Kuntouttava päivähoito

KHO:2021:7 Vuosikirjaratkaisu -  Kehitysvammaisuus - Kehitysvammalain henkilöllinen soveltamisala - Erityishuolto-ohjelman hyväksyminen - Kuntouttava päivähoito - Välttämättömät kuljetukset

Spinaalinen lihasatrofia -nimisen hermostoperäisen lihasrappeumasairauden II-tyyppiä sairastavalle A:lle oli haettu kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain (kehitysvammalaki) mukaisen erityishuolto-ohjelman hyväksymistä maksuttoman kuntouttavan päivähoidon ja siihen liittyvien maksuttomien kuljetusten myöntämiseksi. A:lla oli myös puheen tuottamisen häiriö lihasheikkouteen liittyen.

Kehitysvammalain esitöiden ja myöhemmän lainsäädännöllisen kehityksen perusteella kehitysvammalain 1 §:n 1 momenttia oli perusteltua tulkita siten, että laki on tarkoitettu sovellettavaksi henkilöihin, joiden älyllinen, henkinen tai mielen kehitys on estynyt tai häiriintynyt synnynnäisen tai kehitysiässä saadun sairauden tai vamman vuoksi.

Asiassa esitetyn selvityksen ja korkeimman hallinto-oikeuden pyytämän lääketieteellisen asiantuntijalausunnon mukaan spinaalisen lihasatrofian II-tyyppi on vaikea etenevä hermoperäinen lihasrappeumasairaus, joka heikentää lapsen motorista kehitystä ja suoriutumista, mutta ei vaikuta tämän älylliseen kehitykseen. Kun otettiin huomioon, että A:n kognitiivinen kehitys oli normaali ja hän ymmärsi puhetta ikätasoisesti, hänen hakemuksensa kehitysvammalain mukaisen erityishuolto-ohjelman hyväksymiseksi oli voitu hylätä.

KHO:2021:7 Vuosikirjaratkaisu (Finlex)

KHO 21.5.2013 T 1751 – Kuntouttava päivähoito – Lapsi – Kuljetuskustannusten korvaaminen – Välttämättömyys

Kunta ei ollut järjestänyt kehitysvammaisen lapsen kuljetusta kuntouttavaan päivähoitoon. Hallinto-oikeus oli velvoittanut kunnan korvaamaan lapsen vanhemmille perheen autolla tapahtuneesta lapsen kuljettamisesta aiheutuneet välttämättömät kustannukset. HaO oli katsonut, että välttämättömiä kustannuksia syntyy vain silloin, kun lapsi on auton kyydissä.

KHO katsoi, että ratkaisevaa kustannusten korvausvelvollisuuden osalta oli se, olivatko matkat kuntouttavan päivähoidon saamiseksi välttämättömiä. Välttämättömät matkat, eli tapauksen olosuhteissa paluumatkat päiväkodista kotiin ja lasta noudettaessa menomatkat kotoa päiväkotiin, oli korvattava, vaikka lapsi ei tuolloin ollut kyydissä.

KHO 21.5.2013 T 1751 (pdf 85 kt)

KHO 10.5.2013 T 1655 – Kuntouttava päivähoito – Kokopäiväinen hoito

Asiassa oli kysymys siitä, voidaanko päivähoitoaikaa rajata vain osittain kuntoutukselliseksi (4 tuntia päivässä). HaO:n ratkaisun mukaan kehitysvammainen lapsi (synt. 2006, Downin syndrooma) on aiemmin ollut kuntouttavassa päivähoidossa kokopäiväisesti. Hänen kehityksensä on selkeästi ikätasosta jäljessä. Riidatonta on, että toisten lasten kanssa toimiminen ja heidän esimerkistään mallin ottaminen edesauttaa hänen kehittymistään. Asiassa ei ole osoitettu, että lapsen tilanteessa olisi tapahtunut muutosta aikaisempaan nähden.

HaO:n mukaan kehitysvammaisen lapsen kuntouttava päivähoito on siten edelleen järjestettävä kokopäiväisenä. Aluehallintoviraston päätöstä ei ole aihetta muuttaa. KHO pysytti HaO:n päätöksen.

KHO 10.5.2013 T 1655 (pdf 93 kt)

KHO 6.11.2012 T 3064 – Kuntouttava päivähoito – Erityishuollon tarkoitus

Hallinto-oikeus totesi asiassa esitetyn selvityksen perusteella, että kehitysvammaisen lapsen osalta pelkästään päiväkotiryhmässä olemista voitiin pitää kuntouttavana. Kun lisäksi otettiin huomioon kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain 1 §:n 2 momentissa määritelty erityishuollon tarkoitus sekä lain 2 §:ssä määritelty erityishuollon sisältö, päiväkodissa tapahtuvan hoidon voitiin katsoa kyseessä olevan henkilön kohdalla vastaavan erityishuollon piiriin kuuluvaa palvelua.

Tämän vuoksi HaO katsoi, että päiväkodissa tapahtuva hoito on merkittävä henkilön erityishuolto-ohjelmaan, ja hänen on saatava maksutonta päivähoitoa osana kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain mukaista erityishuoltoa. HaO:n mukaan asiaa ei ole arvioitava toisin lasten päivähoidosta annetun lain vuoksi. KHO pysytti hallinto-oikeuden päätöksen.

KHO 6.11.2012 T 3064 (pdf 95 kt)

Kts. kuntouttavasta päivähoidosta myös
KHO 10.6.2011 T 1558 (pdf 109 kt)  
KHO 26.6.2013 T 2204 (pdf 90 kt)

Oulun LH 30.10.2007 Nro OLH-2007-02541/SO-14 Kuntouttava päivähoito – Päätöksen perusteleminen – Normaalisuusperiaate

Tapauksessa lapsen huoltaja oli pyytänyt, että kuntoutusperusteinen päivähoito lisätään lapsen erityishuolto-ohjelmaan. Erityishuollon johtoryhmä oli hylännyt vaatimuksen. Asia saatettiin lääninhallituksen käsiteltäväksi oikaisuna. Asiassa oli vaadittu myös päivähoitomaksujen alentamista, joka vaatimus kunnassa oli hylätty.

Lapselle oli laadittu palvelukeskuksessa kuntoutussuunnitelma, jonka mukaan päiväkodin strukturoidussa ympäristössä lapsi pärjää varsin mukavasti. Lapselle oli suositeltu muun muassa puheterapiaa ja ratsastusterapiaa. Kuntoutussuunnitelmaan liittyi toimintaterapeutin arvio, jonka mukaan päiväkotikuntoutus ja muu terapia tukivat lapsen kehitystä.

Lääninhallitus kumosi oikaisuvaatimuksen johdosta kaupungin erityishuollon johtoryhmän päätöksen ja määräsi lisäämään lapsen erityishuolto-ohjelmaan kuntouttavan päivähoidon kehitysvammalain mukaisena erityishuollon palveluna.

Lääninhallitus totesi, että lapselle oli vahvistettu yksilöllinen erityishuolto-ohjelma, jonka mukaan hän sai erityishuoltona avohuollon ohjauksen palvelut. Erityishuolto-ohjelman hyväksymispäätökseen ei ollut kirjattu mainintaa siitä, että kuntoutuksellinen päivähoito olisi katsottu erityishuolloksi.

Lääninhallitus totesi, että lapsen vanhempia ei oltu kuultu ennen hänen erityishuolto-ohjelman hyväksymistä. Lääninhallitus katsoikin, että ennen uuden erityishuolto-ohjelman vahvistamista lapsen vanhemmille on annettava tilaisuus ilmaista omat näkemyksensä erityishuolto-ohjelman sisällöstä.

Lääninhallitus totesi vielä, että erityishuollon johtoryhmän vahvistamaa erityishuolto-ohjelmaa, siitä tehtyä päätöstä, ei oltu perusteltu siten kuin hallintolain 45 § edellyttää. Lääninhallituksen näkemyksen mukaan perusteluissa on ilmoitettava, mitkä seikat ja selvitykset ovat vaikuttaneet ratkaisuun sekä mainittava sovelletut säännökset.

Lääninhallitus totesi, että normaalisuuden periaate on eräs keskeinen lähtökohta sosiaalipalvelujen järjestämisessä. Tätä periaatetta ei tule soveltaa siten, että se johtaa kehitysvammaisen henkilön lain mukaisen oikeusaseman heikentämiseen. Normaalisuutta ja kehitysvammahuollon palvelujen toissijaisuutta ei ole perusteltua tulkita niin, että yleislain mukaiset palvelut katsottaisiin kategorisesti riittäviksi myös kehitysvammaisen lapsen tarpeisiin. Lääninhallitus katsoi, että normaalisuuden periaatteen mukaisesti kehitysvammaisen lapsen yksilöllinen erityishoito on järjestettävä mahdollisimman paljon tavanomaista arkielämää muistuttavalla tavalla.

Erityishuoltona annettavan palvelun järjestämistavan osalta lääninhallituksen näkemyksen mukaan palvelujen järjestämisen tai tuottamisen tapaa ei määritä niihin sovellettavaa lakia. Palvelun luonne kehitysvammalain mukaisena erityishuoltona ratkeaa sen mukaan, onko palvelu tarpeellinen yksilöllisen erityishuollon toteuttamiseksi eikä sen mukaan, minkälaisessa ympäristössä tai minkä säännöksen nojalla palvelu tuotetaan.

Ratkaisevinta ei ole se, johtuuko lapsen päivähoidon tarve vanhempien työssäkäynnistä tai se, tuotetaanko päivähoitopalvelu päiväkodin erityisryhmässä tai – yksikössä vai normaali lasten päiväkotiryhmässä. Ratkaisevaa on lapsen kehitysvammaisuudesta johtuva kuntouttavan päivähoidon tarve silloin, kun arvioidaan kyseinen palvelu kehitysvammalain mukaiseksi palveluksi ja maksuttomaksi erityishuollon palveluksi.

Lääninhallitus katsoi, että kuntouttavan päivähoidon voidaan katsoa olevan lapsen yksilöllistä hoitoa ja huolenpitoa sekä muuta erityishuollon toteuttamiseksi tarvittavaa toimintaa ottaen huomioon lapselle laadittu palvelusuunnitelma ja yhdistelmäepikriisi.

Kuopion HAO 8.2.2005 nro 05/0106/2 – Kuntouttava päivähoito – Yhdenvertaisuus

HaO katsoi, että ensisijaiseksi sairaudeksi merkityllä diagnoosilla ei ollut merkitystä, kun ratkaistaan sitä, onko kysymys kehitysvammalain 1 §:n 1 momentin tarkoittamasta henkilöstä. Olennaista mainitun lainkohdan mukaisesti on, että henkilöllä on synnynnäinen tai kehitysiässä saatu kehityksen tai henkisen toiminnan viivästymä.

Tapauksessa viranhaltija oli maksupäätöstä tehdessään huomioinut, että henkilön ensisijainen diagnoosi oli lääkärintodistuksen mukaan autismi ja vasta toissijaisena diagnoosina oli kehitysviive. Tämän johdosta viranhaltija katsoi, ettei päivähoidon tarve perustunut kehitysvammaisuuteen ja henkilön erityishuollon tarpeeseen.

Lapsi oli hoidettavana paitsi kehitysvammaisten asuntolassa myös normaalissa lasten päiväkodissa. HaO katsoi, että kehitysvammaisen lapsen kohdalla pelkästään ryhmässä olemista muiden lasten kanssa voitiin pitää kuntouttavana toimintana ja kunnan oli katsottava järjestäneen päiväkodissa annetun palvelun olosuhteissa, jotka vastasivat kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain mukaiseen erityishuoltoon kuuluvien palvelujen järjestämistä.

Lähteet

Räty, Tapio (2010) Vammaispalvelut. Vammaispalvelujen soveltamiskäytäntö. Kynnys ry.

Vammaispalvelujen käsikirjan lakiryhmä