Selkokieli

Tämän sivun sisältö

Mitä on selkokieli?

Selkokieli on suomen kielen helpommin ymmärrettävä muoto. Selkokielessä kieltä muutetaan yksinkertaisemmaksi sisällöltään, sanastoltaan ja rakenteeltaan. Se on tarkoitettu ihmisille, joilla on vaikeuksia lukea tai ymmärtää yleiskieltä.  

Selkokieli on vielä helpompaa kuin selkeä yleiskieli.  Selkokielessä huomioidaan lukijoiden kielelliset erityistarpeet esimerkiksi suuntaamalla tekstiä lukijalle, käyttämällä tuttuja sanoja ja helppoja rakenteita sekä karsimalla tiedon määrää.

Selkokielen määritelmä (Selkokeskus)

Selkokielen piirteet on koottu selkokielen mittariin.
Selkokielen mittari (Selkokeskus)

Selkokieltä voi käyttää sekä puheessa että kirjoituksessa. Kirjoitetulle ja puhutulle selkokielelle on annettu Suomessa ohjeita, joiden avulla kieltä voi muokata helpommaksi.

Kuka tarvitsee selkokieltä?

Selkokielestä hyötyvät ihmiset, joiden kielitaidon puutteet vaikeuttavat arjen tilanteista, opinnoista ja työelämästä selviytymistä sekä yhteiskunnan toimintaan osallistumista. Tarve voi johtua monista syistä. Selkokieltä tarvitsevat ihmiset jaetaan eri syiden pohjalta kolmeen ryhmään:

  1. Ihmiset, joiden selkokielen tarve johtuu synnynnäisistä, suhteellisen pysyvistä neurobiologisista poikkeavuuksista kielenkäsittelyn mekanismeissa (esimerkiksi kehitysvammaiset henkilöt tai autismikirjon henkilöt).
  2. Ihmiset, joiden kielelliset taidot ovat heikentyneet elinaikana esimerkiksi vamman tai sairauden vuoksi (esimerkiksi muistisairaat, afaattiset tai kielellisiin kykyihin vaikuttavia neurologisia sairauksia sairastavat henkilöt).
  3. Ihmiset, joiden kielelliset taidot suomen tai ruotsin kielessä eivät ole äidinkielisen puhujan tasoiset (esimerkiksi suomea tai ruotsia opiskelevat maahanmuuttajat). 

Selkokielen tarve voi olla elinikäinen tai lyhytkestoinen. Lisäksi se on hyvin yksilöllinen. Kaikissa edellä kuvatuissa ryhmissä on myös niitä, jotka eivät hyödy selkokielestä.

Kuinka moni tarvitsee selkokieltä?

Selkokeskuksen arvion (2019) mukaan Suomessa noin 650 000–750 000 ihmistä eli yli kymmenen prosenttia väestöstä tarvitsee selkokieltä. 

Selkokielen tarve (Selkokeskus)

Kirjoitettu selkokieli

Kirjoitetun selkokielen ohjeissa kerrotaan, mitkä kielen tai tekstin piirteet tekevät kielestä helppolukuista. Kirjoitettu selkokieli on Suomessa jaettu kolmelle vaikeustasolle: helppo selkokieli, perusselkokieli ja vaativa selkokieli.

  • Helppo selkokieli on tarkoitettu niille henkilöille, joilla on hyvin vähäiset kielelliset taidot, alustava lukutaito tai ei lukutaitoa ollenkaan. Helpossa selkokielessä käytetään kapeinta mahdollista sanastoa, hyvin lyhyitä lauseita sekä tavallisimpia kielellisiä rakenteita. Tekstin sisältöä on muokattu huomattavasti yleiskieltä yksinkertaisemmaksi. Helpossa selkokielessä tekstiä voidaan myös tukea kuvilla.
  • Perusselkokieli on tavallisinta selkokieltä, joka on suunnattu suurimmalle osalle selkokieltä tarvitsevista ihmisistä. Se on vähän vaikeampaa kuin helppo selkokieli, mutta edelleen huomattavasti helpompaa kuin yleiskieli. Perusselkokielessä noudatetaan selkokielen ohjeita tekstin sisältöjen, rakenteiden ja sanaston osalta.
  • Vaativa selkokieli on vähän yleiskieltä helpompaa. Se on tarkoitettu lukijoille, joilla on lievempiä kielellisiä vaikeuksia tai lukemisen esteitä. Vaativassa selkokielessä tekstin kieliasua muokataan vain vähän, sisältöjä ei välttämättä yksinkertaisteta ollenkaan.

Kirjoitetun selkokielen ohjeet

Selkokirjoittamisen lähtökohtana on lukija. Siksi selkokirjoittajan on perehdyttävä selkokieltä tarvitsevien lukijoiden kielellisiin tietoihin ja taitoihin. Selkoteksti kannattaa myös testauttaa lukijoilla. Kokeneetkin selkokirjoittajat saavat usein lukijatestauksissa palautetta, jonka avulla tekstiä voi muokata vielä helpommaksi. 

Selkokeskuksen selkokielen ohjeet koskevat tekstiä ja siinä käytettyä kieltä kokonaisuudessaan. Ei siis riitä, että kirjoittaja muuttaa ainoastaan tekstinsä sanoja tai kielellisiä rakenteita vähän yksinkertaisemmiksi. Teksti on rakennettava johdonmukaiseksi kokonaisuudeksi, jota selkokieltä tarvitsevan lukijan on helppo seurata.

Selkokieltä tarvitseva lukija on otettava huomioon kaikilla kielen tasoilla:

  • Tekstin kokonaisrakenne: Miten tekstistä rakennetaan johdonmukainen, havainnollinen, sopivasti mutta ei liikaa informaatiota sisältävä kokonaisuus? Miten kirjoittaja ottaa huomioon lukijan näkökulman, tiedontarpeet ja motivaation lukea?
  • Tekstin sanat: Mitkä sanat ovat yleisiä, arkisia ja jatkuvasti käytössä ympäröivässä tekstimaailmassa? Miten pitkiä sanoja ja abstrakteja käsitteitä voi välttää käyttämästä? Miten vaikeita sanoja voi selittää niin, että selitys auttaa eikä vaikeuta asian ymmärtämistä?
  • Kielen rakenteet: Mitkä suomen kielen substantiivien, adjektiivien ja verbien taivutusmuodot ovat helppoja ja yleisiä? Millaiset lause- ja virkerakenteet ovat yksinkertaisia ja luettavia? Miten tekstiin syntyy sidosteisuutta?

Asiakkaan tiedot ja taidot on otettava huomioon

Selkokielinen teksti kirjoitetaan asiakkaan näkökulmasta. Kirjoittaja voi pohtia, mitä asiakas tietää aiheesta ennestään tai mitkä seikat ovat hänelle kaikkein tärkeimpiä. Selkotekstissä on erityisen tärkeää, että se etenee johdonmukaisesti ja sujuvasti.

Monelle selkokieltä tarvitsevalle asiakkaalle lukeminen on ponnistus, joten tekstin pituuteen kannattaa kiinnittää huomiota. Lyhyys sinänsä ei kuitenkaan ratkaise kaikkia ongelmia, sillä lyhyt teksti voi jäädä aukkoiseksi. Se tarkoittaa, että kirjoittaja jättää kertomatta joitain olennaisia seikkoja, jotka lukijan on täydennettävä mielessään. Selkokieltä tarvitsevalle asiakkaalle tällaisten aukkojen täydentäminen voi olla vaikeaa.

Selkokieli noudattaa suomen oikeinkirjoituksen ja kielenhuollon suosituksia, jotka kirjoittajan on hallittava. Vaikka selkokielistä tekstiä on helpompi lukea, sitä harvoin on helpompi kirjoittaa kuin yleiskielistä tekstiä.

Selkoteksti kannattaa aina tarkistuttaa myös toisella kirjoittajalla.

Puhuttu selkokieli

Puhutussa selkokielessä otetaan huomioon, miten puhetilanteissa voi käyttää mahdollisimman helposti ymmärrettävää kieltä ja rakentaa toimivaa vuorovaikutusta. Puhuttu kieli toimii vuorovaikutuksessa kuitenkin toisella tavalla kuin kirjoitettu kieli teksteissä, joten täysin samanlaisia selkokielen ohjeita ei voi niissä hyödyntää.

Puhetilanteissa on otettava huomioon se, että keskustelu etenee nopeasti ja siihen voivat vaikuttaa monet muutkin tekijät kuin kielelliset.

Puhutun selkokielen ohjeet

Puhutun selkokielen ohjeet koskevat sekä kielenkäyttöä että vuorovaikutusta puhetilanteessa. Omaa puhettaan ei kuitenkaan voi keskustelussa jatkuvasti tarkkailla. Siksi tärkein selkokielisen puheen ohje on rohkeasti etsiä toimivaa puhumisen tapaa keskustelukumppanin kanssa.

Keskustelu selkokieltä tarvitsevan ihmisen kanssa voi aluksi olla hankalaa. Vähitellen yhteinen tapa yleensä löytyy. Monia kielenkäytön piirteitä voi myös harjoitella, esimerkiksi sanojen selittämistä tai sopivan rauhallista puherytmiä. Luonnollinen, selkeä puhekieli on yleensä helpointa ymmärtää. Siksi kannattaa välttää kirjakieltä muistuttavaa puhetta.

Kun asiakkaalla on suuria kielellisiä vaikeuksia, hänen puheestaan voi olla vaikea saada selvää. Samalla herää herkästi epäilys, onko oma puhe ymmärrettävää. Vaikeudet ymmärtää voi ottaa esille ystävällisesti, mutta selvästi. Myös puhetta tukevat eleet ja ilmeet, asioiden selventäminen piirtämällä tai osoittamalla sekä tukiviittomien käyttö voivat auttaa ymmärtämistä.

Kymmenen yleisohjetta selkokielen puhumiseen:

  1. Käytä yleistä, tuttua puhekielen sanastoa, selitä vieraat tai käsitteelliset sanat, korosta sanomasi ydinsanoja.
  2. Suosi lyhyitä ilmauksia ja puhekielenomaisia rakenteita.
  3. Älä pakkaa vuoroasi täyteen tietoa, puhu yhdestä asiasta kerrallaan.
  4. Anna konkreettisia esimerkkejä, jos aihe on abstrakti tai uusi.
  5. Usein vaikeuksia tuottanut kohta selviää paremmin keskustellen ja kysellen kuin luennoimalla.
  6. Lähde liikkeelle siitä asiasta, minkä kuulija/keskustelija jo tietää; tarkista hänen taustatietonsa, jos se on tarpeen.
  7. Puhu rauhallisella tempolla, mutta älä hidasta puhettasi luonnottomasti. Tauota sopivasti.
  8. Toista vaikeuksia aiheuttanut sana.
  9. Kokeile kiertoilmauksia, jos toisto ei auta.
  10. Pyri käyttämään keskustelukumppanisi ikä- ja kehitystasoon sopivaa kieltä.

Miten tehdään selkokielisiä aineistoja?

Selkokielellä julkaistaan Suomessa monenlaisia aineistoja. Esimerkiksi monet viranomaiset julkaisevat esitteitä, oppaita tai verkkoaineistoa  selkokielellä. Myös useat järjestöt tuottavat selkokielistä aineistoa.

Selkoaineiston tunnistaa selkotunnuksesta. Selkotunnusta voi hakea Selkokeskuksesta painetulle tai verkossa julkaistavalle aineistolle, joka täyttää selkokielen kriteerit. Tunnus on ilmainen.
Hae selkotunnusta (Selkokeskus)

Tieto- ja kaunokirjallisuudelle tunnuksen myöntää Selkokeskuksen yhteydessä toimiva selkokirjatyöryhmä. Selkokielisten, saavutettavien verkkosivujen selkotunnuksen myöntämisessä Selkokeskus tekee yhteistyöt Kehitysvammaliiton Papunet-verkkopalvelun kanssa.

Selkokeskus tekee tilaustöitä ja järjestää koulutusta

Selkokeskuksesta voi myös pyytää tarjouksen yleiskielisen tekstin selkokielistämisestä. Työn hintaan ja aikatauluun vaikuttavat tekstin pituus ja vaikeus. Selkokielinen teksti suunnitellaan yhdessä tilaajan kanssa. Selkokeskuksesta voi tilata jostakin aihepiiristä myös sellaisen selkotekstin, jolle ei ole olemassa yleiskielistä lähtötekstiä.

Selkotekstien arviointi (Selkokeskus)

Selkokeskus järjestää myös koulutusta selkokielestä sekä välittää kouluttajia eri tilaisuuksiin.

Selkokielen edistäminen Suomessa

Selkokielen tarve Suomessa kasvaa, mutta palveluita tälle Suomen suurimmalle kielelliselle vähemmistölle on toistaiseksi vähän.

Selkokeskus edistää selkosuomen käyttöä, julkaisutoimintaa ja asemaa Suomessa. Selkokeskus on Kehitysvammaliiton Saavutettavuusyksikköön kuuluva tiimi, jossa työskentelee noin viisi ihmistä.

LL-Center edistää selkoruotsia Suomessa. LL-Center on ruotsinkielisen kehitysvammajärjestön FDUV:n yksikkö, jossa työskentelee noin kolme ihmistä.

Selkotoimintaa ohjaa ja suunnittelee Selkokielen neuvottelukunta, joka toimii Selkokeskuksen yhteydessä. Neuvottelukunnan jäseninä on viranomaisia, järjestötoimijoita, yliopisto- ja korkeakouluja, oppilaitoksia sekä median edustajia noin 50 eri taholta. Neuvottelukunta seuraa alan kehitystä, jakaa tietoa selkokielestä ja -aineistoista sekä toimii yhteistyöverkostona eri tahoille.

Selkokielen tutkimus on käynnistynyt Helsingin yliopiston koordinoimassa Klaara-verkostossa, joka perustettiin keväällä 2018.

Selkokielistä uutisia julkaisee Yle (Yle uutiset selkosuomeksi), Kehitysvammaliitto (Selkosanomat), Kehitysvammaliitto ja FDUV (LL-Bladet) ja Kehitysvammaisten tukiliitto (Leija).

Selkokirjallisuutta julkaisevat useat kustantajat Suomessa. Selkokirjoille voi hakea opetus- ja kulttuuriministeriön Selkokeskukselle delegoimaa selkokirjallisuuden valtiontukea.

Selkokielisiä, saavutettavia verkkosivuja kehittää Kehitysvammaliiton Saavutettavuusyksikköön kuuluva Papunet-tiimi.

Kirjoittaja:
Leealaura Leskelä,
kehittämispäällikkö
Selkokeskus

Lähteet

Leealaura Leskelä (tulossa 2019): Selkokieli. Saavutettavan kielen opas. Helsinki: Opike.

Leealaura Leskelä & Auli Kulkki-Nieminen (2015): Selkokirjoittajan tekstilajit. Helsinki: Opike.

Leealaura Leskelä & Camilla Lindholm (2012): Haavoittuva keskustelu. Keskustelunanalyyttisia tutkimuksia kielellisesti epäsymmetrisestä vuorovaikutuksesta. Kehitysvammaliiton tutkimuksia 6. Helsinki: Kehitysvammaliitto.

Selkokeskuksen verkkosivut.

LL-center.

YLE Uutiset selkosuomeksi.

Klaara-verkosto, selkokielen tutkijoiden verkosto.

Tukiliiton selkokielinen aikakauslehti Leija.

Päivitetty: