Maahanmuuttajien, pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden päihdeongelmiin vaikuttaminen

Tämä artikkeli on THL:n asiantuntijoiden koostama katsaus aiheeseen liittyvistä artikkeleista arvostetuissa alan julkaisuissa. THL ei ole osallistunut alkuperäisten artikkelien tuottamiseen tai niissä kuvattuihin tutkimuksiin, eikä vastaa niiden sisällöistä.

Maahanmuuttajien, pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden päihdeongelmiin vaikuttaminen

Euroopassa siirtolaisuudella on pitkä historia. Eri etnisten ja uskonnollisten ryhmien monimuotoisuus luo monimutkaisia etnisyyden ja päihteiden käytön välisiä yhteyksiä. Hiljattain konfliktit Lähi-idässä ja Afrikassa johtivat siihen, että pelkästään vuoden 2015 jälkipuoliskolla ja vuoden 2016 alkupuoliskolla yli 1,4 miljoona ihmistä anoi Euroopan Unionin maista turvapaikkaa. Yli puolet heistä oli nuoria aikuisia (18-34-vuotiaita). Aihepiiriä koskevista tutkimuksista voidaan vetää joitakin johtopäätöksiä, mutta niitä tulee tulkita varoen kulttuurisista eroista ja maahanmuuton vaihtelevien syiden vuoksi.

Monissa maahanmuuttajaryhmissä päihteiden käyttö on vähäisempää kuin heidät vastaanottavissa yhteisöissä, mutta toisaalta osalla maahanmuuttajista saattaa olla korkeampi riski altistua päihteiden väärinkäytölle johtuen esimerkiksi henkisistä traumoista, työttömyydestä ja köyhyydestä, perheiden menettämisestä ja sosiaalisen tuen puutteesta tai uuden, sallivamman ympäristön vaikutuksesta. Päihteitä saatetaan käyttää muun muassa traumojen, tylsyyden, epävarmuuden tai maahanmuuttajastatuksen aiheuttaman turhautuneisuuden aiheuttamien tunnetilojen käsittelemiseen. Päihdeongelmille altistumista saattaa lisätä myös tietämättömyys hoitopalveluista tai huono pääsy niihin.

Vaikuttamisen tapoja: 

• Palveluissa on tärkeää lisätä kulttuurista ja kielellistä osaamista. Joiden tutkimusten mukaan siirtolaisten terveyspalveluiden käyttö on vähäistä, erityisesti mielenterveysongelmissa.  Mitä pidempään asuinpaikan saaminen kestää, sitä enemmän mielenterveys- ja päihdepalveluita käytetään, mutta silti osa hoitotarpeesta jää tyydyttämättä. Kieliongelmat ja kulttuuriset tekijät lienevät merkittävin syy palvelujen alikäytölle. 
• Etnisille vähemmistöryhmille ei ole kaikissa EU-maissa riittävästi tarjolla ehkäiseviä interventioita. Työtä tietoisuuden lisäämiseksi turvapaikanhakijoiden muita suuremmasta haavoittuvuudesta ja syrjäytymisestä kuitenkin tehdään. Joissakin interventioissa on käytetty vertaiskouluttajia tiedonvälittämiseksi päihteiden käytöstä ja sen riskeistä sekä päihdepalveluista.
• Maahanmuuttajien terveyteen, kulttuurisiin esteisiin (barrier), kieliongelmiin ja addiktioihin keskittyviä ohjelmia ja suosituksia (policies) on riittämättömästi. Myös ammatillisesta osaamisesta on puutetta.  

Lähde: EMCDDA:n Best Practice Portal 

EMCDDA on tuottanut aihepiiristä myös erillisselvityksen 

Miten meillä? 

Suomessa on eurooppalaisittain verraten vähän maahanmuuttajataustaisia ihmisiä, mutta toisaalta heidän määränsä lisääntyy jatkuvasti. Myös Suomeen saapui vuosina 2015-16 suuri määrä turvapaikanhakijoita, suurin osa tuli Lähi-idästä ja Afrikasta. 

Kulttuurisensitiivinen työote on siten entistä ajankohtaisempi haaste sekä päihdepalveluissa että ehkäisevässä työssä. Kehittämistyö on kuitenkin käynnissä. Palveluissa on useilla paikkakunnilla huomioitu eri kieliryhmiä ja ehkäisevän päihdetyön toimijat ovat vuosien varrella tuottaneet materiaaleja myös vähemmistökielillä. Hiljattain esimerkiksi päihdekasvatustyötä tekevien järjestöjen Ånni-yhteistyöhankkeessa luotiin malli kulttuurisensitiiviseen päihdetyöhön kouluissa ja tuotettiin tietomateriaalia usealla eri kielellä.

Pääasiassa pääkaupunkiseudulla toimiva Mpmto ry. on nuorten maahanmuuttajien päihde- ja mielenterveyshaasteisiin keskittyvä yhdistys, joka toimii pitkälti vapaaehtoisvoimin. Yhdistys tekee ehkäisevää työtä päihde- ja mielenterveysongelmien vähentämiseksi ja maahanmuuttajayhteisön hyvinvoinnin lisäämiseksi.

Uusi käsikirja Pakolaisten mielenterveystoimien tukeminen Suomessa (PALOMA ) sisältää asiaa myös päihdeongelmista. Käsikirjan kappaleessa 3.1. todetaan, että

• Päihteiden käytössä ja päihteisiin suhtautumisessa on eroja kulttuurien ja väestöryhmien välillä, ja ne noudattavat usein uuteen asuinmaahan saapuessa lähtömaan tapoja.
• On tärkeää ottaa huomioon, että pakolaistaustaisilla lapsilla, nuorilla ja aikuisilla ei ole aina riittävästi tietoa päihteistä, päihteiden käytön riskeistä ja rahapeliriskeistä.
• Pakolaistaustaiset ihmiset tarvitsevat lisää tietoa tupakoinnin haitoista sekä apua lopettamiseen ja nikotiiniriippuvuuden hoitamiseen.
• Ammattilaisten tulee hälventää päihteiden käyttöön liittyvää stigmaa ja häpeää ottamalla päihteiden käyttö puheeksi ja tarjoamalla tietoa haitoista ja hoitokeinoista.
• Mielenterveyden häiriöt ja pakolaisuuden taustalla olevat kokemukset voivat lisätä päihteiden käyttöä tai altistaa sille.