Kannabiksen käyttöön liittyviin ongelmiin vaikuttaminen
Tämä artikkeli on THL:n asiantuntijoiden koostama katsaus aiheeseen liittyvistä artikkeleista arvostetuissa alan julkaisuissa. THL ei ole osallistunut alkuperäisten artikkelien tuottamiseen tai niissä kuvattuihin tutkimuksiin, eikä vastaa niiden sisällöistä.
Tiedot on poimittu Euroopan huumausaineiden ja niiden väärinkäytön seurantakeskuksen (EMCDDA) Best practices -sivustolta sekä ´Health and social responses to drug problems. A European guide’ -oppaasta. Kunkin käytännön osalta esitellään ensin kansainvälisiin kokemuksiin ja tutkimuksiin perustuvat tiedot ja lopuksi pohditaan, miten kyseiset käytännöt ovat sovellettavissa Suomeen.
Kannabiksen käyttöön liittyviin ongelmiin vaikuttaminen (ehkäisy, hoito ja haittojen vähentäminen)
Kannabiksen käyttö voi aiheuttaa tai pahentaa erilaisia terveydellisiä, mielenterveydellisiä, sosiaalisia sekä taloudellisia ongelmia. Ongelmia kehittyy todennäköisemmin, jos käyttö alkaa nuorena, säännöllistyy ja on pitkäkestoista. Ensisijaiset tavoitteet kannabiksen käyttöön liittyvien terveydellisten ja sosiaalisten ongelmien vähentämiseksi ovat:
- ehkäistä käyttöä tai lykätä käytön aloittamista teini-iästä nuorelle aikuisiälle
- ehkäistä käytön lisääntyminen satunnaisesta käytöstä säännölliseksi käytöksi
- vähentää haitallisia käyttötapoja; ja
- tarjota apua ja hoitoa ihmisille, joiden kannabiksen käyttö on muodostunut ongelmalliseksi.
Vaikuttamisvaihtoehtoja:
- Ennaltaehkäisevät interventiot; kuten monitahoiset kouluinterventiot, jotka kehittävät sosiaalista kyvykkyyttä ja kieltäytymistaitoja, terveyteen perustuvaa päätöksentekoa ja selviytymistä (coping), ja jotka korjaavat huumeiden käyttöön liittyviä normatiivisia harhakäsityksiä (kohtalainen tutkimusnäyttö); perheinterventiot (kohtalainen tutkimusnäyttö); strukturoidut tietokonepohjaiset interventiot (rajallinen tutkimusnäyttö).
- Lyhytneuvonta (brief interventions), esimerkiksi motivoiva haastattelu päivystysvastaanotolla tai perusterveydenhuollossa (rajallinen tutkimusnäyttö).
- Hoito: tutkimusten mukaan kognitiivinen käyttäytymisterapia, motivoiva haastattelu ja palkkiohoito voivat vähentää kannabiksen käyttöä lyhyellä aikavälillä; multidimensionaalinen perheterapia (MDFT) voi auttaa vähentämään käyttöä nuorilla vaikea-asteisista ongelmista kärsivillä potilailla (kohtalainen tutkimusnäyttö); jotkut netti- ja tietokonepohjaiset interventiot voivat vähentää kannabiksen käyttöä lyhyellä aikavälillä (rajallinen tutkimusnäyttö).
- Haittoja vähentävät interventiot, huomion kiinnittäminen esimerkiksi kannabiksen polttamiseen, erityisesti käytettäessä yhdessä tupakan kanssa.
Lähde: Cannabis: health and social responses (emcdda, englanniksi)
Miten meillä?
Suomessa kannabista käsitellään yleensä osana muuta päihde-ehkäisyä ja -hoitoa.
Suomessa ei tiettävästi ole erityisesti kannabisongelmiin erikoistuneita hoitoyksiköitä. Jos kannabiksen käytön aiheuttamat haitat ovat vain lieviä, asiaan voidaan yrittää vaikuttaa lyhytneuvonnalla (mini-interventio) perusterveydenhuollossa. Terveyskeskuksessa voidaan antaa myös ongelmattomat vieroitushoidot ja hoitaa kannabiksesta johtuvat lievät oireet. Lasten ja nuorten, raskaana olevien sekä psyykkisistä oireista kärsivien kannabiksen käyttäjien hoito kuuluu aina päihdehäiriöihin erikoistuneeseen yksikköön.
