Voimavarat avun tarpeen määrittelyyn

Huomioi tämä Oikeuskäytäntö-sivuilla!

Uusi vammaispalvelulaki (675/2023) on voimassa 1.1.2025 alkaen. Luet nyt vanhan vammaispalvelulain mukaista oikeuskäytäntöä (380/1987). 

Sote-palvelujen järjestämisvastuu siirtyi kunnilta hyvinvointialueille 1.1.2023. Oikeuskäytäntö-osiossa käytetään vielä kunta sanaa, koska suurin osa oikeuskäytännöstä on julkaistu ennen sote-uudistusta.

Tämän sivun sisältö

Henkilökohtaisen avun järjestäminen edellyttää, että vaikeavammaisella henkilöllä on voimavaroja määritellä avun sisältö ja toteutustapa. Vaikeavammaisen henkilön on itse pystyttävä määrittelemään avuntarpeensa sekä myös määrittelemään se, miten ja millä tavoin välttämätön avuntarve voidaan järjestää.

Voimavaraedellytyksen tarkoituksena on varmistaa, että henkilön itsemääräämisoikeus ja tahto toteutuvat silloin, kun hän käyttää avustajaa. Hallituksen esityksen mukaan sellaisten henkilöiden apu, joiden avun tarve perustuu pääasiassa hoivaan, hoitoon ja valvontaan, tulee toteuttaa muulla tavoin.

Joissain tapauksissa on katsottu, että voimavaraedellytys voi täyttyä myös osittain. Henkilöllä saattaa olla voimavaroja määritellä oma avuntarpeensa esimerkiksi vapaa-ajan toimissa mutta ei kaikissa päivittäisissä toimissa. 

Hoivan, hoidon, ohjauksen ja valvonnan tarve 

Runsaskaan hoivan, hoidon ja valvonnan tarve jokapäiväisissä asioissa ei merkitse sitä, että henkilöllä ei olisi voimavaroja määritellä avun sisältöä ja toteutustapaa. Myöskään henkilön ohjauksen tarve ei ole este henkilökohtaisen avun myöntämiselle. Muilla palveluilla kuten asumispalvelulla tai omaishoidon tuella voidaan tyydyttää perushoidon ja hoivan tarve. Henkilökohtaisella avulla tuetaan osallisuutta ja sosiaalista vuorovaikutusta.

Sellainen henkilö, jolla on ymmärrykseen liittyvä vamma kuten esimerkiksi kehitysvamma tai aivovamma, tarvitsee usein avustajan apua juuri erilaisten tilanteiden ohjailussa eikä välttämättä asioiden konkreettisessa suorittamisessa. Yhdenvertaisuuden vuoksi heillä pitää olla samanlaisen mahdollisuus saada henkilökohtaista apua kuin muillakin vammaisilla henkilöillä. Henkilökohtainen apu on tarkoitettu vastaamaan myös ohjailun ja muistuttelun luonteista apua välttämättä tarvitsevan henkilön yksilölliseen avuntarpeeseen.

KHO 2021:59 Vuosikirjaratkaisu - Henkilökohtainen apu - Vapaa-ajan toiminnot ja harrastukset - Lapsi – Ohjauksen ja valvonnan tarve - Voimavara

Asiassa oli kysymys päätöksenteon aikaan 10-vuotiaan lapsen oikeudesta saada vammaispalvelulain perusteella henkilökohtaista apua harrastuksiin ja vapaa-aikaan. Lapsella oli diagnosoitu muun ohella kehitysvammaisuus ja autismin kirjon häiriö. Viranomainen oli hylännyt henkilökohtaista apua koskevan hakemuksen sillä perusteella, että A:n avun tarve painottuu selkeästi työntekijälähtöiseen hoitoon, hoivaan ja huolenpitoon.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että vammaispalvelulaissa ei ole asetettu alaikärajaa henkilökohtaisen avun saamiselle. Lapsen avun tarpeen arvioinnissa voitiin kuitenkin ottaa huomioon lapsen vanhempien ja muiden huoltajien velvollisuus turvata lapselle hyvä hoito ja kasvatus sekä lapsen ikään ja kehitystasoon nähden tarpeellinen valvonta ja huolenpito lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetussa laissa tarkoitetulla tavalla. Mitä nuoremmasta lapsesta on kyse, sitä suurempana voidaan vanhempien ja muiden huoltajien turvaamisvelvollisuutta pitää.

Henkilökohtaisen avun perustavoitteena on avustettavan henkilön itsenäisyyden ja riippumattomuuden lisääminen. Harrastuksiin ja vapaa-ajan toimintaan myönnettävällä henkilökohtaisella avulla voidaan tukea lapsen tai nuoren mahdollisuuksia osallistua ikäkauden mukaiseen toimintaan ja heidän itsenäistymistään ja osallisuuttaan. Se, että avustettava tarvitsee apua toteutettaessa myös jonkin verran valvontaa, ei ole esteenä henkilökohtaisen avun myöntämiselle. Henkilökohtainen apu ei kuitenkaan sovellu tilanteisiin, joissa lapsen tai nuoren avun tarve painottuu hänen toimintansa ja käyttäytymisensä aikuisjohtoiseen valvontaan ja ohjauksen tarpeeseen, koska tällöin avustettava ei määritä itse tarvitsemansa avun sisältöä ja toteutustapaa vammaispalvelulain 8 c §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla.

Asiassa saadusta selvityksestä ilmeni, että A tarvitsi käyttäytymisen sääntelyn ongelmien takia jatkuvaa aikuisohjausta, selkeää strukturointia ja visuaalista tukea ohjauksessa. Erikoislääkärin laatimassa lausunnossa omatoimisuustaitojen tukemista ja harjoittelemista pidettiin tärkeänä, ja tähän soveltuvana pidettiin esimerkiksi coaching-tyylistä tukea.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että A:n avun tarve painottui vielä hänen toimintansa aikuisjohtoiseen valvontaan ja ohjaamiseen. Hakemus harrastuksiin ja vapaa-aikaan haetusta henkilökohtaisesta avusta oli voitu hylätä.

Äänestys 3-2.

KHO 2021:59 (Finlex)

Ks. KHO 2012:36 (Finlex), KHO 2019:87 (Finlex) ja KHO 2020:40 (Finlex)

HFD 2016:7 vuosikirjaratkaisu - Henkilökohtainen apu – Voimavara – Ohjaus – Hoiva - Hoito

Keskivaikeasti tai vaikeasti kehitysvammainen nainen oli hakenut henkilökohtaista apua 24 tuntia vuorokaudessa, koska hänen tarkoituksenaan oli muuttaa omaan asuntoon. Hakija tarvitsi apua kaikissa päivittäisissä toimissa. Hakija pystyi ymmärryskykynsä rajoissa muodostamaan mielipiteensä ja ilmaisemaan eri tavoin kantansa harrastuksiin ja yhteiskunnalliseen osallistumiseen liittyvissä toiminnoissa. Siltä osin kuin hakemus koski henkilökohtaista apua kodin ulkopuolella, hakemusta ei ollut voitu hylätä sillä perustella että henkilöllä ei ollut voimavaroja määritellä tarvitsemansa henkilökohtaisen avun sisältöä ja toteutustapaa. Hallinto-oikeuden ja sosiaali- ja terveyslautakunnan päätökset kumottiin tältä osin ja asia palautettiin lautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi.

Henkilökohtainen apu on tarkoitettu vaikeavammaisen henkilön omien valintojen ja itsenäiseen elämän tukemiseen. Asiakirjoista ilmeni, että hakija kommunikoi ja että hän pystyi suoriutumiaan osasta kodinhoitotoimista. Avun tarve vaikutti kuitenkin suurelta osin määräytyvän ulkopuolisen toimesta. Kommunikointi koostui suurelta osin siitä, että hakija kertoi, mistä hän pitää. Siltä osin kuin hakemus koski henkilökohtaista apua omassa kodissa asumiseen, hallinto-oikeus oli voinut hylätä hakijan valituksen, koska tältä osin hakijalla ei voitu katsoa olevan voimavaroja määritellä tarvitsemansa henkilökohtaisen avun sisältöä ja toteutustapaa. Siten oli mahdollista katsoa, että hakija täytti vain osin niin sanotun voimavaraedellytyksen.

HDF:2016:7 (koko ratkaisu ruotsinkielinen, Finlex) (vuosikirjaratkaisu)

HFD 16.9.2014 L 2751 - Henkilökohtainen apu – Voimavara – Hoiva - Hoito - Valvonta – Omaishoito 

A haki henkilökohtaista apua 4 452 tuntia vuodessa tai 86,5 tuntia viikossa. Sosiaali- ja terveyslautakunta hylkäsi A:n hakemuksen ja totesi, että A:lla ei ollut omaa aloitekykyä eikä hän pystynyt suunnittelemaan tai saattamaan loppuun toimintoja ilman laajamittaista tukea.

Hallinto-oikeus hylkäsi A:n valituksen. Hallinto-oikeuden mukaan A kyllä pystyi jossakin määrin ilmaisemaan tunteitaan ja avuntarvettaan jokapäiväisissä toimissaan, mutta hänellä ei ollut aloitekykyä. A:lla ei hallinto-oikeuden käsityksen mukaan ollut voimavaroja määritellä avustamisensa sisältöä tai toteutustapaa. Hallinto-oikeus katsoi, että A:n avuntarve rajoittui lähinnä hoivaan, hoitoon ja valvontaan. 

Korkein hallinto-oikeus kumosi hallinto-oikeuden ja sosiaali- ja terveyslautakunnan päätökset ja palautti asian lautakunnalle uutta käsittelyä varten. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että koska A pystyi ilmaisemaan avuntarpeensa, hakemusta ei olisi tullut hylätä vedoten voimavarojen puutteeseen. KHO totesi kuitenkin, että koska A:n äiti oli A:n omaishoitaja, A:n avuntarve kotona oli näin täytetty. A:lla oli kuitenkin oikeus henkilökohtaiseen apuun kodin ulkopuolisiin toimintoihin. Korkein hallinto-oikeus lausui vielä, että mikäli A:n omaishoito loppuisi, olisi uudelleen arvioitava, miten henkilökohtainen apu vammaispalvelulain nojalla järjestettäisiin uudessa elämäntilanteessa.

HFD 16.9.2014 L 2751 (pdf 112 kt)

KHO 24.10.2013 T 3354 Lyhyt ratkaisuseloste - Henkilökohtainen apu – Työharjoittelu – Valvonta 

Viranhaltija oli hylännyt hakemuksen henkilökohtaisen avun myöntämisestä niihin tilanteisiin, joissa henkilö oli työharjoittelussa tai erilaisilla tutustumiskäynneillä, missä esiintyi ruokailutilanteita. Viranhaltijapäätöksessä todettiin, että ruokailutilanteissa tarvittava valvonta ei ole vammaispalvelulain tarkoittamaa henkilökohtaista apua.

HaO totesi, että asiassa esitetystä selvityksestä käy ilmi, että vuonna 1994 syntyneellä henkilöllä on Perisylvanian, oikeastaan Perisylvian-, oireyhtymä (CBPS eli aivokuoren kehityshäiriö), joka aiheuttaa syömisongelmia ja puhekyvyttömyyttä. Ruokailutilanteissa koulussa henkilö tarvitsee valvontaa tukehtumisriskin takia. Ammattiopiston rehtori on asettanut henkilön opiskelijaksi hyväksymisen ehdoksi henkilökohtaisen avustajan hankkimisen ruokailutilanteisiin.

Ottaen huomioon henkilön avuntarpeesta esitetyt seikat, HaO katsoi, että hän tarvitsee sairautensa aiheuttamien oireiden vuoksi välttämättä ja toistuvasti apua suoriutuakseen ruokailutilanteista koulussa. Henkilöä on siten pidettävä henkilökohtaisen avun suhteen vammaispalvelulain 8 c §:n 3 momentissa tarkoitettuna vaikeavammaisena henkilönä, jolle kunta on velvollinen järjestämään vammaispalvelulaissa tarkoitetun henkilökohtaisen avun.

HaO totesi vielä, että asiassa ei ole väitettykään, ettei henkilö kykenisi itse määrittämään tarvitsemansa avun sisältöä tai toteutustapaa. Vammaispalvelulain mukainen henkilökohtainen apu turvaa henkilön sairauden edellyttämällä sopivalla ja riittävällä tavalla hänen tarvitsemansa avun saannin ruokailutilanteissa. Kun perusturvalautakunnan yksilöhuoltojaostolla oli ollut asiassa toinen käsitys, asia palautettiin lautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi. KHO pysytti HaO:n päätöksen.

KHO 24.10.2013 T 3354 (pdf 87 kt)

KHO 24.10.2013 T 3357 - Henkilökohtainen apu – Vaikeavammaisuus – Voimavara - Ohjaus

A on hakenut vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain (vammaispalvelulaki) mukaista henkilökohtaista apua päivittäisten asioiden hoitamiseen, vaatehuoltoon, kodinhoitoon sekä asiointiin liittyviin toimiinsa. Turun HaO on valituksenalaisella päätöksellään kumonnut perusturvalautakunnan päätöksen ja palauttanut asian lautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi.

Eläkkeellä 20-vuotiaasta asti olleen A:n diagnoosit ovat lievä kehitysvammaisuus, tarkkaavuushäiriö, riippuvainen persoonallisuus, vaikea-asteinen paniikkihäiriö, rintarangan alueen skolioosi, kaula- ja lannerangan välilevyrappeumat, kaularangan kaarinivelrikko ja kaula- ja lannerangan kivut, vasemman korvan kuurous, likinäköisyys ja astma.

HaO:n mukaan A:n avun tarve on paljolti ohjailun ja muistuttelun luonteista. Henkilökohtainen apu on tarkoitettu vastaamaan tämänkin tyyppistä apua välttämättä tarvitsevan henkilön yksilölliseen avuntarpeeseen. A:n sairauksista ja toimintakyvystä saadut selvitykset osoittavat hänen olevan vaikeavammainen henkilö, joka tarvitsee vammansa johdosta välttämättä ja toistuvasti toisen henkilön apua suoriutuakseen tavanomaisista elämän toiminnoista.

Kun otetaan huomioon saatu selvitys A:n vaikeavammaisuudesta ja hänen kykynsä avun tarpeen ilmaisemisesta, häntä on pidettävä sellaisena vammaispalvelulain 8 c §:n 3 momentissa tarkoitettuna vaikeavammaisena henkilönä, jolla on mainitun pykälän 2 momentissa edellytetyllä tavalla voimavaroja määritellä tarvitsemansa henkilökohtaisen avun sisältö ja toteutustapa. Henkilökohtaisen avun myöntämistä koskevat edellytykset siten täyttyvät. KHO säilytti HaO:n päätöksen.

KHO 24.10.2013 T 3357 (pdf 93 kt)

KHO 2012:46 Vuosikirjaratkaisu - Henkilökohtainen apu - Hoiva - Hoito – Valvonta – Voimavara - Päivätoiminta – Lain toissijaisuus

Vuonna 1989 syntyneellä miehellä oli diagnosoitu autismi ja kehitysvamma. Kunta oli myöntänyt henkilölle kehitysvammalain mukaisesti avustajapalveluita 24 tuntia viikossa kehitysvammaisten toimintakeskuksella toteutettuun päivätoimintaan osallistumisen mahdollistamiseksi kolmena päivänä viikossa. Vammaispalvelulain mukaista henkilökohtaista apua ei myönnetty kodin ulkopuolisiin toimintoihin.

HaO hylkäsi vammaisen henkilön edustajan tekemän valituksen katsoen, että saadusta selvityksestä kävi ilmi, että hakijan avun ja avustamisen tarve perustui pääosin hoivaan, hoitoon ja valvontaan eikä henkilöllä ollut vammaispalvelulain 8 c §:n 2 momentin edellyttämällä tavalla voimavaroja määritellä tarvitsemansa avun sisältöä ja toteutustapaa.

KHO katsoi asiassa selvitetyn, että henkilö tarvitsee avustajan kaikessa kodin ulkopuolisessa liikkumisessa ja asioimisessa, mutta kotona tutussa ympäristössä hän ei tarvitse jatkuvaa valvontaa. Hän osaa lukea ja kirjoittaa ja ymmärtää lukemaansa. Hän käyttää kommunikointiin muutaman sanan lauseita, kirjoittamista joko kynällä tai tietokoneella sekä kuvia.

Saadun selvityksen mukaan henkilön ongelmana on ollut muun muassa toisiin kohdistuva aggressiivisuus. Erityisesti voimakkaat äänet ja ympäristön häly voivat aiheuttaa hänessä levottomuutta, ahdistuneisuutta ja aggressiivisuutta. Lääkityksen myötä käytös on kuitenkin tasoittunut huomattavasti ja päivittäiset toimet sujuvat aikaisempaa paremmin. Henkilön motoriikassa ei ole puutteita ja hän harrastaa liikuntaa eri muodoissa.

KHO kumosi hallinto-oikeuden ja sosiaali- ja terveyslautakunnan päätökset ja palautti asian sosiaali- ja terveyslautakunnalle henkilökohtaisen avun myöntämistä varten. KHO totesi ratkaisun perusteluissa, että vammaispalvelulain mukainen henkilökohtainen apu edesauttaisi hakijan osallistumista ikätasoaan vastaavaan kodin ulkopuoliseen harrastustoimintaan. Asiassa saadun selvityksen mukaan henkilö ilmaisi omaa tahtoaan ja osasi pyytää apua.

Selvityksen perusteella KHO päätteli, että henkilöllä oli riittävästi voimavaroja määritellä henkilökohtaisen avun sisältö ja sen toteuttamistapa. Se seikka, että henkilölle myönnettiin tukea myös kehitysvammalain nojalla, ei ollut esteenä vammaispalvelulain mukaisen henkilökohtaisen avun myöntämiselle, kun otettiin huomioon vammaispalvelulain 4 §:n 1 momentin säännökset vammaispalveluna toteutettavan henkilökohtaisen avun ensisijaisuudesta, riittävyydestä ja soveltumisesta henkilön tarpeisiin.

KHO 2012:46 (Finlex)

KHO 2012:36 Vuosikirjaratkaisu - Henkilökohtainen apu – Voimavara – Valvonta 

Vuonna 1999 syntyneellä pojalla oli diagnosoitu lapsuusiän autismi ja kehitysvamma. Kuntayhtymän perusturvalautakunta hylkäsi hakemuksen saada vammaispalvelulain mukaista henkilökohtaista apua kodin ulkopuoliseen harrastustoimintaan sillä perusteella, että hakija tarvitsi autisminsa vuoksi erityisosaamista ja runsaasti valvontaa.

Hallinto-oikeus hylkäsi vaikeavammaisen henkilön edustajan tekemän valituksen katsoen, että saadusta selvityksestä kävi ilmi, että hakija tarvitsi vahvaa tukea ja ohjausta sekä selkeät raamit kaikkeen toimintaansa. Henkilön vaikeavammaisuudesta saadun selvityksen perusteella hakijalla ei ollut edellytyksiä ja omaehtoista kykyä hallita itseään, tehdä itsenäisiä päätöksiä eikä ymmärtää ratkaisujensa syy-seuraussuhteita siinä määrin kuin vammaispalvelulain 8 c §:n 2 momentissa edellytetään.

KHO katsoi asiassa selvitetyn, että henkilö ymmärtää selkokielistä puhetta ja osaa myös itse pyytää haluamiaan asioita puheella. Hän käyttää kommunikointiin myös kuvia ja fasilitointia. Hän käy koulua ja hänelle on järjestetty iltapäivähoito ja iltapäivätoimintaa. Saadun selvityksen mukaan henkilön käyttäytyminen on arvaamatonta ja haasteellista, mutta kuntoutuksena käytetyissä puhe-, ratsastus- ja toimintaterapioissa hänen on todettu olevan hyvin yhteistyökykyinen. Tarkka päiväohjelma on myös hyvin tärkeä.

KHO kumosi hallinto-oikeuden ja perusturvalautakunnan päätökset ja palautti asian perusturvalautakunnalle henkilökohtaisen avun myöntämistä varten. KHO totesi ratkaisun perusteluissa, että henkilökohtaista apua oli haettu harrastuksiin, kuten liikuntaa ja elokuvissa käymistä varten. Esitetyn selvityksen mukaan hakija oli jo aikaisemmin perheensä kanssa harrastanut hakemuksessa tarkoitettuja liikuntamuotoja ja muita vapaa-ajan toimintoja. Vammaispalvelulain mukainen henkilökohtainen apu edesauttaisi hakijan osallistumista ikätasoaan vastaavaan kodin ulkopuoliseen harrastustoimintaan ja tukisi itsenäisen selviytymisen oppimista.

Asiassa saadun selvityksen mukaan henkilö ilmaisee omaa tahtoaan ja osaa pyytää apua omalla tavallaan. Selvityksen perusteella KHO päätteli, että henkilöllä oli riittävästi voimavaroja määritellä henkilökohtaisen avun sisältö ja sen toteuttamistapa. Se seikka, että hakija tarvitsi henkilökohtaista apua toteutettaessa myös valvontaa, ei ollut esteenä avun myöntämiselle, kun otettiin huomioon vammaispalvelulain 4 §:n 1 momentin säännökset vammaispalveluna toteutettavan henkilökohtaisen avun soveltumisesta hakijan tarpeisiin.

KHO 2012:36 (Finlex)

KHO 2011:69 Vuosikirjaratkaisu - Henkilökohtainen apu – Voimavara 

Vaikeasti kehitysvammainen mies, joka asui kehitysvammaisten asumisyksikössä, oli hakenut henkilökohtaista apua asumisyksikön ulkopuolisiin toimiin. Hän pystyi ymmärryskykynsä rajoissa muodostamaan mielipiteensä ja ilmaisemaan eri tavoin kantansa arjen tilanteisiin, harrastuksiin ja asiointiin liittyvissä tehtävissä, kun mielipide kosketti konkreettisia hänelle tuttuja asioita.

Hakemusta ei voitu hylätä sillä perusteella, että henkilöllä ei ollut voimavaroja määritellä tarvitsemansa henkilökohtaisen avun sisältöä ja toteutustapaa. Asia palautettiin lautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi.

KHO 2011:69 (Finlex)

KHO 12.8.2011/2123 - Henkilökohtainen apu – Voimavara - Ohjaus

Kyseessä on 1973 syntynyt keskiasteisesti kehitysvammainen mies. Hän asuu asumisyksikössä, käy päivätoiminnassa, johon kulkee linja-autolla ja kesäisin polkupyörällä. Päivätoimintaan on toisinaan varmistettava henkilön saapuminen määränpäähän. Henkilö on hakenut henkilökohtaista apua harrastuksiinsa, joita ovat musiikki, uinti, pyöräily, keilailu ja luontokerho. Palvelusuunnitelmaan kirjatun mukaan A on oma-aloitteinen.

KHO:n mukaan kun otetaan huomioon saatu selvitys A:n vaikeavammaisuudesta ja hänen kykynsä avun tarpeen ilmaisemisesta sekä se, mitä edellä lain esitöissä on esitetty henkilökohtaisen avun järjestämisen edellytyksistä, A:ta on pidettävä sellaisena vammaispalvelulain 8 c §:n 3 momentissa tarkoitettuna vaikeavammaisena henkilönä, jolla on mainitun pykälän 2 momentissa edellytetyllä tavalla voimavaroja määritellä tarvitsemansa henkilökohtaisen avun sisältö ja toteutustapa. Henkilökohtaisen avun myöntämistä koskevat edellytykset siten täyttyvät. 

A:n hakemusta ja valitusta ei näin ollen ole voitu hylätä sillä perusteella, että A:lta puuttuu edellä mainittu voimavara. Tämän vuoksi hallinto-oikeuden ja X:n terveyttä ja toimintakykyä edistävien palvelujen lautakunnan jaoston päätökset on kumottava ja asia palautettava X:n terveyttä ja toimintakykyä edistävien palvelujen lautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi. 

KHO 12.8.2011/2123 (pdf 111 kt)

Turun HAO 12.5.2010 nro 10/0409/2 - Henkilökohtainen apu – Voimavara – Hoiva - Hoito - Valvonta

Henkilöllä oli diagnosoitu spastinen cp-vammaoireyhtymä, keskivaikea älyllinen kehitysvammaisuus, epilepsia, molempien silmien heikkonäköisyys, määrittämätön niveltulehdus ja määrittämätön luukato. Henkilö liikkui lisävarustelulla manuaalipyörätuolilla pääasiassa toisen henkilön auttamana. Henkilöllä oli lisäksi käytössään erityyppistä kuvakommunikointimateriaalia. Henkilöllä oli edunvalvojana hänen isänsä ja hän asui autetussa asuntolassa.

Tapauksessa lapsen vanhemmat hakivat tyttärelleen vammaispalvelulain ja kehitysvammalain nojalla henkilökohtaista apua ratsastus-, uinti- ja ystäväkahvilakäynteihin, kylässä käymiseen, ulkoiluun sekä muuhun asioimiseen 36–52 tuntia kuukaudessa.

HaO katsoi, että asiassa saadun selvityksen perusteella henkilö kykeni määrittelemään ja ilmaisemaan tarvitsemansa henkilökohtaisen avun sisällön ja sen toteutustavat itse sanomalla ja läheistensä avulla. Lisäksi hänen tahtoaan oli mahdollista selvittää tulkitsemisen ja kommunikaation apuvälineiden avulla. 

Henkilön avuntarpeen ei voitu katsoa perustuvan pääosin hoivaan, hoitoon ja valvontaan. Tähän näkemykseen vaikutti henkilön yksilölliset olosuhteet – erityisesti sosiaalisen vuorovaikutuksen tarve – ja se, että hän oli aikaisemminkin harrastanut samoja asioita ja käynyt samoissa paikoissa kuin mihin henkilökohtaista apua oli haettu.

Turun HAO 12.5.2010 nro 10/0409/2 (pdf 242 kt)

Kyky ilmaista itseään

Vaikeudet ilmaista itseään eivät yleensä ole este henkilökohtaisen avun myöntämiselle. Mikäli henkilö esimerkiksi avustettuna tai erilaisten kommunikaation apuvälineiden avulla kykenee ilmaisemaan itseään, se voi riittää täyttämään laissa asetetun voimavaraedellytyksen.

Viranomaisen velvollisuutena on avustaa ja auttaa vaikeavammaista henkilöä ilmaisemaan oma käsityksensä palvelutarpeestaan ja sen toteuttamistavoista.

KHO 12.3.2019 T 868 – Henkilökohtainen apu – Voimavara – Avun tarve harrastuksissa – Kehitysvammalaki – Omaishoito 

A valitti hallinto-oikeuteen kunnan päätöksestä, jolla kunta oli hylännyt hakemuksen henkilökohtaisesta avusta.

Hallinto-oikeus kumosi kunnan päätöksen ja palautti asian sille uudelleen käsiteltäväksi. A asuu kaksin omaishoitajana toimivan äitinsä kanssa ja hän on palvelusuunnitelman mukaan täysin autettava. A oli hakenut henkilökohtaista apua 30 tuntia kuukaudessa voidakseen osallistua harrastustoimintaan samoin edellytyksin kuin muut hänen ikäisensä nuoret. A:n palveluasuminen kotona oli toteutettu omaishoitona ja kehitysvammalain mukaisena yksilöllisenä hoitona ja huolenpitona, jonka perusteella hänelle on myönnetty hoiva-avustaja kotiin 40 tunniksi viikossa sekä 72 tunniksi kuukaudessa omaishoitajan vapaiden mahdollistamiseksi. Selvityksen mukaan A ottaa kontaktia toisiin ihmisiin katseella ja ääntelemällä. Hän tarkkailee aktiivisesti tapahtumia ja kommunikoi kuvien sekä tablettiin asennetun kommunikaatio-ohjelman avulla. Hän pystyy osoittamaan tabletista itselleen mieluisia harrastuskuvakkeita ja osaa vastata kysyjän esittämiin kyllä tai ei -kysymyksiin eleillään. Kunnan mukaan edellä mainituista seikoista huolimatta A:lla ei voida katsoa olevan voimavaroja määritellä tarvitsemansa avun sisältöä ja toteutustapaa ja avun tarve harrastuksissa voidaan turvata hoiva-avustajatunneilla, jotka ovat käytettävissä myös kodin ulkopuolella.

Hallinto-oikeus totesi, että A:n palveluasuminen on toteutettu omaishoidon tuella ja kehitysvammalain perusteella myönnetyllä hoiva-avustajalla. Sen, että henkilölle on myönnetty tukea kehitysvammalain nojalla, ei ole oikeuskäytännössä katsottu olevan esteenä henkilökohtaisen avun myöntämiselle, kun otetaan huomioon vammaispalvelulain ensisijaisuus suhteessa kehitysvammalakiin. Kunta ei ole voinut hylätä hakemusta sillä perusteella, että A:n tarvitsemaa apua voidaan toteuttaa ainakin osittain omaishoitona ja kehitysvammalain mukaisena hoitona ja huolenpitona

Sen osalta, voitiinko A:lla katsoa olevan voimavaroja määritellä avun sisältö ja toteutustapa, hallinto-oikeus totesi, että oikeuskäytännössä voimavaraedellytystä on tulkittu vammaiselle henkilölle edullisella tavalla ja myös vaikeasti kehitysvammainen henkilö on voinut täyttää voimavaraedellytyksen. Esimerkiksi kommunikoinnin vaikeudet eivät vielä merkitse sitä, ettei henkilö pystyisi ilmaisemaan omaa tahtoaan tai määrittelemään avun sisältöä ja toteutustapaa. Vammaisella voi olla oikeus henkilökohtaiseen apuun myös tilanteissa joissa henkilön tahdon selvittäminen onnistuu vain omaisen avulla tai tilanteessa, jossa ongelmia on kommunikaation lisäksi myös kognitiivisissa kyvyissä. Vaikeimmissa tilanteissa voidaan edellyttää myös avustettavan tunnetilojen ja eleiden tulkintaa. Saadun selvityksen perusteella valittaja kykenee ilmaisemaan elein, ilmein, osoittamalla ja kommunikointiohjelman avulla, mistä pitää ja mistä ei pidä. Hän pystyy myös tekemään jossain määrin valintoja eri vaihtoehtojen välillä. Valittaja hyötyisi henkilökohtaisesta avusta, sillä se mahdollistaisi valittajalle mieluisia kodin ulkopuolisia toimintoja ilman äidin mukanaoloa. Näin ollen A täyttää voimavaraedellytyksen.

KHO pysytti hallinto-oikeuden ratkaisun.   

KHO 12.3.2019 T 868 (pdf 140 kt)

KHO 14.7.2017 T 2911 - Henkilökohtainen apu -  Voimavara – Avustaminen kodin ulkopuolella – Avun tarve - Kyky ilmaista itseään

A haki henkilökohtaista apua 140 tuntia viikossa. Kunta myönsi A:lle 60 tuntia viikossa.

Hallinto-oikeus hylkäsi A:n valituksen päätöksestä. Hallinto-oikeus totesi, että henkilökohtainen apu on tarkoitettu tukemaan vaikeavammaisen henkilön omia valintoja ja itsenäistä elämää. Tämän vuoksi henkilöllä pitää olla kykyä määritellä avun sisältö ja se, miten se toteutetaan. Määrittely ei voi perustua toisen henkilön näkemyksiin. Selvitysten mukaan A:lla oli kykyä ilmaista tarpeitaan päivittäisissä tilanteissa, mutta hänellä ei ollut kuitenkaan osoitettu olevan sellaista kykyä ilmaista avun sisältöä ja toteutustapaa, mitä tarvitaan silloin, kun on kyse henkilökohtaisesta avusta mahdollistamaan omassa kodissa asuminen. Näin ollen kunta oli voinut katsoa, että A:lla ei ollut voimavaroja määritellä avun tarvettaan ja sen toteutustapaa siinä määrin, että hänelle tulisi myöntää henkilökohtaista apua haetut 140 tuntia viikossa. A:lle oli tästä huolimatta voitu myöntää henkilökohtaista apua pääosin itsenäiseen toimintaan kodin ulkopuolella ja siihen valmistautumiseen.

Korkein hallinto-oikeus hylkäsi A:n valituksen. Sen mukaan hallinto-oikeus oli voinut esillä olleen selvityksen johdosta ja mainitsemillaan perusteilla katsoa, ettei A:lla ollut voimavaroja määritellä henkilökohtaisen avun sisältöä ja toteutustapaa siltä osin kuin kyse oli ollut henkilökohtaisesta avusta mahdollistamaan omassa kodissa asuminen. A:n oli tästä riippumatta katsottava täyttävän voimavaraedellytyksen siltä osin kuin kyse on kodin ulkopuolisesta henkilökohtaisen avun tarpeesta. 

KHO 14.7.2017 T 2911 (pdf 100 kt)

HFD 2016:7 vuosikirjaratkaisu - Henkilökohtainen apu – Voimavara – Avustaminen kodin ulkopuolella - Kyky ilmaista itseään

Keskivaikeasti tai vaikeasti kehitysvammainen nainen oli hakenut henkilökohtaista apua 24 tuntia vuorokaudessa, koska hänen tarkoituksenaan oli muuttaa omaan asuntoon. Hakija tarvitsi apua kaikissa päivittäisissä toimissa. Hakija pystyi ymmärryskykynsä rajoissa muodostamaan mielipiteensä ja ilmaisemaan eri tavoin kantansa harrastuksiin ja yhteiskunnalliseen osallistumiseen liittyvissä toiminnoissa. Siltä osin kuin hakemus koski henkilökohtaista apua kodin ulkopuolella, hakemusta ei ollut voitu hylätä sillä perustella että henkilöllä ei ollut voimavaroja määritellä tarvitsemansa henkilökohtaisen avun sisältöä ja toteutustapaa. Hallinto-oikeuden ja sosiaali- ja terveyslautakunnan päätökset kumottiin tältä osin ja asia palautettiin lautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi.

Henkilökohtainen apu on tarkoitettu vaikeavammaisen henkilön omien valintojen ja itsenäiseen elämän tukemiseen. Asiakirjoista ilmeni, että hakija kommunikoi ja että hän pystyi suoriutumiaan osasta kodinhoitotoimista. Avun tarve vaikutti kuitenkin suurelta osin määräytyvän ulkopuolisen toimesta. Kommunikointi koostui suurelta osin siitä, että hakija kertoi, mistä hän pitää. Siltä osin kuin hakemus koski henkilökohtaista apua omassa kodissa asumiseen, hallinto-oikeus oli voinut hylätä hakijan valituksen, koska tältä osin hakijalla ei voitu katsoa olevan voimavaroja määritellä tarvitsemansa henkilökohtaisen avun sisältöä ja toteutustapaa. Siten oli mahdollista katsoa, että hakija täytti vain osin niin sanotun voimavaraedellytyksen.

HDF:2016:7(koko ratkaisu ruotsinkielinen, Finlex) (vuosikirjaratkaisu)

KHO 4.2.2015 T 280 - Henkilökohtainen apu – Voimavara – Hoiva – Hoito – Valvonta – Lain toissijaisuus - Kyky ilmaista itseään

B haki tyttärensä A:n edunvalvojana tälle henkilökohtaista apua 30 tuntia kuukaudessa kodin ulkopuolisiin toimiin ja kirjojen ja lehtien lukemiseen. Kunta hylkäsi hakemuksen vedoten sekä siihen, että A:lle oli jo myönnetty kehitysvammalain nojalla riittävät palvelut, että siihen, että A:lla ei ollut riittäviä voimavaroja määritellä avustamisen sisältöä.

Hallinto-oikeus kumosi kunnan päätöksen. Asiassa saadun selvityksen mukaan A pystyi ilmaisemaan itseään omalla tavallaan. Hän käytti kommunikaatiossa eleitä, hymyilyä ja käsien taputtamista. A:n toimintakyvystä ja olosuhteista saadun selvityksen pohjalta hallinto-oikeus katsoi, että A:lla oli riittävästi voimavaroja määritellä tarvitsemansa avun sisältö ja toteutustapa. A:n tarvitseman avun ei voitu myöskään katsoa perustuvan pääosin hoivaan, hoitoon ja valvontaan. Kunta ei ollut voinut hylätä A:n hakemusta voimavararajaukseen vedoten. KHO pysytti hallinto-oikeuden ratkaisun.

KHO 4.2.2015 T 280 (pdf 92 kt)

KHO 12.8.2011/2125 - Henkilökohtainen apua – Voimavara – Tulkkauspalvelu - Kyky ilmaista itseään

Kyseessä on 31-vuotias vaikeasti kehitysvammainen henkilö, jolla on epilepsia ja vaikea puhevamma. Puhevamman vuoksi henkilölle on myönnetty kuljetuspalvelut ja tulkkipalvelu vammaispalvelulain (nykyisin tulkkauspalvelulaki) nojalla sekä sopeutumisvalmennuksena viittomien kotiopetusta. Hän on käynyt päivätoiminnassa neljänä päivänä viikossa. Hänellä on aiemmin myönnetty lyhytaikaista vaikeavammaisten avustajapalvelua 15 tuntia.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että A:ta on pidettävä sellaisena vammaispalvelulain 8 c §:n 3 momentissa tarkoitettuna vaikeavammaisena henkilönä, jolla on mainitun pykälän 2 momentissa edellytetyllä tavalla voimavaroja määritellä tarvitsemansa henkilökohtaisen avun sisältö ja toteutustapa. Tulkkaustilanteissa A kertoo omilla kommunikointimenetelmillään omat tarpeensa, asiansa ja tavoitteensa. Vuorovaikutustilanteissa tulee selvästi esille A:n oma mielipide. Henkilökohtaisen avun myöntämistä koskevat edellytykset täyttyvät eikä A:n hakemusta ja valitusta ei näin ollen ole voitu hylätä sillä perusteella, että A:lta puuttuu voimavara.

KHO 12.8.2011/2125 (pdf 117 kt)

KHO 12.8.2011/2122 - Henkilökohtainen apu – Lapsi – Voimavara - Ohjaus - Kyky ilmaista itseään

Kyseessä on vuonna 1997 syntynyt alaikäinen lapsi, jolla on lapsuusiän autismi, dysfasia ja ADHD. A tarvitsee vammansa johdosta välttämättä ja toistuvasti toisen henkilön apua suoriutuakseen tavanomaisista elämän toiminnoista. Hän tarvitsee toisen henkilön tukea harrastuksissa ja vapaa-ajan toimintoihin osallistumisessa. Hän harrastaa aktiivisesti partiota, suunnistusta, uintia ja laskettelua.

Tavoitteeksi palvelusuunnitelmassa on asetettu, että henkilö saisi elää normaalia pojan arkielämää harrastuksineen ja vapaa-ajan ohjelmineen. Toisena tavoitteena on irtautuminen vanhemmista pikkuhiljaa. Henkilön palvelusuunnitelman mukaan hän tarvitsee tukea päivittäin kommunikoinnissa, oman toiminnan ohjauksessa, asioiden muistuttamisessa sekä keskittymisessä tekeillä olevaan asiaan.

A on hakenut henkilökohtaista apua osallistuakseen harrastuksiinsa. Kun otetaan huomioon saatu selvitys A:n vaikeavammaisuudesta ja hänen kykynsä avun tarpeen ilmaisemisesta sekä se, mitä edellä lain esitöissä on esitetty henkilökohtaisen avun järjestämisen edellytyksistä, A:ta on pidettävä sellaisena vammaispalvelulain 8 c §:n 3 momentissa tarkoitettuna vaikeavammaisena henkilönä, jolla on mainitun pykälän 2 momentissa edellytetyllä tavalla voimavaroja määritellä tarvitsemansa henkilökohtaisen avun sisältö ja toteutustapa.

Henkilökohtaisen avun myöntämistä koskevat edellytykset siten täyttyvät. A:n hakemusta ja valitusta ei näin ollen ole voitu hylätä sillä perusteella, että häneltä puuttuu edellä mainittu voimavara.

KHO 12.8.2011/2122 (pdf 119 kt)

KHO 12.8.2011/2121 Lyhyt ratkaisuseloste - Henkilökohtainen apu – voimavara - Kyky ilmaista itseään – Hoiva – Hoito - Huolenpito

Kyseessä on vaikeasti kehitysvammainen nuori henkilö, jolla on lapsuusiän autismi, dysfasia ja ADHD. Henkilö asuu palvelukodissa kehitysvammahuollon autetussa palveluasumisessa ja käy päivätoiminnassa viitenä päivänä viikossa 2,5 tuntia kerrallaan yhdessä muiden asukkaiden kanssa talon omissa tiloissa. Henkilökohtaista apua on haettu harrastus- ja virkistystoimintaan. Henkilön kommunikointi tapahtuu pääosin ilmein ja elein ja jopa sanoiksi miellettävin äänin. Hän käyttää kommunikointiin myös pictoja ja kommunikaattoria.

Kunta on hylännyt hakemuksen, koska henkilö ei syvästä kehitysvammastaan johtuen kykene itse määrittämään tarvitsemansa avun sisältöä ja toteutustapaa. Hänen tarvitsemansa apu on luonteeltaan perushoitoon kuuluva hoivaa ja huolenpitoa eikä vammaispalvelulaissa tarkoitettua avustamista. Henkilöllä ei ollut aiemmin opiskellessakaan kykyä ohjata avustajaansa.

HaO:n mukaan hakemus on voitu hylätä, koska henkilö kykenee ilmaisemaan tunteitaan ilmein ja elein, mutta hän ei itse kykene ottamaan kantaa avuntarpeisiinsa ja niihin vastaamisen tapoihin siten kuin laki edellyttää. Avun tarpeen määrittelyn ei tule perustua täysin toisen henkilön esittämiin näkemyksiin.

KHO on hylännyt valituksen. Korkein hallinto-oikeus on katsonut, että hallinto-oikeuden päätöksen muuttamiseen ei ole perusteita, kun otetaan huomioon hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys.

KHO 12.8.2011/2121 (pdf 90 kt)

KHO 2011:69 Vuosikirjaratkaisu - Henkilökohtainen apu – Voimavara - Kyky ilmaista itseään

Vaikeasti kehitysvammainen mies, joka asui kehitysvammaisten asumisyksikössä, oli hakenut henkilökohtaista apua asumisyksikön ulkopuolisiin toimiin. Hän pystyi ymmärryskykynsä rajoissa muodostamaan mielipiteensä ja ilmaisemaan eri tavoin kantansa arjen tilanteisiin, harrastuksiin ja asiointiin liittyvissä tehtävissä, kun mielipide kosketti konkreettisia hänelle tuttuja asioita. Hakemusta ei voitu hylätä sillä perusteella, että henkilöllä ei ollut voimavaroja määritellä tarvitsemansa henkilökohtaisen avun sisältöä ja toteutustapaa. Asia palautettiin lautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi.

KHO 2011:69 (Finlex)

Haastava käyttäytyminen

KHO:2024:95 Ennakkopäätös – Vaikeavammainen henkilö – Henkilökohtainen apu – Kehitysvammainen henkilö – Rajoitustoimenpiteen merkitys – Valvonnan tarve – Henkilökohtaisen avun soveltuvuus

Asiassa oli kysymys siitä, millainen merkitys kehitysvammalain perusteella tehdylle valvotun liikkumisen päätökselle voitiin antaa arvioitaessa vaikeavammaisen henkilön oikeutta vammaispalvelulain mukaiseen henkilökohtaiseen apuun. Ratkaistavana oli, oliko hyvinvointialue voinut hylätä A:n hakemuksen henkilökohtaisen avun jatkamisesta sillä perusteella, että A:n avustamisen tarve liittyy vahvasti valvontaan avustamistilanteissa ja henkilökohtaisen avun palvelussa ei voida käyttää kehitysvammalaissa tarkoitettua rajoitustoimenpidettä, jota hänen avustamisensa voi edellyttää.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että kehitysvammalain nojalla tehty päätös valvotusta liikkumisesta palveluasumisjaksojen aikana ei välttämättä merkitse sitä, että vaikeavammaiselle henkilölle ei voitaisi myöntää henkilökohtaista apua vammaispalvelulain nojalla. Henkilökohtaisen avun myöntämistä arvioidaan vammaispalvelulaissa asetettujen edellytysten perusteella. A:n hakemusta ei siten ollut voitu hylätä yksinomaan sen vuoksi, että hänelle oli tehty erityishuollon valvottua liikkumista koskeva päätös. Hyvinvointialue oli kuitenkin voinut ottaa huomioon kehitysvammalain nojalla annetussa päätöksessä esiin tuodut seikat arvioidessaan, painottuiko haettuun toimintaan liittyvä avun tarve selkeästi valvontaan ja oliko henkilökohtainen apu tähän toimintaan A:n palveluntarpeeseen nähden sopiva ja hänen etunsa mukainen palvelu.

KHO:2024:95 (Finlex)

KHO 2016:109 Vuosikirjaratkaisu - Henkilökohtainen apu – Avun tarve - Haastava käyttäytyminen - Lain toissijaisuus

A, jol­la oli diag­no­soi­tu kes­ki­vai­kea ke­hi­tys­vam­mai­suus ja uu­siu­tu­vat maa­ni­set jak­sot, asui pal­ve­lu­ko­dis­sa omas­sa asun­nos­sa. Hä­nel­le oli myön­net­ty 20 tun­tia hen­ki­lö­koh­tais­ta apua kuu­kau­des­sa. Kun­tayh­ty­män yk­si­lö­huol­to­jaos­to oli lak­kaut­ta­nut hen­ki­lö­koh­tai­sen avun, kos­ka A oli käyt­täy­ty­nyt haas­ta­vas­ti ja agg­res­sii­vi­ses­ti avus­ta­jaan­sa koh­taan ja oli kar­kail­lut. A:n osal­lis­tu­mi­seen pal­ve­lu­ko­din päi­vä­toi­min­taan oli tar­vit­tu kol­me oh­jaa­jaa. Yk­si­lö­huol­to­jaos­to oli hen­ki­lö­koh­tais­ta apua vas­taa­va­na pal­ve­lu­na tar­jon­nut A:lle ke­hi­tys­vam­mais­ten eri­tyis­huol­los­ta an­ne­tun lain mu­kais­ta tu­ki­hen­ki­lö­pal­ve­lua.

Hal­lin­to-oi­keus ku­mo­si A:n va­li­tuk­ses­ta yk­si­lö­huol­to­jaos­ton pää­tök­sen. Hal­lin­to-oi­keus kat­soi, et­tä A ky­ke­nee muo­dos­ta­maan oman mie­li­pi­teen­sä ja ym­mär­tää asias­sa teh­tä­vän rat­kai­sun mer­ki­tyk­sen ja hä­nel­lä on lais­sa tar­koi­te­tul­la ta­val­la riit­tä­väs­ti voi­ma­va­ro­ja mää­ri­tel­lä tar­vit­se­man­sa avun si­säl­tö ja to­teu­tus­ta­pa.

Kor­kein hal­lin­to-oi­keus kat­soi, et­tä vaik­ka A pys­tyi hen­ki­lö­koh­tai­sen avun osal­ta muo­dos­ta­maan oman mie­li­pi­teen­sä, hän ei hen­ki­lö­koh­tais­ta avus­ta­jaa käyt­täen­kään pys­ty­nyt suo­riu­tu­maan niis­tä toi­min­nois­ta, joi­ta var­ten hen­ki­lö­koh­tais­ta apua oli vaa­dit­tu. Näin ol­len kun­tayh­ty­mäl­lä ei ol­lut vel­vol­li­suut­ta jär­jes­tää A:lle hen­ki­lö­koh­tais­ta avus­ta­jaa. A:n pal­ve­lu­tar­pei­siin pys­tyt­tiin pa­rem­min vas­taa­maan ke­hi­tys­vam­ma­lain mu­kai­sil­la pal­ve­luil­la, joi­ta A:lle oli myös tar­jot­tu. Kor­kein hal­lin­to-oi­keus ku­mo­si yk­si­lö­huol­to­jaos­ton va­li­tuk­ses­ta hal­lin­to-oi­keu­den pää­tök­sen ja saat­toi yk­si­lö­huol­to­jaos­ton pää­tök­sen voi­maan.

Päätös tehtiin äänestyksellä 3–2.

KHO 2016:109 (Finlex)

KHO 12.8.2011/2124 - Henkilökohtainen apu - Vaikeavammaisuus – Huolenpito - Valvonta – Ohjaus - Haastava käyttäytyminen

Kyseessä on 1980 syntynyt lievästi kehitysvammainen henkilö. Hänellä on diabetes, skolioosi ja paniikkihäiriö, johon on terapiahoito sekä lääkitys. Lisäksi hänen oireisiinsa kuuluu myös Aspergerin oireyhtymään viittaavia piirteitä, mutta diagnoosia ei ole. Hän asuu vanhempiensa kanssa ja on käynyt työtoiminnassa mediapajassa kahtena päivänä viikossa. Hänelle on tarvittaessa järjestetty mahdollisuus tehdä töitä omissa oloissaan sekä levätä. Henkilö on hakenut henkilökohtaista apua voidakseen jatkossakin osallistua mediapajan toimintaan.

Kunta on katsonut, että kyseessä on vammaispalvelulain tarkoittama vaikeavammainen henkilö. Koska avustajan tarve painottuu enemmän ohjaukseen, huolenpitoon ja valvontaan, sitä ei voida pitää vammaispalvelulain tarkoittaman henkilökohtaisen avun myöntämisen edellytyksenä.

HAO totesi, että psykoterapeutin lausunnon mukaan henkilön paniikkituntemuksiin liittyvä oireilu estää käytännössä kaiken itsenäisen liikkumisen. Syyt, joiden vuoksi henkilö ei itse selviä työtoiminnassa käynnistä, ovat hänen toimintakykynsä huomioon ottaen sellaiset, että avun tarpeen voidaan katsoa perustuvan pääosin huolenpitoon ja valvontaan. HAO katsoi, ettei henkilö kykene itse määrittelemään, missä tehtävissä ja toimissa hän tarvitsee apua.

KHO on katsonut, että kyseessä on sellainen vaikeavammainen henkilö, jolla on laissa edellytetyllä tavalla voimavaroja määritellä tarvitsemansa henkilökohtaisen avun sisältö ja toteutustapa. Henkilökohtaisen avun myöntämistä koskevat edellytykset siten täyttyvät. Korkein hallinto-oikeus on ottanut ratkaisua tehdessään huomioon saadun selvityksen henkilön vaikeavammaisuudesta ja hänen kykynsä avun tarpeen ilmaisemisesta sekä mitä lain esitöissä on sanottu avun myöntämisen edellytyksistä.

KHO 12.8.2011/2124 (pdf 128 kt)

Henkilökohtaisen avun myöntäminen lapselle

Laissa ei ole asetettu ikärajaa henkilökohtaisen avun myöntämisen edellytykseksi. Myös vammaiselle lapselle on annettava mahdollisuus itsenäistyä ikätovereidensa tavoin. Normaalisuusperiaatteen mukaan henkilökohtaista apua on myönnettävä silloin, kun lapsi ei vamman tai sairauden aiheuttaman toimintarajoitteen vuoksi kykene ilman apua tekemään asioita, joita vastaavan ikäiset lapset yleensä tekevät.

KHO 2020:40 Vuosikirjaratkaisu – Henkilökohtainen apu – Vapaa-ajan toiminnot ja harrastukset – Lapsi – Voimavarat määritellä avun sisältö ja toteutustapa

Asiassa oli kysymys päätöksenteon aikaan 7-vuotiaan lapsen oikeudesta saada vammaispalvelulain perusteella henkilökohtaista apua harrastuksiin ja vapaa-aikaan. Viranomainen oli hylännyt hakemuksen ja hallinto-oikeus tehdyn valituksen.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että vammaispalvelulain mukaisen henkilökohtaisen avun saamiselle ei laissa ole asetettu alaikärajaa. Lapsen avun tarpeen arvioinnissa huomioon voidaan kuitenkin ottaa lapsen vanhempien ja muiden huoltajien velvollisuus turvata lapselle hyvä hoito ja kasvatus sekä lapsen ikään ja kehitystasoon nähden tarpeellinen valvonta ja huolenpito lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetussa laissa tarkoitetulla tavalla. Mitä nuoremmasta lapsesta on kyse, sitä suurempana voidaan vanhempien ja muiden huoltajien turvaamisvelvollisuutta pitää.

Oikeus henkilökohtaiseen apuun edellyttää myös sitä, että henkilöllä on kyky määrittää, millaista apua hän haluaa tai tarvitsee, sekä kyky jollakin tavoin ilmaista muille nämä toivomuksensa. Kun päätöksenteko lapsen siitä toiminnasta, johon apua haetaan, kuuluu lapsen iän ja kehitystason takia edelleen hänen huoltajilleen, lapsella ei voida katsoa olevan voimavaroja määrittää avun sisältöä ja toteuttamistapaa vammaispalvelulain 8 c §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla. Edelleen lapsen oikeutta henkilökohtaiseen apuun voi rajata se, että henkilökohtaista apua ei ole tarkoitettu tilanteisiin, joissa avun tai avustamisen tarve perustuu pääosin hoivaan, hoitoon ja valvontaan.

Asiassa saadun selvityksen perusteella lapselle harrastuksiin ja vapaa-aikaan haetussa avussa oli pääosin kysymys tarpeesta valvoa lapsen harrastus- ja vapaa-ajantoimintaa ja olla sitä ohjaamassa. Tällöin kysymys ei ollut siitä, että avustaja auttaisi avustettavaa toteuttamaan omia valintojaan. Henkilökohtaista apua koskeva hakemus oli voitu hylätä.

KHO 2020:40 (Finlex)

KHO 6.11.2019 T 5223 - Henkilökohtainen apu – Lapsi

Tapauksessa oli kyse päätöksenteon aikaan 5-vuotiaan lapsen oikeudesta saada vammaispalveluin mukaista henkilökohtaista apua. Kunta hylkäsi hakemuksen ja hallinto-oikeus tehdyn valituksen. Hallinto-oikeuden mukaan lapsi oli vaikeavammainen lapsi, joka tarvitsee vammansa vuoksi välttämättä ja toistuvasti toisen henkilön apua suoriutuakseen tavanomaisista elämän toiminnoista.

Saadun selvityksen perusteella lapsi kykenee omalla toiminnallaan ja ääntelemällä ilmaisemaan tunteitaan, mutta hän ei vielä itse kykene ottamaan kantaa avuntarpeisiinsa ja niihin vastaamisen tapoihin siten kuin vammaispalvelulaki edellyttää. Hallinto-oikeuden mukaan on lisäksi otettava huomioon, että lapsi on vasta 5-vuotias. Tämän ikäisellä lapsella ei ole vielä kykyä tehdä päätöksiä vapaa-ajastaan, vaan lapsi tarvitsee aikuisen valvontaa ja huolenpitoa kodin ulkopuolella.

Tämän ikäisten lasten avun tarve liittyy yleensä pääosin hoivaan, hoitoon ja valvontaan. 5-vuotiaat lapset eivät siis vielä tavanomaisestikaan harrasta esimerkiksi uimista tai mene leikkipuistoon ilman vanhemman läsnäoloa. Asia on kuitenkin ratkaistava kunkin henkilön osalta yksilöllisesti.

Henkilökohtainen apu on tarkoitettu itsenäisen suoriutumisen tukemiseen, mitä kyseisen lapsen avustaminen ei saadun selvityksen perusteella ainakaan vielä ole.

KHO pysytti hallinto-oikeuden ratkaisun.

KHO 6.11.2019 T 5223 (pdf 71 kt)

KHO 6.11.2019 T 5222 - Henkilökohtainen apu – Lapsi

Tapauksessa oli kyse päätöksenteon aikaan 6-vuotiaan, ensimmäiselle luokalle menossa olevan lapsen oikeudesta saada vammaispalveluin mukaista henkilökohtaista apua. Kunta hylkäsi hakemuksen ja hallinto-oikeus tehdyn valituksen.

Hallinto-oikeuden mukaan lapsi oli vammaispalvelulaissa tarkoitettu vaikeavammainen henkilö. Hallinto-oikeus totesi, että laissa ei ole asetettu ikärajaa henkilökohtaisen avun myöntämisen edellytykseksi. Myös vammaiselle lapselle on annettava mahdollisuus itsenäistyä ikätovereidensa tavoin. Henkilökohtaista apua on myönnettävä silloin, kun lapsi ei vamman tai sairauden aiheuttaman toimintarajoitteen vuoksi kykene ilman apua tekemään asioita, joita vastaavan ikäiset lapset yleensä tekevät.

Hallinto-oikeuden mukaan kyseessä oleva lapsi tarvitsee apua kaikissa tavanomaisissa elämän toiminnoissa, vapaa-ajallaan ja harrastuksissa. Tämän ikäiset lapset tarvitsevat vielä tavanomaisestikin aikuisten apua ja ohjausta kodin ulkopuolisissa harrastuksissa ja vapaa-ajalla, eikä heillä vielä ole kykyä tehdä itsenäisiä päätöksiä vapaa-ajastaan. Lapsen äiti toimii hänen omaishoitajanaan.

Hallinto-oikeuden mukaan lapsella ei ikänsä perusteella vielä ole voimavaroja määritellä haetun henkilökohtaisen avun sisältöä. Vastuu tämän ikäisten lasten ohjaamiseen ja vapaa-ajan tekemisiin on vielä vanhemmilla. Hallinto-oikeus lisäksi katsoi, että kuusivuotiaan lapsen erityistarpeet eivät hakemuksessa kuvatuissa vapaa-ajan harrastuksissa edellyttäneet vanhemmilta tämänikäisen lapsen tavanmukaisen vanhemmuuden ylittävää erityistä valvontaa ja huolenpitoa. Lapsi ei siten ole välttämättä tarvinnut henkilökohtaista apua suoriutuakseen harrastuksistaan ja vapaa-ajan toiminnoistaan. Hänen avuntarpeeseensa voitiin vastata muulla tavoin kuin henkilökohtaisella avulla.

KHO pysytti hallinto-oikeuden ratkaisun.

KHO 6.11.2019 T 5222 (pdf 83 kt)

KHO 6.11.2019 T 5219 – Henkilökohtainen apu - Lapsi

Tapauksessa oli kyse päätöksenteon aikaan 7-vuotiaan lapsen oikeudesta saada vammaispalveluin mukaista henkilökohtaista apua. Kunta hylkäsi hakemuksen ja hallinto-oikeus tehdyn valituksen. Hallinto-oikeuden mukaan kyseessä on vaikeavammainen lapsi, joka on sinänsä kyennyt ilmaisemaan tarpeitaan ja tahtoaan. Tämän ikäisellä lapsella ei kuitenkaan ole vielä kykyä tehdä päätöksiä vapaa-ajastaan, vaan lapsi tarvitsee aikuisen valvontaa ja huolenpitoa kodin ulkopuolella. 7-vuotiaat lapset eivät siis vielä tavanomaisestikaan käy ilmoitetuissa vapaa-ajan toimissa, kuten kaupassa, uimassa tai elokuvissa, ilman vanhemman läsnäoloa.

Kun lisäksi otetaan huomioon, että lapselle on myönnetty hoiva-avustaja 12 tunniksi viikossa, joka on käytettävissä myös vapaa-ajan tarpeiden ja harrastustoiminnan tueksi, on hakemus henkilökohtaisesta avusta voitu hylätä. 

KHO pysytti hallinto-oikeuden ratkaisun.

KHO 6.11.2019 T 5219 (pdf 76 kt)

KHO 12.8.2011 T 2122 - Henkilökohtainen apu – Voimavara - Lapsi

Kyseessä on vuonna 1997 syntynyt alaikäinen lapsi, jolla on lapsuusiän autismi, dysfasia ja ADHD. A tarvitsee vammansa johdosta välttämättä ja toistuvasti toisen henkilön apua suoriutuakseen tavanomaisista elämän toiminnoista. Hän tarvitsee toisen henkilön tukea harrastuksissa ja vapaa-ajan toimintoihin osallistumisessa. Hän harrastaa aktiivisesti partiota, suunnistusta, uintia ja laskettelua.

Tavoitteeksi palvelusuunnitelmassa on asetettu, että henkilö saisi elää normaalia pojan arkielämää harrastuksineen ja vapaa-ajan ohjelmineen. Toisena tavoitteena on irtautuminen vanhemmista pikkuhiljaa. Henkilön palvelusuunnitelman mukaan hän tarvitsee tukea päivittäin kommunikoinnissa, oman toiminnan ohjauksessa, asioiden muistuttamisessa sekä keskittymisessä tekeillä olevaan asiaan.

A on hakenut henkilökohtaista apua osallistuakseen harrastuksiinsa. Kun otetaan huomioon saatu selvitys A:n vaikeavammaisuudesta ja hänen kykynsä avun tarpeen ilmaisemisesta sekä se, mitä edellä lain esitöissä on esitetty henkilökohtaisen avun järjestämisen edellytyksistä, A:ta on pidettävä sellaisena vammaispalvelulain 8 c §:n 3 momentissa tarkoitettuna vaikeavammaisena henkilönä, jolla on mainitun pykälän 2 momentissa edellytetyllä tavalla voimavaroja määritellä tarvitsemansa henkilökohtaisen avun sisältö ja toteutustapa.

Henkilökohtaisen avun myöntämistä koskevat edellytykset siten täyttyvät. A:n hakemusta ja valitusta ei näin ollen ole voitu hylätä sillä perusteella, että häneltä puuttuu edellä mainittu voimavara.

KHO 12.8.2011/2122 (pdf 119 kt)

KHO 23.5.2013 T 1792 - Henkilökohtainen apu – Lapsi – Hoiva – Hoito - Valvonta

Yleensä kolmevuotiaan lapsen avun tarve liittyy pääosin hoivaan, hoitoon ja valvontaan. Kolmevuotiaat lapset eivät vielä tavanomaisesti käy sellaisissa harrastuksissa, joihin aikuinen ei tule mukaan. Näin ollen hallinto-oikeus katsoi, että lapsi ei ole vielä välttämättä tarvinnut henkilökohtaista apua suoriutuakseen tavanomaisista elämän toiminnoista. KHO pysytti HaO:n päätöksen.

KHO 23.5.2013 T 1792 (pdf 87 kt)

Lähteet

Räty, Tapio (2010) Vammaispalvelut. Vammaispalvelujen soveltamiskäytäntö. Kynnys ry.

Vammaispalvelujen käsikirjan lakiryhmä 

Päivitetty: