Huumehaittoihin vaikuttaminen vankiloissa
Tämä artikkeli on THL:n asiantuntijoiden koostama katsaus aiheeseen liittyvistä artikkeleista arvostetuissa alan julkaisuissa. THL ei ole osallistunut alkuperäisten artikkelien tuottamiseen tai niissä kuvattuihin tutkimuksiin, eikä vastaa niiden sisällöistä.
Tiedot on poimittu Euroopan huumausaineiden ja niiden väärinkäytön seurantakeskuksen (EMCDDA) Best practices -sivustolta sekä ´Health and social responses to drug problems. A European guide’ -oppaasta. Kunkin käytännön osalta esitellään ensin kansainvälisiin kokemuksiin ja tutkimuksiin perustuvat tiedot ja lopuksi pohditaan, miten kyseiset käytännöt ovat sovellettavissa Suomeen.
Huumehaittojen vähentäminen vankiloissa ja rikosseuraamusjärjestelmässä
Vangeilla esiintyy muuta väestöä enemmän huumeiden käyttöä, erityisesti pistokäyttöä. Päihdeongelmaiset vangit myös saattavat päätyä vankilaan toistuvasti. Heidän terveydentilansa ja hoidon tarpeensa tulee arvioida vankilaan saavuttaessa.
Vankien terveydenhuollon järjestämistä ohjaa kaksi tärkeää periaatetta: 1) vankilassa saatavan terveydenhoidon tulee olla samantasoista vankilassa kuin vankilan ulkopuolella, ja 2) hoidon jatkuvuus tulee turvata vankilaan tultaessa sekä sieltä vapauduttaessa. Tämä tarkoittaa, että vankiloissa olisi oltava tarjolla samat ennaltaehkäisyn, haittojen vähentämisen ja huumehoidon palvelut kuin vankiloiden ulkopuolellakin.
Haittoihin vaikuttamisen tapoja
- Psykososiaalinen tuki ja hoito saattavat vähentää uusintarikollisuutta varsinkin naisvangeilla
- Opioidikorvaushoito vähentää opioidiriippuvaisten vankien kuolleisuutta ja huumeiden pistämiseen liittyvää riskikäyttäytymistä.
- Yliannostuskuolemien ehkäisemiseksi on tärkeää taata korvaushoidon jatkuvuus vankilasta vapautumisen yhteydessä. Vapautuville opioidiriippuvaisille vangeille mukaan annettava naloksoni auttaa yliannostustilanteissa, joita on todettu tapahtuvan tavallista enemmän vapautumista seuraavina päivinä.
- Monipuolinen valmistautuminen vankilasta vapautumiseen on ensiarvoisen tärkeää. Vapautuvalla tulisi olla järjestettynä asunto, työpaikka, kohtuullinen toimeentulo sekä sosiaalinen tukiverkosto.
- HIV:n, hepatiitti C:n ja muiden tarttuvien tautien testaus ja hoito tulisi järjestää rutiinisti vankiloissa.
- WHO suosittaa puhtaiden neulojen ja ruiskujen vaihto-ohjelmia myös vankiloihin.
Lähteet ja lisätietoa
Best practice Portal (englanniksi, EMCDDA)
Prisons and drugs: health and social responses (englanniksi, EMCDDA)
Miten Suomessa?
Vuoden 2006 vankien terveystutkimuksen mukaan noin 70 prosenttia vangeista oli kärsinyt alkoholi- tai huumeriippuvuudesta. Yli puolet miesvangeista ja kaksi kolmasosaa naisvangeista kertoi käyttäneensä huumeita suonensisäisesti. Yleisimpiä suomalaisten vankien päihdetesteissä todetuista aineista ovat bentsodiatsepiinit, buprenofiini ja amfetamiini.
- Suomen vankiloista lähes kaikissa (25/27 vankilassa vuonna 2015) on tarjolla korvaushoitoa opioidiriippuvaisille vangeille. Vaikka opioidikorvaushoito on periaatteessa mahdollista myös aloittaa vankilassa, käytännössä näin tehdään harvoin. Lähes aina kyse on vapaudessa aloitetusta korvaushoidosta, jota jatketaan vankilassa.
- Päihdekuntoutusta on tarjolla lähes kaikissa vankiloissa ja siitä vastaavat pääasiassa erityisohjaajat ja ohjaajat, joiden työhön kuuluvat muun muassa yksilövastaanotoilla tapahtuvat päihdekeskustelut, erilaisten ryhmämuotoisten päihdeohjelmien toteuttaminen sekä vapauttamisvaiheen valmistelu.
- Vankien päihteettömyyttä valvotaan ensisijaisesti virtsa- ja sylkinäyttein sekä puhalluskokein sekä tarvittaessa verikokein, mikäli vanki kieltäytyy edellä mainituista. Esimerkiksi sopimusosastolle eli päihteettömälle osastolle sijoittamisen ehtona on, että vanki suostuu pyydettäessä antamaan virtsa- tai sylkinäytteen tai suorittamaan puhalluskokeen.
- Huumehaittoja vähentävän toiminnan kehittäminen on vankiloissa jäänyt vähäiseksi. Esimerkiksi puhtaiden neulojen ja ruiskujen vaihtotoimintaa ei ole järjestetty WHO:n suosituksesta huolimatta. Vankiloissa huumeiden käyttövälineiden hallussapito on kiellettyä ja mikäli niitä löydetään, ne takavarikoidaan. Käyttövälineitä salakuljetetaan vankilaan.
- Vankiterveystutkimuksessa lähes puolella (42 %) vangeista oli C-hepatiittitartunta. A-hepatiitti oli 9 %:lla ja B-hepatiitti oli 8 %:lla vangeista. Hiv-tartunta oli 1 %:lla vangeista. Paitsi vanhoja tartuntoja, vankiloissa todetaan myös tuoreita B- ja C-hepatiittitartuntoja. Tämä merkitsee sitä, että taudit leviävät yhteisiä pistosvälineitä käytettäessä myös vankiloissa.
Lähde
Vankiterveydenhuolto on THL:n alainen ja vastaa Suomessa vankiloiden terveydenhuollosta.
