Vammaispalvelulain ensisijaisuus kehitysvammalakiin nähden
KHO 31.10.2012 T 3032 Vaikeavammaisuus – Henkilökohtainen apu – Palveluasuminen – Kehitysvammalain toissijaisuus
Henkilö on syntynyt vuonna 1986. Hän asuu itsenäisesti omassa asunnossaan. Asiassa on esitetty useita terveydentilaa koskevia lausuntoja, joiden mukaan henkilöllä on diagnosoitu high functioning autismi ja kielellinen erityisvaikeus.
Vammaispalvelulain ja kehitysvammalain säännöksistä ilmenee, että vammaisuuden edellyttämiä palveluja ja tukitoimia järjestetään ensisijaisesti vammaispalvelulain nojalla. Korkein hallinto-oikeus katsoo, kuten hallinto-oikeuskin, että kyseinen henkilö on sellainen vammaispalvelulaissa ja -asetuksessa tarkoitettu vaikeavammainen henkilö, jolla on oikeus vammaispalvelulaissa tarkoitettuihin henkilökohtaiseen apuun ja palveluasumiseen.
Kun lisäksi otetaan huomioon, että henkilökohtaista apua voidaan antaa myös palveluasumiseen liittyen asiakkaan tarpeen edellyttämällä tavalla, ei henkilön tarvitsemia palveluja olisi tullut järjestää kehitysvammalain 2 §:n 6 kohdassa tarkoitettuna yksilöllisenä hoitona ja muuna huolenpitona vaan vammaispalvelulaissa tarkoitettuina palveluasumisena ja henkilökohtaisena apuna.
Tämän vuoksi on hallinto-oikeuden päätös, siltä osin kuin henkilön valitus on hylätty, samoin kuin sosiaali- ja terveyslautakunnan päätökset kumottava ja asia palautettava lautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi vammaispalvelulaissa ja -asetuksessa tarkoitettujen palvelujen myöntämiseksi vaikeavammaiselle henkilölle.
KHO 31.10.2012 T 3032 (pdf 110 kt)
