Henkilökohtainen apu opiskeluun
Vammaispalvelulain 8 c §:n mukaan henkilökohtaista apua on järjestettävä opiskelua varten siinä laajuudessa kuin vaikeavammainen henkilö sitä välttämättä tarvitsee. Opiskeluna pidetään jonkin tutkinnon tai ammatin saavuttamiseen tähtäävää opiskelua tai sellaista opiskelua, joka vahvistaa vaikeavammaisen henkilön ammattitaitoa ja työllistymisedellytyksiä. Tällaiseksi opiskeluksi on katsottava myös vammaisten opiskelijoiden valmentava ja kuntouttava opetus ja ohjaus.
KHO 2019:134 Vuosikirjaratkaisu – Henkilökohtainen apu – Yliopistossa opiskelu – Vaihto-opiskelu Norjassa – Lukukauden mittainen vaihto-opiskelu
X:n yliopistossa Suomessa filosofian maisterin tutkintoa opiskeleva A tuli valituksi yhden lukukauden mittaiseen opiskelijavaihtoon Norjassa. X:n perusturvalautakunnan alainen viranhaltija hylkäsi A:n hakemuksen saada henkilökohtaista apua 12 tuntia vuorokaudessa vaihto-opiskelun ajaksi. X:n perusturvalautakunnan yksilöasiainjaosto hylkäsi A:n oikaisuvaatimuksen, koska X:n kaupungilla ei ollut velvollisuutta myöntää henkilökohtaista apua ulkomaille. Hallinto-oikeus hylkäsi A:n valituksen katsoen, että henkilökohtaisen avun järjestäminen ulkomailla tapahtuvaan vaihto-opiskeluun ei kuulunut vammaispalvelulain mukaan kunnan erityiseen järjestämisvastuuseen, vaan kysymyksessä oli määrärahasidonnainen palvelu.
Korkein hallinto-oikeus kumosi A:n valituksesta hallinto-oikeuden ja X:n perusturvalautakunnan alaisen viranhaltijan ja perusturvalautakunnan yksilöasiainjaoston päätökset. Asiaa ei palautettu ajan kulumisen vuoksi lautakunnalle, vaan asia tuli ratkaista uudestaan A:n tehdessä uuden hakemuksen.
Korkeimman hallinto-oikeuden mukaan A oli vammaispalvelulain 8 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla vaikeavammainen henkilö, jolla oli oikeus saada henkilökohtaista apua muun ohella opiskelua varten. Vaihto-opiskelua oli pidettävä säännöksessä tarkoitettuna opiskeluna ja siten tavanomaisena elämän toimintona.
Unionin kansalaisena A:lla oli oikeus vedota myös asuinvaltiotaan vastaan siihen, että asuinvaltio rajoittaa hänen liikkumisvapauttaan opiskelutarkoituksessa jättäessään myöntämättä vaihto-opiskelun ajaksi henkilökohtaista apua. Oikeudelliseen arviointiin asiassa ei vaikuttanut se seikka, että A:n tarkoituksena oli käyttää liikkumisvapauttaan opiskelijana suhteessa ETA-valtioon. Asiassa ei siten ollut myöskään merkitystä sosiaalihuoltolain 57 §:ssä säädetyllä vaatimuksella siitä, että tuen myöntämisestä ulkomaille tulisi säätää erikseen.
Korkein hallinto-oikeus viittasi myös siihen, että korkeimman hallinto-oikeuden jo aikaisemmin vakiintuneen oikeuskäytännön (muun ohella KHO 2014:14) mukaan vaikeavammaisen henkilön kotikunnan tuli myöntää henkilökohtaista apua vaikeavammaiselle henkilölle vammaispalvelulain nojalla ulkomaille silloin, kun ulkomailla oleskelussa oli kysymys henkilön tavanomaisen elämän toiminnoista.
KHO 11.3.2019 T 854 – Henkilökohtainen apu – Avun tarve opiskelussa – Ammatillinen koulutus – Välttämättömyys – Ohjaus – Valvonta
A valitti hallinto-oikeuteen kunnan päätöksestä, jolla kunta oli hylännyt hakemuksen henkilökohtaisesta avusta opiskeluun.
Hallinto-oikeus kumosi kunnan päätöksen ja palautti asian sille uudelleen käsiteltäväksi. Asiassa saadun selvityksen perusteella A:lla on Aspergerin oireyhtymä, vaikeahoitoinen epilepsia sekä monimuotoinen kehityshäiriö. Hän opiskelee ammattiopistossa ja lähitulevaisuuden suunnitelmana ovat jatko-opinnot. Opiskelua ovat kuitenkin vaikeuttaneet A:n sairauksien aiheuttamat rajoitteet. Avun tarve liittyy epilepsiakohtauksista johtuvaan huomattavaan tapaturmariskiin, minkä lisäksi A tarvitsee apua muun muassa työvälineiden käyttämisessä, yksin paikasta toiseen siirtymisessä aikataulujen mukaan ja työvaatteiden valinnassa. A on tähän asti saanut tarvitsemaansa tukea ja ohjausta luokassa toimivalta ohjaajalta. Opettajan mukaan luokassa on myös monia muita runsasta tukea tarvitsevia opiskelijoita, jolloin ohjaaja ei voi olla koko aikaa A:n tukena.
Hallinto-oikeus totesi henkilökohtaista apua myönnettävän muun ohella tutkinnon tai ammatin saavuttamiseen tähtäävään opiskeluun tai sellaiseen opiskeluun, joka vahvistaa vaikeavammaisen henkilön ammattitaitoa ja työllistymisedellytyksiä. Vaikka A:n opintosuunnitelmaa on mukautettu, oppilaitoksen selvityksen perusteella A:lla on riittävästi avustettuna hyvät edellytykset suoriutua opinnoistaan. Laissa ei ole suljettu pois sitä, että henkilökohtainen avustaja voi avustaa vaikeavammaista henkilöä osittain myös ohjaamalla ja valvomalla häntä, jos vammasta aiheutuva välttämätön avun tarve tätä edellyttää ja edellytykset henkilökohtaisen avun saamiselle täyttyvät muutoin, eikä apu ole pääasiassa hoivaa, hoitoa ja valvontaa. Kun otetaan huomioon selvitys A:n toimintakyvystä sekä sairauksien, erityisesti epilepsian ja sen aiheuttamien kohtausten, edellyttämästä avun tarpeesta, A:n on katsottava välttämättä tarvitsevan henkilökohtaista apua myös opiskelussaan. Koska oppilaitos ei ole pystynyt järjestämään A:lle apua hänen avun tarpeeseensa nähden riittävästi, on avun järjestäminen opiskelua varten vammaispalvelulain mukaisesti kunnan velvollisuus. Näin ollen hakemusta ei ole voitu hylätä.
KHO pysytti hallinto-oikeuden ratkaisun.
KHO 11.3.2019 T 854 (pdf 88 kt)
KHO 2018:145 Vuosikirjaratkaisu - Kotikunta Suomessa - Henkilökohtainen avustaja toisessa jäsenvaltiossa suoritettavien opintojen ajaksi – Unionin kansalaisen oikeus liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella
Vaikeavammainen A oli hakenut vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetussa laissa (vammaispalvelulaki) tarkoitettua henkilökohtaista apua kotona toimimiseen Tallinnassa Virossa suoritettavien, kolme vuotta kestävien korkeakouluopintojen ajaksi. A vetosi asiassa muun ohella siihen, että hänen kotikuntanaan säilyi elinolosuhteiden perusteella Espoo huolimatta hänen opinnoista johtuvasta oleskelustaan Tallinnassa. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavana oli kysymys siitä, oliko Espoon kaupungin myönnettävä A:lle henkilökohtaista apua Viroon. Euroopan unionin tuomioistuin antoi korkeimman hallinto-oikeuden ennakkoratkaisupyynnön johdosta asiassa tuomion 25.7.2018 (asia C-679/16, A).
Korkein hallinto-oikeus totesi, että A:ta oli pidettävä vaikeavammaisena henkilönä, joka vammaispalvelulain 8 §:n 2 momentin mukaisesti tarvitsee vammansa tai sairautensa johdosta välttämättä henkilökohtaista apua suoriutuakseen tavanomaisista elämän toiminnoista. A oli Espoon sosiaali- ja terveyslautakunnan yksilöasioiden jaoston alaisen viranhaltijan päätöksellä sekä yksilöasioiden jaoston valituksenalaisella päätöksellä asetettu Tallinnassa tapahtuvien opintojen takia huonompaan asemaan kuin sellaiset Suomessa jossakin toisessa kunnassa opiskelevat henkilöt, joiden kotikuntana on edelleen säilynyt Espoo ja joille Espoon kaupunki olisi järjestänyt vammaispalvelulain mukaista henkilökohtaista apua. Kysymys oli siten Euroopan unionin toiminnasta annetun sopimuksen 21 artiklan 1 kohdan vastaisesta vapaata liikkumista ja oleskelua koskevan oikeuden rajoituksesta. Asiassa ei ollut esitetty sellaisia yleistä etua koskevia perusteltuja syitä, joilla voitaisiin oikeuttaa A:n jäsenvaltioiden alueella liikkumista ja oleskelua koskevan vapauden rajoitus.
Hallinto-oikeuden ja sosiaali- ja terveyslautakunnan yksilöasioiden jaoston päätökset oli kumottava ja asia oli palautettava Espoon sosiaali- ja terveyslautakunnan yksilöasioiden jaostolle A:n hakemuksen mukaista avustajatuntimäärää vastaavien kustannusten korvaamiseksi A:lle vammaispalvelulain 8 d §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla hänen Tallinnassa opiskelunsa ajalta.
KHO 24.10.2013 T 3354 - Henkilökohtainen apu – Vaikeavammaisuus – Valvonta - Välttämättömyys
Viranhaltija oli hylännyt hakemuksen henkilökohtaisen avun myöntämisestä niihin tilanteisiin, joissa henkilö oli työharjoittelussa tai erilaisilla tutustumiskäynneillä, missä esiintyi ruokailutilanteita. Viranhaltijapäätöksessä todettiin, että ruokailutilanteissa tarvittava valvonta ei ole vammaispalvelulain tarkoittamaa henkilökohtaista apua.
HaO totesi, että asiassa esitetystä selvityksestä käy ilmi, että vuonna 1994 syntyneellä henkilöllä on Perisylvanian, oikeastaan Perisylvian-, oireyhtymä (CBPS eli aivokuoren kehityshäiriö), joka aiheuttaa syömisongelmia ja puhekyvyttömyyttä. Ruokailutilanteissa koulussa henkilö tarvitsee valvontaa tukehtumisriskin takia. Ammattiopiston rehtori on asettanut henkilön opiskelijaksi hyväksymisen ehdoksi henkilökohtaisen avustajan hankkimisen ruokailutilanteisiin.
Ottaen huomioon henkilön avuntarpeesta esitetyt seikat, HaO katsoi, että hän tarvitsee sairautensa aiheuttamien oireiden vuoksi välttämättä ja toistuvasti apua suoriutuakseen ruokailutilanteista koulussa. Henkilöä on siten pidettävä henkilökohtaisen avun suhteen vammaispalvelulain 8 c §:n 3 momentissa tarkoitettuna vaikeavammaisena henkilönä, jolle kunta on velvollinen järjestämään vammaispalvelulaissa tarkoitetun henkilökohtaisen avun.
HaO totesi vielä, että asiassa ei ole väitettykään, ettei henkilö kykenisi itse määrittämään tarvitsemansa avun sisältöä tai toteutustapaa. Vammaispalvelulain mukainen henkilökohtainen apu turvaa henkilön sairauden edellyttämällä sopivalla ja riittävällä tavalla hänen tarvitsemansa avun saannin ruokailutilanteissa. Kun perusturvalautakunnan yksilöhuoltojaostolla oli ollut asiassa toinen käsitys, asia palautettiin lautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi. KHO pysytti HaO:n päätöksen.
