RUG-luokitus hoitoresurssien määrittämisessä

Asiakkaiden palvelutarpeen arviointi RAI-arviointijärjestelmällä luo pohjan RUG-hoidontarveluokitukselle. RUG-lyhenne tulee sanoista Resource Utilization Groups. Sen perusteella voidaan määrittää yksikössä tarvittavan henkilöstön määrää ja osaamista.

Henkilöstön määrän ja osaamisen kartoitus RUG-luokituksella

RUG-hoidontarveluokituksen perustana on tieto asiakkaan terveydentilasta, fyysisestä ja psyykkisestä toimintakyvystä sekä erityishoidoista ja -tarpeista. Asiakas sijoittuu tiettyyn RUG-luokkaan sen mukaan, kuinka paljon henkilöstöresursseja hänen tarpeidensa mukaisen hoidon ja palvelujen toteutukseen tarvitaan. Henkilöstöresursseja ovat esimerkiksi henkilöstön määrä, osaaminen ja asiakkaan hoitamiseen käyttämä aika.

RUG määrittelee asiakkaan hoitoon tarvittavan resurssitarpeen yksikkötasolla, mutta se ei sovellu käytettäväksi yksittäisen asiakkaan tarpeiden kuvaamiseen.

Kliiniset pääluokat kertovat henkilöstön voimavarojen käytöstä

RUG-luokituksessa pyritään löytämään ne asiakkaan kliiniset ominaisuudet, jotka ennustavat tarvittavan hoidon määrää. RUG-luokitus jakaa vanhuspalvelujen asiakkaat hoitoisuuden mukaan seitsemään pääluokkaan. RAI-arvioinnissa ohjelmisto tekee luokittelun automaattisesti asiakkaan arviointitiedosta.

Asiakas sijoittuu vaikeimman ongelmansa perusteella yhteen seitsemästä kliinisestä pääluokasta:

Monialainen kuntoutus
Erittäin vaativa hoito
Erityishoito
Kliinisesti monimuotoinen
Kognitiivisten toimintojen heikentyminen
Käytöshäiriöt
Heikentynyt fyysinen toimintakyky.

Pääluokat on järjestetty alenevasti henkilöstön voimavarakäytön mukaan. Keskimäärin luokka 1 vaatii eniten ja luokka 7 vähiten hoidon voimavaroja.
RUG-luokituksen rakenne on esitetty kuvassa sivun alaosassa

RUG-luokituksessa asiakkaat ryhmitellään hoitoresurssien käytön suhteen toisistaan poikkeaviin, mutta sisäisesti mahdollisimman samankaltaisiin luokkiin. Tämä mahdollistaa reilun voimavaratarpeen vertailun eri hoitoyksiköiden välillä.

Kustannukset vaihtelevat hoitotarpeen mukaan

Kussakin RUG-pääluokassa on useita alaluokkia, joille lasketut kustannuspainot kuvaavat asiakasryhmien suhteellista voimavarakulutusta. Kustannuspaino siis kertoo, kuinka paljon hoitohenkilöstöresursseja tiettyyn luokkaan kuuluva asiakas käyttää suhteessa luokituksen keskimääräiseen asiakkaaseen. Kustannuspainot lasketaan hoitohenkilöstön palkalla painotetun asiakaskohtaisen hoitoajan perusteella.

Keskimääräisen asiakkaan kustannuspaino on 1. Mikäli asiakas vaatii luokituksen keskimääräiseen asiakkaaseen verrattuna esimerkiksi 20 prosenttia vähemmän hoitohenkilöstöresursseja, kustannuspaino on tällöin 0,8.

Luokittelussa otetaan huomioon kustannukset, jotka vaihtelevat hoitotarpeen mukaan, eli yleensä henkilöstömenot. Muiden kustannusten ajatellaan olevan joko kaikille samoja kiinteitä menoja, kuten lämmitys tai muuten pieniä, kuten tarvikkeet. Siten kustannuserot selittyvät pitkälti hoivaan ja hoitoon käytetyn ajan mukaan.

RUG-luokitus sisältää 7 pääluokkaa, jotka jakautuvat joko ADL:n tai hoitojen perusteella alaluokkiin. RUG-18-luokittelussa alaluokkia on 18.