:n kaupungin sosiaali- ja terveyslautakunta haki hallinto-oikeuden päätöksen purkamista.
Kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain 43 §:n mukaan erityishuollosta voidaan periä maksuja siten kuin sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetussa laissa säädetään. Viimeksi mainitun lain 2 §:n 1 momentin mukaan palvelusta perittävä maksu saa olla enintään palvelun tuottamisesta aiheutuvien kustannusten suuruinen. Asiakasmaksulain 4 §:n 2 kohdan mukaan sosiaalipalveluista ovat maksuttomia muun ohella kehitysvammaisten erityishuollosta annetussa laissa tarkoitettu erityishuolto. Mainitun kohdan mukaan kehitysvammaisten ylläpidosta voidaan kuitenkin periä maksu lainkohdassa tarkoitetuin poikkeuksin, joista ei nyt ollut kysymys.
Asiakkaan erityishuolto-ohjelmaan ei ollut kirjattu, että asuminen sisältäisi asiakkaan tarpeen mukaista tukemista tai ohjausta ruuan valmistamisessa. Asiakas ei myöskään kyennyt itse valmistamaan aterioitaan.
Korkein hallinto-oikeus katsoi, että normaalisuusperiaatteen puitteissa asumispalveluihin liittyviin ateriamaksuihin osana maksullista ylläpitoa saattoi kuulua paitsi ruuan raaka-aineiden myös ruuan säilyttämisestä ja valmistamisesta aiheutuvat kustannukset, mukaan luettuna vedestä, energiasta, kunnossapidosta, kuljettamisesta ja työvoiman käytöstä aiheutuvat kustannukset. Ateriapalveluista oli siten mahdollista periä kunnan määräämä kohtuullinen maksu, joka oli enintään palvelun tuottamisesta aiheutuvien kustannusten suuruinen. K:n kaupungissa aterioiden hinta oli vahvistettu siten, että siihen sisältyivät raaka-ainekustannukset sekä kohtuulliset ruuan valmistuskustannukset, mukaan luettuna työvoimakustannukset, sekä kuljetus- ja kunnossapitokustannukset.
Koska hallinto-oikeus ei ollut perustevalitusta ratkaistessaan sisällyttänyt ylläpitona maksullisiin ruokahuollon kustannuksiin muita kustannuksia kuin materiaalikustannukset, hallinto-oikeuden päätös perustui hallintolainkäyttölain 63 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla ilmeisesti väärään lain soveltamiseen, joka oli voinut olennaisesti vaikuttaa päätökseen. Kun otettiin huomioon, että kehitysvammaisten ateriamaksujen soveltaminen oli muodostunut hallinto- ja oikeuskäytännössä huomattavan epäyhtenäiseksi, julkinen etu vaati päätöksen purkamista hallintolainkäyttölain 63 §:n 2 momentin nojalla.
Turun HAO 28.08.2012 12/0509/2 – Sosiaalihuollon asiakasmaksu – Erityishuollon ylläpitomaksu – Palvelun tuottamisesta aiheutuvat kustannukset – Yhdenvertaisuus
A:lle oli myönnetty asumispalvelu kehitysvammaisten erityishuoltona kunnan B järjestämässä palvelukodissa C. Kunta oli perinyt A:lta muuksi ylläpitomaksuksi nimettyä asiakasmaksua 130 euroa kuukaudessa. B:n perusturvalautakunnan mukaan maksuun sisältyivät siivoustarvikkeet ja -materiaali, pesu- ja puhdistusaineet sekä vaatehuolto, posti- ja telepalvelut, lehdet, kalusto, koneiden ja laitteiden kunnossapito, pesulapalvelu, ensiapu-, virike- ja askartelutarvikkeet, yhteisten tilojen siivous ja sisustustarvikekulut.
Asiassa oli ilmennyt, että kunta tarjoaa vastaavia asumispalveluja myös palvelukoti D:ssä ja monissa muissa suunnilleen saman kokoisissa paljolti saman kaltaisissa palvelukodeissa. D:ssä muun ylläpidon maksu oli 60 euroa kuukaudessa, eli C:n vastaava maksu oli yli kaksinkertainen tähän nähden.
Muuta selitystä palvelukotien C ja D maksujen eritasoisuudelle ei ollut ilmennyt kuin se, että C:ssä oli kyseessä niin sanottu autettu asuminen ja D:ssä niin sanottu ohjattu asuminen. Perusturvalautakunta olikin korottaessaan yleispäätöksellä muun ylläpidon maksuja todennut tämän eron ja määritellyt yksiköiden poikkeavan toisistaan sisällöllisesti. Autetussa asumisyksikössä asukkaille tarjotaan laajempaa ja kattavampaa tukea kuin ohjatussa asumisyksikössä asuville.
Hallinto-oikeus kumosi perusturvalautakunnan päätöksen ja määräsi A:n muun ylläpidon kuukausittaisia asiakasmaksuja alennettaviksi saman suuruisiksi kuin palvelukoti D:n vastaavat maksut. Hallinto-oikeus katsoi, ettei asiakkaan saaman tuen määrä voi vaikuttaa kunnan erittelyistä ilmenevien kyseisen luonteisten menojen suuruuteen. Tämän kaltaisten menojen asiakasmaksut eivät voi lain mukaan edes perustua tarvittavan tuen eli käytännössä hoitotyön määrään. Asiakasmaksulain tarkoituksena on se, että kehitysvammaisten vammasta johtuvasta syystä tarvitsema apu on maksutonta erityishuoltoa riippumatta siitä, kuinka paljon kehitysvammainen tätä apua tarvitsee. Lähtökohtaisesti ja yhdenvertaisen kohtelunkin takia palvelukotien C ja D asiakasmaksujen pitää siis olla muun ylläpidon osalta saman suuruisia.
KHO 14.11.2008 T 2854 – Erityishuollon ylläpitomaksu – Perhehoito – Täysi ylläpito
Asiassa oli kysymys siitä, oliko kehitysvammaiselle henkilölle tilapäisesti annettavassa perhehoidossa kysymys osittaisesta vai täyden ylläpidon sisältävästä hoidosta. Korkein hallinto-oikeus viittasi asiakasmaksuasetuksen 4 §:n 2 kohdan ja 6 b §:n säännöksiin ja katsoi, että kehitysvammaiselle myönnetty tilapäinen, kulloinkin vuorokauden käsittävä perhehoito oli kehitysvammaisen ylläpitoa, josta voitiin periä maksu, eikä sitä pidetty maksuttomana annettavana osittaisena ylläpitona.
Hoito, joka on ympärivuorokautista ja kattaa aterioitten lisäksi majoitus- ja muut mahdolliset kulut hoidon ajalta on täyttä ylläpitoa. Sen perusteella, mitä ylläpitopalveluja henkilö saa, ratkaistaan se, onko kyseessä osittainen vai täysi ylläpito.
Kuopion HAO 22.9.2004 nro 02370/03/4420 – Erityishuollon ylläpitomaksu – Kotipalvelu – Ylläpidon sisältö
Kysymys oli kotipalvelun maksun perimisestä kehitysvammaiselta henkilöltä. Kehitysvammaista henkilöä autettiin kauppa-asioissa, pyykinpesussa ja vuodevaatteiden vaihdossa. Henkilö asui vuokra-asunnossaan ja kävi viitenä päivänä toimintakeskuksessa. Avohuollon ohjaaja/asuntolahoitajan toimenkuvaa muutettiin niin, että hänen työpanoksestaan kohdistui noin 60 % kotipalveluun, jossa asiakasta autetaan kauppa-asioissa ja muissa edellä mainituissa toiminnoissa.
Hallinto-oikeus totesi, että kun kyseinen kehitysvammainen henkilö itse osallistui ohjaajan kanssa mainittujen toimintojen suorittamiseen sekä osti kerran kuukaudessa yksityiseltä palvelun tuottajalta siivouspalvelun, kunnan tarjoamat palvelut eivät olleet asiakasmaksulain 4 §:n 2 kohdan tarkoittamaa ylläpitoa, josta olisi voitu periä maksu.
Kuopion HAO 3.2003 nro 01398/02/4420 – Erityishuollon ylläpitomaksu – Erillinen palvelumaksu
Tapauksessa oli kysymys siitä voitiinko kehitysvammaiselta henkilöltä periä virike- ja palvelumaksu. Palvelumaksu perustui henkilön toimintakyvyn arviointiin ja henkilö oli sijoitettu palvelukotiin kehitysvammalain mukaisesti.
Tapauksessa henkilö maksoi itse asunnostaan vuokran sekä ylläpitokorvauksen, joka sisälsi ateriamaksun ja nyt kysymyksessä olevan virike- ja palvelumaksun. Hallinto-oikeus katsoi, että kun henkilö oli itse maksanut ylläpitoon kuuluvat vuokra- ja ateriakustannukset, hänelle ei saanut määrätä ylläpitokorvaukseen sisältyvänä erillistä virike- ja palvelumaksua niistä palveluista, joita hän tarvitsi vammansa vuoksi.
EOA 19.8.2003 Dnro 894/4/01 – Erityishuollon ylläpitomaksu – Saattajan ateriakustannukset
Tapauksessa arvosteltiin sitä, että sosiaaliviranomaisten valvomissa kehitysvammaisten hoitopisteissä ja päivätoimintayksiköissä perittiin retkipäivänä asiakkaalta hänen omien retkikulujensa lisäksi hänen hoitajansa ruokakulut.
Kantelun mukaan asiakas joutui maksamaan kolminkertaisen ruokamaksun: omat ateriointikulunsa, hoitajan ateriointikulut sekä vielä hoitopisteen vuorokausimaksuun sisältyvät ruokakulut, joita ei palautettu retkipäiviltä.
Oikeusasiamies totesi, että kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain 43 §:n mukaan erityishuollosta voidaan periä maksuja siten kuin asiakasmaksuista annetussa laissa säädetään. Asiakasmaksulain 4 §:n 2 kohdan mukaan sosiaalipalveluista ovat maksuttomia muun muassa kehitysvammaisten erityishuollosta annetussa laissa tarkoitettu erityishuolto.
Kehitysvammaisten ylläpidosta voidaan kuitenkin periä maksu eräitä erityistapauksia lukuun ottamatta. Oikeusasiamiehen käsityksen mukaan, kun kehitysvammainen henkilö oli maksanut itse ateria- ja välipalamaksun hänelle järjestettävän päivätoiminnan osalta, häntä ei voitu velvoittaa vastaamaan saattajansa päivätoimintaan liittyvistä ateriointikustannuksista.
Oikeusasiamiehen käsityksen mukaan korvauksen periminen ei ollut asiakasmaksuista annetun lain 4 §:n 2 kohdan mukaista. Oikeusasiamies totesi kuitenkin, että asiakkaan varojen käyttöä hänen elämänlaatunsa kohentamiseksi ei ole pidettävä moitittavana, mihin myös sosiaali- ja terveysministeriö viittasi antamassaan lausunnossa.
Oikeusasiamiehen käsityksen mukaan avustajan kulujen korvaaminen ei loukkaa asiakkaan perustuslain mukaista oikeutta välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon, jos varojen käyttämisen avustajan kulujen korvaamiseen saadaan holhoustoimilain mukaan määrätyn edunvalvojan suostumus.
Asiakkaan omien varojen käyttö päivätoiminnassa, joka sisältyy kehitysvammaisten erityishuoltoon, edellyttää, että etukäteen sovitaan varojen käyttötarkoituksesta ja hankitaan asiakkaan edunvalvojan lupa. Asiakkaan omien varojen käyttö ei saa johtua siitä, että kunta, joka lain mukaan vastaa päivätoiminnan palvelujen osoittamista tarvitseville, ei ole varannut riittävästi varoja tarkoitukseen.
Rovaniemen HAO 24.1.2001 nro 01/0020/1– Erityishuollon ylläpitomaksu – Eläke – Hoitotuki
Tapauksessa oli kysymys ohjattuun asumiseen kuuluvista palveluista ja niistä perittävistä maksuista. Hallinto-oikeus katsoi, että ohjattuun asumiseen kuuluvat palvelut ja niiden järjestäminen eivät kuulu ylläpitoon vaan ne oli annettu henkilön kehitysvammaisuudesta johtuen ja näin ollen kysymys oli maksuttomista palveluista.
Hallinto-oikeus totesi vielä, että maksuttomuuden edellytykseksi ei ole säädetty myöskään sitä, että henkilö ei saa palveluihin korvausta jonkin muun lain nojalla. Näin ollen sillä seikalla, että henkilö sai Kansaneläkelaitokselta eläkkeensä ja hoitotukea päivittäiseen hoidon ja huolenpidon järjestämiseen ei ollut asiaan vaikuttavaa merkitystä.
Vaasan HAO 30.5.2000 T 00/0343/1 – Erityishuollon ylläpitomaksu – Palvelujen tosiasiallinen käyttö
Tapauksessa oli kysymys siitä voitiinko asumispalveluista periä yleinen 100 markan suuruinen perusmaksu kuukaudessa. Kerrostalosta, jossa valittaja asui, oli vuosien kuluessa muodostunut palvelutalotyyppinen ja vakituisen henkilökunnan määrä oli 7. Henkilökunta työskenteli talossa 7-21 välisenä aikana viikon jokaisena päivänä.
Kehitysvammainen henkilö ei käyttänyt henkilökunnan palveluja vaan ilmoitti selviytyvänsä omatoimisesti ja toisaalta ostavansa tarvitsevansa palvelut yksityisesti. Hallinto-oikeus hyväksyi valituksen ja poisti maksun.
HaO totesi nimenomaisesti, että avohuollon palveluista perittävät maksut tulee määrätä vain todellisen käytön mukaan ja asiakkaalla tulee olla mahdollisuus itse valita käyttääkö hän palvelua vai ei. Jos henkilö itse vastaa ylläpidosta aiheutuvista kustannuksista, ei yleensä muuta erillistä maksua ylläpidosta voida periä.
Hallinto-oikeuskäytännössä on annettu merkitystä sille käyttääkö henkilö palveluja tosiasiallisesti vai ei. Mikäli henkilö ei käytä maksun sisältämiä palveluja tai hankkii ne itse, erillistä ylläpitoon liittyvää maksua ei voida näistä palveluista periä. Merkitystä voi olla myös sillä, osallistuuko henkilö itse palvelujensa järjestämiseen ja toteuttamiseen.
Lähteet
Räty, Tapio (2010) Vammaispalvelut. Vammaispalvelujen soveltamiskäytäntö. Kynnys ry.
