Miten päihteiden haittoja voidaan vertailla?
Päihteiden käyttöön liittyvien haittojen arvioinnissa ei ole olemassa yhtä ainoaa lähestymistapaa
Tällä sivulla on THL:n kääntämä tiivistelmä artikkelista: ”Development of a rational scale to assess the harm of drugs of potential misuse”. Artikkeli on julkaistu huhtikuussa 2007 yhdysvaltalaisessa The Lancet -julkaisussa (369(9566): 1047-53).
Linkki alkuperäiseen julkaisuun
THL ei ole osallistunut artikkelin tuottamiseen tai siinä kuvattuun tutkimukseen, eikä vastaa sen sisällöstä.
Aiheesta on vuoden 2007 jälkeen julkaistu useita muita tutkimuksia ja artikkeleita. Suurimmassa osassa niistä päihteiden aiheuttamien haittojen vertailuun on käytetty MCDA-menetelmää (Multi-criteria Decision Analysis), toisin kuin Lancetin julkaisussa aikanaan.
MCDA-menetelmä
MCDA-mentelmä huomioi päihteiden käytöstä suoraan käyttäjälle itselleen aiheutuvien haittojen lisäksi laajasti myös sosiaaliset ja taloudelliset kustannukset, kuten:
- oikeuslaitoksen ja lainvalvonnan kustannukset,
- terveydenhuollon kustannukset,
- tuottavuuden menetyksen ja
- tieliikenneonnettomuudet.
Päihteiden käytön yleisyys on yksi haitta-arvioihin vaikuttava tekijä. Tästä johtuen maiden yksilöllinen analysointi olisi tärkeää, ja toisi tarkempaa tietoa myös esimerkiksi päätöksenteon tueksi.
Taulukko 1. Arviointikriteerit, jotka on jaoteltu käyttäjälle itselleen ja muille aiheutuvien haittojen perusteella ja ryhmitelty fyysisten, psykologisten ja sosiaalisten vaikutusten alle. Lähde: Yvonne Bonomo et al. The Australian drug harms ranking study. Journal of Psychopharmacology 2019, Vol. 33(7) 759–768
Lisää julkaisuja aiheesta:
- Drug harms in the UK: a multicriteria decision analysis. [Lancet. 2010]
- European rating of drug harms. [J Psychopharmacol. 2015]
- Ranking the harm of non-medically used prescription opioids in the UK. [Regul Toxicol Pharmacol. 2015]
- The Australian drug harms ranking study. Journal of Psychopharmacology 2019, Vol. 33(7) 759–768
Miten ja miksi eri päihteiden aiheuttamia haittoja voidaan vertailla?
Huumausaineiden ja muiden riippuvuutta aiheuttavien aineiden käyttö ja väärinkäyttö aiheuttavat terveysongelmia, riskejä ja haittoja niin käyttäjälle itselleen kuin hänen lähipiirilleen ja yhteiskunnalle. Haittoja pyritään ehkäisemään ja vähentämään muun muassa viranomaisten toimin sääntelemällä saatavuutta ja rajoittamalla myyntiä.
Viranomaisten toimet perustuvat huumausaineiden luokitteluun, joissa määritellään ja vertaillaan eri huumausaineiden aiheuttamia haittoja ja riskejä. Haittojen arvioinnissa käytetyt menetelmät ovat kuitenkin usein epätarkkoja. Tämä johtuu osittain huumausaineiden riskeihin ja haittoihin vaikuttavien tekijöiden monitahoisuudesta ja runsaudesta ja osittain siitä, että tieteellinen tutkimustieto huumausaineista on edelleen monin osin puutteellista ja muuttuvaa.
Artikkelissa viitataan erityisesti UK Misuse of Drugs Actiin, jonka luokittelujärjestelmää artikkelissa kuvatussa tutkimuksessa arvioitiin ja jolle pyrittiin tutkimuksessa kehittämään selkeä asiantuntijatietoon ja tutkimukseen perustuva vaihtoehto.
Huumausaineiden aiheuttamien haittojen kolme osa-aluetta
Huumausaineiden ja muiden riippuvuutta aiheuttavien aineiden haittoja voidaan luokitella ja vertailla eri tavoin. Vertailun lähtökohtana voi olla eri huumausaineiden aiheuttamat fyysiset haitat. Vastaavasti voidaan vertailla aineiden kykyä aiheuttaa käyttäjässään riippuvuutta, eli niin sanottua riippuvuuspotentiaalia. Kolmanneksi voidaan vertailla aineiden aiheuttamia sosiaalisia haittoja yksilölle, perheille, yhteisöille ja yhteiskunnalle.
Artikkelissa kuvatussa tutkimuksessa asiantuntijoista koostuvaa testiryhmää pyydettiin pisteyttämään eri huumausaineita yhdeksässä eri kategoriassa niiden haitallisuuden mukaan asteikolla 0-3. Pisteistä 0 tarkoitti ei lainkaan riskiä ja 3 huomattavaa riskiä. Arvioinnissa oli mukana niin laittomia kuin laillisiakin päihdyttäviä aineita, myös tupakkatuotteet ja alkoholi. Suoria vertailuja tupakkatuotteiden ja alkoholin, sekä muiden huumausaineiden välillä ei kuitenkaan artikkelin mukaan tulisi tehdä: laillisesti myytävien tupakka- ja alkoholituotteiden helpompi saatavuus saattaa vaikuttaa niiden aiheuttamiin haittoihin monin tavoin.
| Parametrit | ||
|---|---|---|
| Fyysinen riippuvuus | 1 | Akuutti |
| 2 | Krooninen | |
| 3 | Suonensisäiseen käyttöön liittyvtä haitat | |
| Riippuvuus | 4 | Mielihyvän voimakkuus |
| 5 | Psyykkinen riippuvuus | |
| 6 | Fyysinen riippuvuus | |
| Sosiaaliset haitat | 7 | Päihdyttävyys |
| 8 | Muut sosiaaliset haitat | |
| 9 | Terveydenhuollon kustannukset |
Fyysiset haitat
Fyysisten haittojen arvioinnissa on huomioitava paitsi aineen aiheuttamat välittömien haittojen riskit, myös pitkäaikaisen käytön aiheuttamat haitat. Fyysisten haittojen riskiin vaikuttaa myös aineen tyypillinen käyttötapa (esimerkiksi suonensisäisesti käytettävät huumausaineet aiheuttavat erilaisia riskejä kuin tyypillisesti suun kautta nautittavat). Fyysiset haitat voidaan jaotella kolmeen ryhmään:
- akuutit fyysiset haitat, kuten kuolemaan johtavat myrkytykset.
- krooniset fyysiset haitat, kuten pitkäaikaisen käytön aiheuttamat keuhkosairaudet
- välilliset haitat, kuten suonensisäisten huumeiden käyttöön liittyvät huumeneulojen kautta tarttuvien sairauksien riskit
Riippuvuuspotentiaali
Riippuvuutta aiheuttavat huumausaineet houkuttavat käyttäjäänsä toistuvaan käyttöön. Huumeiden aiheuttama päihtymys ja mielihyvän kokemus voidaan jaotella kahteen eri vaiheeseen: välitön, nopea vaikutus ja sitä seuraava euforia, joka voi kestää useitakin tunteja.
Fyysinen riippuvuus kasvattaa paitsi käyttäjän himoa aineeseen, myös aineen sietokykyä, jolloin saman vaikutuksen saamiseksi tarvitaan jatkuvasti suurempia annoksia.
Käytön lopettaminen aiheuttaa vieroitusoireita, kuten vapinaa, ripulia, hikoilua ja unettomuutta. Riippuvuutta aiheuttavia huumeita käytetään osittain voimakkaasta himosta johtuen, osin mielihyvän saavuttamiseksi tai vieroitusoireiden välttämiseksi.
Toistuva huumausaineiden käyttö voi aiheuttaa myös psyykkistä riippuvuutta ja käyttö saattaa muuttua tavaksi. Tällöin käytön lopettaminen ei välttämättä aiheuta fyysisiä vieroitusoireita ainakaan välittömästi. Esimerkiksi kannabis voi aiheuttaa vieroitusoireita, mutta vasta useiden päivien kuluttua pitkäaikaisen käytön lopettamisesta.
Sosiaaliset haitat
Huumausaineet aiheuttavat yksilöille ja yhteiskunnalle monenlaista haittaa, niin päihtyneisyyteen liittyvien vaikutusten kautta (esimerkiksi päihteiden osuus onnettomuuksissa) kuin esimerkiksi käyttäjien perheiden kokeman haitan tai päihteiden terveydenhuollolle ja poliisille aiheuttamien kustannusten kautta.
| Aine | Riippuvuus | Vieroitusoireet | Sietokyky (toleranssi) |
Vahvistus * | Päihdyttävyys | Kokonaispisteet |
|---|---|---|---|---|---|---|
| Alkoholi | 3 | 6 | 4 | 4 | 6 | 23 |
| Tupakkatuotteet | 6 | 4 | 5 | 3 | 2 | 20 |
| Kokaiini | 4 | 3 | 3 | 6 | 4 | 20 |
| Kofeiini | 2 | 2 | 2 | 1 | 1 | 8 |
| Kannabis | 1 | 1 | 1 | 2 | 3 | 8 |
Tässä taulukossa asteikko ulottuu välillä 1-6, jossa 1 = matalin arvo ja 6 = korkein arvo.
* Vahvistus: Päihteet voivat vahvistaa tietynlaista käyttäytymistä. Päihteen saaminen voi muuttua toiminnan päämääräksi, jos tavoitteena on esimerkiksi mielihyvän kokeminen tai vieroitusoireiden välttäminen.
| Aine | Fyysinen haitta | Riippuvuus | Sosiaaliset haitat | Yhteispisteet |
|---|---|---|---|---|
| Kokaiini | 2,33 | 2,39 | 2,17 | 2,30 |
| Alkoholi | 1,40 | 1.93 | 2,21 | 1,85 |
| Bentsodiatsepiinit | 1,63 | 1,83 | 1,65 | 1,70 |
| Tupakkatuotteet | 1,23 | 2,21 | 1.42 | 1,62 |
| Kannabis | 0,99 | 1,51 | 1,50 | 1,33 |
Tässä taulukossa asteikko ulottuu välillä 0-3, jossa 0.0 = matalimmaksi ja 3.0 = korkeimmaksi arvioitu haitta.
Tutkimuksen tuloksista
Ehdotettu riskien arviointimalli osoittautui tutkimusryhmän mukaan selkeäksi ja käytännölliseksi. Useat tutkimuksessa mukana olleista huumausaineista arvioitiin yhtä haitallisiksi kaikilla kolmella osa-alueella. Osa aineista sen sijaan arvioitiin selvästi enemmän tai vähemmän haitallisiksi eri osa-alueilla.
Esimerkiksi kannabiksen aiheuttamat fyysiset haitat arvioitiin vähäisiksi, mutta sen aiheuttamat haitat perheille ja yhteiskunnalle jossain määrin korkeammiksi. Anabolisten steroidien aiheuttamat fyysiset haitat arvioitiin korkeiksi, mutta niiden aiheuttama riippuvuus alhaiseksi. Tupakkatuotteiden aiheuttama riippuvuus sen sijaan arvioitiin korkeaksi, mutta sen päihdyttävyys ja sosiaaliset haitat arvioitiin alhaisiksi. Tupakkatuotteiden aiheuttaman fyysisen haitan kokonaispistemäärä oli varsin maltillinen, koska sen aiheuttamat akuutit haitat ja suonensisäisen käytön todennäköisyys oli alhainen – vaikkakin kroonisten haittojen riski arvioitiin odotetusti varsin korkeaksi.
Tutkimuksen tulokset eivät tue UK Misuse of Drugs Act –laissa käytettyä tarkkarajaista huumausaineiden jaottelua A, B ja C-ryhmiin. Tällainen tarkka jaottelun toki käytännöllinen työväline viranomaistoimien ja sosiaalityön prioriteettien arvioinnissa, tai huumausaineiden hallussapidon tai myynnin rangaistusten määrittelyssä, mutta tutkimusryhmään mukaan kaikki tiukasti rajatut huumausaineiden luokittelut ovat väistämättä jossain määrin mielivaltaisia.
Tutkimuksessa käytetty arviointimenetelmä antaa yhtä suuren painon kaikille haitan osa-alueille. Se ei siis korosta esimerkiksi välittömän myrkytyksen riskiä, eikä se siksi kuvaa luotettavasti sellaisten huumausaineiden haittoja, jotka ovat erittäin haitallisia yhdellä osa-alueella.
Tutkimusryhmä toteaa kuitenkin, että heidän ehdottamansa kaltaisesta, asiantuntijoiden tekemään haittojen arvioon ja tieteelliseen tutkimukseen perustuvasta arviointimenetelmästä voisi olla paljon hyötyä myös viranomaisten toiminnassa. Menetelmä on läpinäkyvä ja huomioi haitat monipuolisesti. Sitä olisi myös mahdollista helposti kehittää tiedon lisääntyessä ja tutkimusten karttuessa.
