Henkilökohtaisen avun suhde muihin palveluihin

Tämän sivun sisältö

• Henkilökohtainen apu ja omaishoito
• Henkilökohtainen apu ja päivätoiminta
• Henkilökohtainen apu ja kuljetuspalvelut saattajapalveluineen
• Henkilökohtainen apu ja sosiaalihuoltolain mukaiset palvelut
• Henkilökohtaisen avun suhde kehitysvammalakiin
• Henkilökohtaisen avun soveltuvuus

Henkilökohtainen apu ja omaishoito

KHO 11.9.2018 T 4132 Henkilökohtainen apu – Vaikeavammaisuus – Lain toissijaisuus – Omaishoito – Nuori – Avun tarve

Kunta hylkäsi A:n (s. 2003) puolesta tehdyn hakemuksen henkilökohtaisesta avusta, koska A:n tarvitsema hoito vastasi luonteeltaan omaishoidon tukea.

A valitti päätöksestä hallinto-oikeuteen, joka hylkäsi valituksen. Saadun selvityksen mukaan A:lla on diagnosoitu narkolepsia, johon liittyy katapleksia (lihasjänteyden äkillinen katoaminen).  A tarvitsee sairautensa vuoksi apua lääkehoidosta huolehtimisessa, jatkuvaa yöaikaista seurantaa sekä valvontaa varsinkin nukahtelu- ja katapleksiatilanteissa. Hallinto-oikeus totesi, että henkilökohtainen apu ei ole tarkoitettu vastaamaan A:n tuen tarpeeseen, sillä tuen tarve on perustunut pääosin hoivaan, hoitoon ja valvontaan. A:n avun tarve on siten voitu turvata omaishoidon tuella. A:lla ei myöskään ollut oikeutta saada luottamuksensuojaa sillä perusteella, että hänelle oli aiemmin myönnetty henkilökohtaista apua.

A valitti päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen. KHO viittasi asiassa esitettyyn selvitykseen, jonka mukaan 13-vuotiaan A:n kaverisuhteet olivat jonkin verran kärsineet sairauden vuoksi, koska hän tarvitsee aikuisen aina mukana esimerkiksi harrastuksissa.  Myös psykoterapeutin lausunnon mukaan on tärkeää saada avustaja A:n vapaa-ajan toimintoihin, koska hänen elämänpiirinsä on kaventunut.

KHO:n mukaan henkilökohtaisen avun perustavoite on avustettavan henkilön itsenäisyyden ja riippumattomuuden lisääminen, kun taas omaishoidossa painottuvat hoiva ja hoito. Sanotusta ei kuitenkaan seuraa, että henkilökohtainen apu ei voisi sisältää lainkaan hoivan, hoidon ja valvonnan kaltaista apua, kunhan henkilön avun tarve ei koostu pääosin tällaisista avun tarpeista. Erityisesti avun tarve harrastuksissa, yhteiskunnallisessa osallistumisessa ja sosiaalisen vuorovaikutuksen ylläpitämisessä on yleensä luonteeltaan sellaista, johon henkilökohtainen apu palvelumuotona soveltuu hyvin.

Arvioitaessa sitä, tarvitseeko A välttämättä haettua henkilökohtaisen avun palvelua suoriutuakseen muihin samanikäisiin lapsiin verrattavalla tavalla tavanomaisen elämän toiminnoista, on esitetyn selvityksen lisäksi otettava huomioon myös muut olosuhteet, kuten A:n ikään liittyvä tarve itsenäistymiseen. KHO katsoi, että A:ta on siten pidettävä vaikeavammaisena henkilönä, jolle kunta on velvollinen järjestämään henkilökohtaista apua. 

KHO kumosi hallinto-oikeuden päätöksen ja palautti asian kunnalle siltä osin kuin kyse oli henkilökohtaisesta avusta harrastuksiin, yhteiskunnalliseen osallistumiseen ja sosiaalisen vuorovaikutuksen ylläpitämiseen.

KHO 11.9.2018 T 4132 (pdf 245 kt)

KHO 21.8.2018 T 3844 - Henkilökohtainen apu – Ulkomaan matka – Kustannusten korvaaminen - Välttämättömät ja kohtuulliset kulut – Vaikeavammaisuus - Nuori  - Omaishoito

A haki 40 lisätuntia henkilökohtaista apua ja 300 euroa korvausta henkilökohtaisen avustajan matkakuluihin perheen lomamatkalle Barcelonaan 7.-17.6.2016. Kunta hylkäsi hakemuksen.

A haki 250 euroa korvausta henkilökohtaisen avustajan matkakuluihin perheen lomamatkalle Budapestiin 14.–21.10.2016. Kunta hylkäsi hakemuksen.

Hallinto-oikeus hylkäsi A:n valitukset. 2001 syntyneellä A:lla oli diagnosoitu lapsuusiän autismi ja lievä kehitysvammaisuus. A tarvitsi ohjausta ja apua sekä koulutyöskentelyssä että arkipäivän tilanteissa. A:n omaishoitajana toimi hänen isänsä, jonka omaishoitajan vapaat oli toteutettu henkilökohtaisen avustajan sekä niin sanotun vauhtiviikonlopun avulla. A:lle oli myönnetty henkilökohtaista apua kodin ulkopuolisiin toimintoihin 30 tuntia kuukaudessa.

Asiassa oli riidatonta, että A oli vammaispalvelulain 8 c §:n 3 momentissa tarkoitettu vaikeavammainen henkilö, joka tarvitsi vammaisuuden johdosta välttämättä ja toistuvasti toisen henkilön apua suoriutuakseen tavanomaiseen elämään liittyvistä toimista. A oli tarvinnut toisen henkilön apua kysymyksessä olevilla ulkomaanmatkoilla. Hänen ulkomaanmatkoille osallistumisensa ei kuitenkaan ole edellyttänyt välttämättä henkilökohtaisen avustajan palveluiden käyttämistä, koska omaishoitajana toimiva isä on ollut mukana lomamatkoilla. Hallinto-oikeus katsoi, että henkilökohtaisen avun myöntäminen lomamatkoja varten ei ole ollut vammaispalvelulain säännöksissä tarkoitetulla tavalla välttämätöntä.

A luopui valituksessaan KHO:een avustajan lisätuntien hakemisesta Barcelonan matkan osalta.  KHO kumosi hallinto-oikeuden päätöksen ja vahvisti A:lle Barcelonan matkan osalta matkakuluina korvattavaksi määräksi vaaditut 248,90 euroa. Siltä osin kuin kyse oli avustajan matkakuluista Budapestin matkan osalta, KHO hylkäsi valituksen.

KHO 21.8.2018 T 3844 (pdf 116 kt)

KHO 29.9.2017 T 4842 - Henkilökohtainen apu - Omaishoito

Kunta myönsi A:lle henkilökohtaista apua 18 tuntia viikossa päivittäisiin toimiin ja 40 tuntia kuukaudessa harrastuksiin ja sosiaaliseen vuorovaikutukseen. A oli hakenut henkilökohtaista apua 49 tuntia viikossa päivittäisiin toimiin ja 60 tuntia kuukaudessa harrastuksiin ja sosiaalisen vuorovaikutuksen ylläpitämiseen.

Hallinto-oikeus hylkäsi A:n valituksen todeten seuraavaa: Vammaispalvelulain 4 §:n 1 momentin mukaan tämän lain mukaisia palveluja ja tukitoimia järjestetään, jos vammainen henkilö ei saa riittäviä ja hänelle sopivia palveluja tai tukitoimia muun lain nojalla. A:n henkilökohtaisen avun tarpeen määrän arvioinnissa oli sen vuoksi voitu ottaa huomioon se, että aviopuoliso oli 1.4.2013 lukien toiminut A:n omaishoitajana ja vastasi edelleen A:n palveluntarpeesta siltä osin kuin se kohdistui hoivaan ja hoitoon. Vammaispalvelulaissa tarkoitettu henkilökohtainen apu on toissijainen suhteessa omaishoidon tukeen. Aviopuoliso vastaa luonnollisesti myös omasta osuudestaan kodinhoidollisissa ja vastaavissa tehtävissä perheessä.

Kun otettiin huomioon A:lle myönnetty omaishoidon tuki ja palvelusuunnitelmasta ja asiakirjoista muuten hänen olosuhteistaan ja avun tarpeestaan esitetty selvitys, hallinto-oikeus katsoi, että kunnan myöntämä henkilökohtaisen avun määrä 18 tuntia viikossa ja 40 tuntia kuukaudessa harrastuksiin ja sosiaalisen vuorovaikutuksen ylläpitämiseen oli ollut riittävä turvaamaan hänen välttämättömän avuntarpeensa päivittäisissä toiminnoissa. (Huom.! A ei ollut hyväksynyt laadittua palvelusuunnitelmaa.)

KHO pysytti hallinto-oikeuden ratkaisun.

Vammaispalvelujen lakiryhmän kommentti: "Lakiryhmä perustelee tapauksen julkaisua sillä, että on hyvä kiinnittää huomiota siihen, että myös päivittäisiin toimiin on mahdollista myöntää henkilökohtaista apua omaishoidon tuen lisäksi. "

KHO 29.9.2017 T 4842 (pdf 92 kt)

Kuopion HAO 23.8.2010 - Omaishoidon tuki - Henkilökohtainen apu - Kodin ulkopuolinen toiminta

Viranhaltija oli hylännyt vaikeavammaisen henkilön hakemuksen vammaispalvelulain mukaiseen henkilökohtaiseen apuun. Päätöksen mukaan omaishoitajana toimivan puolison antamaa apua voitiin pitää riittävänä vaikeavammaisen henkilön kaikissa välttämättömissä päivittäisissä toiminnoissa sekä myös kodin ulkopuolella harrastuksissa, yhteiskunnallisessa osallistumisessa ja sosiaalisen vuorovaikutuksen ylläpitämisessä.

Viranhaltija oli erikseen vielä todennut, että henkilökohtaisena avustajana ei voi ilman erityistä syytä toimia vaikeavammaisen henkilön omainen tai muu läheinen henkilö, esimerkiksi puoliso. Tässä tapauksessa puoliso toimi vaikeavammaisen henkilön omaishoitajana. Viranhaltija katsoi, että vaikeavammaisen henkilön omainen tai läheinen, joka poikkeuksellisesti toimii hänen työsuhteessa olevana henkilökohtaisena avustajana, ei voi hoitaa samaa tehtävää kunnan kanssa tehtävän omaishoitosopimuksen perusteella.

Vaikeavammainen henkilö valitti hallinto-oikeuteen ja katsoi, että hänelle tulee myöntää henkilökohtaista apua vähintään 10 tuntia kuukaudessa. Valittaja totesi, että liikkuminen onnistuu pääsääntöisesti sähköpyörätuolin avulla ja kotona asuminen mahdollistuu omaishoitajana toimivan vaimon avulla. Vaikeavammainen henkilö totesi valituksessaan, että hän hakee henkilökohtaista apua ensisijaisesti kodin ulkopuoliseen harrastamiseen. Mikäli kunta ei hyväksy omaishoitajaa henkilökohtaiseksi avustajaksi, kunnan on osoitettava toinen tapa henkilökohtaisen avun tuottamiseen kodin ulkopuoliseen toimintaan ja sosiaalisen vuorovaikutuksen ylläpitämiseen.

Vaikeavammainen henkilö totesi vielä vastineessaan, että hän tarvitsee jatkuvasti pientä apua liikkuessaan harrastusten ja järjestötoiminnan parissa. Omaishoitajana toimiva puoliso ei halua osallistua niihin.

HaO kumosi viranhaltijan ja perusturvalautakunnan päätökset ja palautti asian uudestaan käsiteltäväksi. HaO totesi, että viranhaltijan tulee käsitellä asia uudelleen ja selvittää miten henkilökohtainen apu lain säännökset huomioon ottaen järjestetään vaikeavammaiselle henkilölle sopivalla tavalla. Hakemusta henkilökohtaisen avun saamiseksi ei siten HaO:n näkemyksen mukaan voitu hylätä sillä perusteella, että omaishoitajan antamaa apua voitiin pitää riittävänä kaikissa edellä mainituissa toimissa.

Siltä osin kun kysymys oli puolison toimimisesta henkilökohtaisena avustajana, hallinto-oikeus katsoi, että mikäli vaikeavammaisen henkilön omaista ei voida hyväksyä henkilökohtaiseksi avustajaksi, henkilökohtainen apu tulee järjestää muulla tavoin. HaO viittasi nimenomaisesti vielä sosiaalihuollon asiakaslain 5 §:ään ja totesi, että kunnalla on velvollisuus selvittää sosiaalihuollon asiakkaalle hänen oikeutensa ja velvollisuutensa sekä erilaiset vaihtoehdot ja niiden vaikutukset. Tästä syystä vaikeavammaisen henkilön hakemusta ei voitu hylätä sillä perusteella, että hän oli esittänyt henkilökohtaiseksi avustajakseen omaishoitajana toimivaa vaimoaan.

Helsingin HAO 12.10.2001 T 01/0769/6 - Omaishoidon tuki - Henkilökohtainen apu

Alaikäiselle lapselle oli haettu vammaispalvelulain nojalla henkilökohtaista avustajaa koulujen lomien ajaksi sekä niiksi ajoiksi, jolloin omaishoitajana toimiva äiti osallistui työn kannalta välttämättömään täydennyskoulutukseen. Sosiaalilautakunnan alainen viranhaltija oli hylännyt hakemuksen, koska kyse on lapsen hoidon järjestelystä ja lapsen äiti sai tukea erilaisista lapsen hoidon järjestämiseksi tarkoitetuista tukitoimista mm. omaishoidon tuesta.

Hallinto-oikeus totesi, että sosiaalilautakunnan alainen jaosto oli hylännyt lapsen äidin tekemän muutosvaatimuksen sillä perusteella, että hänellä oli mahdollisuus palkata lapselleen hoitaja henkilökohtaisen avustajan palkkaan nähden myönnetyillä ensisijaisille tuilla (mm. omaishoidon tuella).

Hallinto-oikeus totesi, että lapsen äidille sosiaalihuoltolain perusteella myönnetty omaishoidon tuki on tosin vammaispalvelulakiin nähden ensisijainen, mutta omaishoitajalle maksettavaa tukea ei, samoin kuin Kansaneläkelaitoksen maksamaa hoitotukeakaan, ei ole tarkoitettu vammaispalvelulaissa tarkoitetun henkilökohtaisen avustajan palkkaamiseen.

Hallinto-oikeus katsoi, ettei hakijan muutosvaatimusta voitu hylätä jaoston mainitsemille perusteilla. Hallinto-oikeus totesi, että lautakunnan jaosto ei ollut tutkinut, onko haettuun tukitoimeen ollut mahdollista myöntää korvausta vammaispalvelulain nojalla ja kun otettiin huomioon toisaalta lapsen henkilökohtaisen avustajan tarve ja toisaalta kunnassa käytettävissä olevat määrärahat. Hallinto-oikeus kumosi ja palautti asian lautakunnan jaostolle uudelleen käsiteltäväksi.

Henkilökohtainen apu ja päivätoiminta

KHO 2.11.2016 T 4945 - Henkilökohtainen apu - Päivätoiminta

A valitti päätöksestä, jolla hänelle myönnettiin henkilökohtaista apua 70 tuntia kuukaudessa ruuanlaittoon, kotitöihin ja kodin ulkopuoliseen asiointiin ja 30 tuntia kuukaudessa harrastuksiin entisten yhteensä 135 tunnin sijasta.

Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Hallinto-oikeus totesi, että A oli henkilökohtaisen avun suhteen vammaispalvelulaissa tarkoitettu vaikeavammainen henkilö. A:n olosuhteet olivat marraskuussa 2014 muuttuneet hänen aloitettuaan käymisen päivätoiminnassa, jossa hän kertomansa mukaan kävi kahtena päivänä viikossa kello 9.30--15.00. Näissä olosuhteissa kunnalla oli ollut hallinto-oikeuden näkemyksen mukaan perusteltu syy arvioida A:n vammaispalvelulaissa tarkoitetun välttämättömän henkilökohtaisen avun tarvetta. Hallinto-oikeus katsoi, että nyt myönnetty henkilökohtaisen avun määrä oli riittävä turvaamaan A:n välttämättömän avuntarpeen päivittäisissä toiminnoissa.

A valitti hallinto-oikeuteen perustellen mm., että henkilökohtainen apu ei enää riittänyt välttämättömiin toimiin ja harrastuksiin. Päivätoiminta ei vähentänyt henkilökohtaisen avun tarvetta, sillä avustajan piti kuitenkin tulla aamulla auttamaan aamutoimissa ja laittamaan aamupalaa. Korkein hallinto-oikeus kumosi hallinto-oikeuden ja kunnan päätökset ja vahvisti A:n henkilökohtaisen avun määräksi 85 tuntia kuukaudessa ruuanlaittoon, kotitöihin ja kodin ulkopuolisiin asiointeihin ja 30 tuntia kuukaudessa harrastuksiin.

Korkein hallinto-oikeus katsoi hallinto-oikeuden tavoin, että A:n muuttuneiden olosuhteiden vuoksi kunnalla oli ollut perusteltu syy arvioida A:n välttämättömän henkilökohtaisen avun tarvetta ja vähentää A:lle myönnetyn henkilökohtaisen avun tuntimäärää. Päivätoiminta ei kuitenkaan kokonaan poistanut A:n avun tarvetta päivittäisissä toimissa kotona niiltä päiviltä, joina hän osallistui päivätoimintaan. Saadun selvityksen mukaan henkilökohtaisen avun tuntimäärä ei viranhaltijapäätöksen jälkeen ollut enää turvannut A:n selviytymistä kodin ulkopuolisista toimista muun ohella harrastustoimien osalta, koska niihin tarkoitettua henkilökohtaista apua oli jouduttu käyttämään päivittäisiin toimiin kotona. 

KHO 2.11.2016 T 4945 (pdf 113 kt)

KHO 7.3.2013 T 840 - Henkilökohtainen apu - Päivätoiminta

Kehitysvammaiselle henkilölle oli haettu henkilökohtaista apua toimintakeskuksen päivätoimintaa varten. Kunta oli vammaispalvelulain 8 §:n 2 momentin mukaisesti järjestänyt henkilölle päivätoimintaa. KHO katsoi, että henkilöltä ei ole voitu evätä henkilökohtaista apua sillä perusteella, että häneltä puuttuvat voimavarat avun sisällön määrittämiseen. KHO totesi, että henkilökohtainen apu on sinänsä tarkoitettu auttamaan vaikeavammaista henkilöä toteuttamaan omia valintojaan muun muassa päivittäisissä toimissa, mutta henkilökohtainen apu ei ole tarkoitettu päivätoimintaan, joka on oma itsenäinen palvelumuoto.

KHO 7.3.2013 T 840 (pdf 96 kt)

Vammaispalvelujen käsikirjan lakiryhmän kommentti päätökseen KHO 7.3.2013 T 840:

"Ratkaisu on nähtävä yksittäistapaukseen liittyvänä. Päivätoimintaan tulee varata riittävät resurssit sille, että runsaasti tukea tarvitseva asiakas voi osallistua ja hyötyä siitä täysipainoisesti. Kunta ei voi siirtää päivätoiminnan järjestämisvastuutaan järjestettäväksi osittainkaan muulla palvelulla. Päivätoiminnan lisäksi voidaan erillisenä palveluna järjestää esimerkiksi henkilökohtaista täydentämään palvelukokonaisuutta.

Näkökulma on hyvä huomioida myös päivätoiminnan palvelua kilpailutettaessa. Koska asiakkaiden tuen tarpeet vaihtelevat huomattavasti, kannattaa tarjouspyyntöön muotoilla eritasoista tukea tarvitseville asiakasryhmille omat palvelutuotteensa. Tällöin palveluntuottaja voi tarjota eri hinnan eri tasoiselle palvelulle. Muuten voi käydä niin, että kunta päätyy maksamaan ylihintaa palvelusta, joka on useimmille asiakkaille liian raskaasti resursoitu."

Henkilökohtainen apu ja kuljetuspalvelut saattajapalveluineen

KHO 11.6.2013 T 1940 - Henkilökohtainen apu - kuljetuspalvelu

KHO totesi, että kuljetuspalvelu ja henkilökohtainen apu ovat lähtökohtaisesti erillisiä palveluita, ja niiden myöntämisedellytykset poikkeavat osin toisistaan. Jos henkilölle myönnetyt henkilökohtaisen avun tunnit kuluvat pääosin saattamiseen, ei henkilön oikeus henkilökohtaiseen apuun toteudu. Kuljetuspalveluun kuuluvalle saattajapalvelulle ei vammaispalvelulain mukaan voida asettaa tuntimäärärajoitusta. A:n kuljetuspalvelut saattajapalveluineen sekä henkilökohtainen apu on järjestettävä siten, että hänen mahdollisuutensa käyttää palveluja toteutuu kummankin palvelumuodon osalta subjektiivisen oikeuden edellyttämässä laajuudessa.

KHO 11.6.2013 T 1940 (pdf 97 kt)

Henkilökohtainen apu ja sosiaalihuoltolain mukaiset palvelut

KHO 25.6.2019 T 3006 - Henkilökohtainen apu - Avustettavan osallistuminen toimintoihin - Sosiaalihuoltolain mukaiset koti- ja kauppakassipalvelut

A oli hakenut hänelle myönnettyyn henkilökohtaisen avun palveluun oikeutta, että henkilökohtainen avustaja voisi tarvittaessa käydä hänen puolestaan kaupassa tai olla kahden hänen lapsensa kanssa pihalla tilanteissa, joissa hän ei sairaudestaan johtuen itse pysty lähtemään mukaan. Kunta hylkäsi hakemuksen.

A valitti hallinto-oikeuteen, joka hylkäsi valituksen. Selvityksen mukaan A:lla on diagnosoitu MS-tauti ja hänelle on myönnetty henkilökohtaista apua 60 tuntia kuukaudessa. Hän asuu vuoroviikoin yksin ja vuoroviikoin yhdessä 2. luokalla olevan poikansa kanssa. A:n toimintakyky vaihtelee suuresti riippuen sairauden aiheuttamista oireista. Sairauden pahimmassa vaiheessa A on lähes toimintakyvytön, ja hän pystyy hoitamaan vain aivan välttämättömät henkilökohtaisiin toimiinsa liittyvät asiat. Yhtäkkiset hermokivut vievät toimintakyvyn täysin ja A pystyy vain nukkumaan. Tällaisissa tilanteissa A ei pysty asioimaan kaupassa tai ulkoilemaan poikansa kanssa.

Hallinto-oikeus totesi A:n vaikeavammaisuuden olevan riidatonta, mutta asiassa oli ratkaistava voidaanko henkilökohtaista apua käyttää pojan kanssa ulkoiluun ja kaupassa käyntiin tilanteissa, joissa A ei sairautensa vuoksi itse kykene osallistumaan edellä mainittuihin toimintoihin.

Henkilökohtaisen avun tarkoituksena on auttaa vaikeavammaista henkilöä suoriutumaan niistä toimista, joista hän ei vammansa tai sairautensa johdosta itsenäisesti suoriudu. Henkilökohtainen apu on tarkoitettu vaikeavammaisen henkilön omien valintojen ja itsenäisen elämän tukemiseen. Henkilökohtaisella avulla tuetaan vaikeavammaisen henkilön osallistumisen mahdollisuuksia. Edellä kerrottu huomioon ottaen hallinto-oikeus katsoo, ettei vammaispalvelulain mukaista henkilökohtaista apua ole tarkoitettu vastaamaan tilanteisiin, jotka edellyttävät henkilökohtaisen avustajan toimimista vaikeavammaisen henkilön puolesta ilman tämän osallistumista toimintojen suorittamiseen. A:n esiin tuomiin palvelutarpeisiin voidaan vastata vammaispalvelulain mukaisiin palveluihin nähden ensisijaisilla sosiaalihuoltolain mukaisilla koti- ja kauppakassipalveluilla.

KHO pysytti hallinto-oikeuden ratkaisun.

KHO 25.6.2019 T 3006 (pdf 66 kt)

KHO 25.1.2019 T 229 - Henkilökohtainen apu – Vaikeavammaisuus – Lain toissijaisuus – Sosiaalihuoltolaki 

A valitti hallinto-oikeuteen kunnan päätöksestä, jolla kunta oli hylännyt henkilökohtaista apua koskevan hakemuksen. Kunnan mukaan A:n palvelutarpeeseen voitiin vastata sosiaalihuoltolain mukaisella lapsiperheiden kotipalvelulla.

Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Lääkärinlausunnon mukaan A:lla on useita kroonisia sairauksia jotka alentavat toimintakykyä huomattavasti kuten uniapnea, aivokasvaimen operaation jälkitila ja sairastettu aivoinfarkti. A:n toimintakyky on alentunut muistiprosessoinnin hidastumisen ja väsymysoireiden sekä lihaskipujen vuoksi. A on todennut tarvitsevansa henkilökohtaista apua muun ohessa päivittäisiin toimiin, kodinhoidon tehtäviin, yhteiskunnalliseen osallistumiseen, sosiaalisen vuorovaikutuksen ylläpitämiseen ja lasten kanssa yksin selviytymiseen puolison ollessa poissa kotoa.

Hallinto-oikeus totesi, että asiassa esitetyn selvityksen mukaan valittaja kykenee suoriutumaan tavanomaisista elämän toiminnoista ilman toisen henkilön apua silloin, kun hän ei ole väsynyt. Kotityöt, lastenhoito ja muut tavanomaiseen elämään kuuluvat toimet kuitenkin kuormittavat valittajaa päivän mittaan ja aiheuttavat hänelle huomattavaa väsymystä. Vaikka A tarvitsee apua vammojensa ja sairauksiensa johdosta, avun tarve ei ole sillä tavoin tavanomaisista elämän toiminnoista suoriutumiseksi välttämätön, että A:ta voitaisiin pitää vammaispalvelulain 8 c §:n 3 momentissa tarkoitettuna vaikeavammaisena henkilönä. A:n tarvitsema tuki arkeen on voitu toteuttaa muiden lakien nojalla järjestettävillä palveluilla. 

KHO pysytti hallinto-oikeuden ratkaisun.

KHO 25.1.2019 T 229 (pdf 107 kt)

Henkilökohtaisen avun suhde kehitysvammalakiin

KHO 12.3.2019 T 868 – Henkilökohtainen apu – Voimavara – Avun tarve harrastuksissa – Kehitysvammalaki – Omaishoito

A valitti hallinto-oikeuteen kunnan päätöksestä, jolla kunta oli hylännyt hakemuksen henkilökohtaisesta avusta.

Hallinto-oikeus kumosi kunnan päätöksen ja palautti asian sille uudelleen käsiteltäväksi. A asuu kaksin omaishoitajana toimivan äitinsä kanssa ja hän on palvelusuunnitelman mukaan täysin autettava. A oli hakenut henkilökohtaista apua 30 tuntia kuukaudessa voidakseen osallistua harrastustoimintaan samoin edellytyksin kuin muut hänen ikäisensä nuoret. A:n avun tarve kotona oli toteutettu omaishoitona ja kehitysvammalain mukaisena yksilöllisenä hoitona ja huolenpitona, jonka perusteella hänelle on myönnetty hoiva-avustaja kotiin 40 tunniksi viikossa sekä 72 tunniksi kuukaudessa omaishoitajan vapaiden mahdollistamiseksi. Selvityksen mukaan A ottaa kontaktia toisiin ihmisiin katseella ja ääntelemällä. Hän tarkkailee aktiivisesti tapahtumia ja kommunikoi kuvien sekä tablettiin asennetun kommunikaatio-ohjelman avulla. Hän pystyy osoittamaan tabletista itselleen mieluisia harrastuskuvakkeita ja osaa vastata kysyjän esittämiin kyllä tai ei -kysymyksiin eleillään. Kunnan mukaan edellä mainituista seikoista huolimatta A:lla ei voida katsoa olevan voimavaroja määritellä tarvitsemansa avun sisältöä ja toteutustapaa ja avun tarve harrastuksissa voidaan turvata hoiva-avustajatunneilla, jotka ovat käytettävissä myös kodin ulkopuolella.

Hallinto-oikeus totesi, että A:n palveluasuminen on toteutettu omaishoidon tuella ja kehitysvammalain perusteella myönnetyllä hoiva-avustajalla. Sen, että henkilölle on myönnetty tukea kehitysvammalain nojalla, ei ole oikeuskäytännössä katsottu olevan esteenä henkilökohtaisen avun myöntämiselle, kun otetaan huomioon vammaispalvelulain ensisijaisuus suhteessa kehitysvammalakiin. Kunta ei ole voinut hylätä hakemusta sillä perusteella, että A:n tarvitsemaa apua voidaan toteuttaa ainakin osittain omaishoitona ja kehitysvammalain mukaisena hoitona ja huolenpitona.

Sen osalta, voitiinko A:lla katsoa olevan voimavaroja määritellä avun sisältö ja toteutustapa, hallinto-oikeus totesi, että oikeuskäytännössä voimavaraedellytystä on tulkittu vammaiselle henkilölle edullisella tavalla ja myös vaikeasti kehitysvammainen henkilö on voinut täyttää voimavaraedellytyksen. Esimerkiksi kommunikoinnin vaikeudet eivät vielä merkitse sitä, ettei henkilö pystyisi ilmaisemaan omaa tahtoaan tai määrittelemään avun sisältöä ja toteutustapaa. Vammaisella voi olla oikeus henkilökohtaiseen apuun myös tilanteissa joissa henkilön tahdon selvittäminen onnistuu vain omaisen avulla tai tilanteessa, jossa ongelmia on kommunikaation lisäksi myös kognitiivisissa kyvyissä. Vaikeimmissa tilanteissa voidaan edellyttää myös avustettavan tunnetilojen ja eleiden tulkintaa. Saadun selvityksen perusteella valittaja kykenee ilmaisemaan elein, ilmein, osoittamalla ja kommunikointiohjelman avulla, mistä pitää ja mistä ei pidä. Hän pystyy myös tekemään jossain määrin valintoja eri vaihtoehtojen välillä. Valittaja hyötyisi henkilökohtaisesta avusta, sillä se mahdollistaisi valittajalle mieluisia kodin ulkopuolisia toimintoja ilman äidin mukanaoloa. Näin ollen A täyttää voimavaraedellytyksen.

KHO pysytti hallinto-oikeuden ratkaisun.   

KHO 12.3.2019 T 868 (pdf 140 kt)

Henkilökohtaisen avun soveltuvuus

KHO 25.1.2019 T 242 – Henkilökohtainen apu – Haastava käyttäytyminen – Avun tarve – Henkilökohtaisen avun soveltuvuus  – Palveluasuminen  

A:lle oli myönnetty henkilökohtaista apua päivittäisiin toimiin 11 tuntia päivässä. Kunta oli sittemmin tehnyt kielteisen päätöksen henkilökohtaisen avun jatkamisesta päivittäisiin toimiin.

Hallinto-oikeus hylkäsi A:n valituksen. A:lla on diagnosoitu alaraajojen lievä halvaus, sarveiskalvon samentuma ja vapinaa. A tarvitsee toisen henkilön apua peseytymisessä, pukeutumisessa ja siirtymisissä eikä kykene syömään itse käsien vapinan vuoksi. A:n vaikeavammaisuus oli asiassa riidatonta.

Henkilökohtaista apua koskevan kielteisen päätöksen mukaan A:n käytös avustajiaan kohtaan on ollut arvaamatonta, ristiriitaista, uhkaavaa ja erittäin epäasiallista. Hän ei ohjeista avustajia vaan edellyttää näiden tietävän, mitä tehdä. A:n käytöstä on myös luonnehdittu epäjohdonmukaiseksi ja tasapainottomaksi. Hän voi joskus olla päivän puhumatta ja yhtäkkiä raivostua ilman näkyvää syytä. Kaikkien henkilökohtaisten avustajien kertomukset ovat olleet samansuuntaisia ja avustajat ovat irtisanoutuneet usein vain muutaman kuukauden työssäolon jälkeen.

Hallinto-oikeuden mukaan henkilökohtainen avustaminen edellyttää yhteistyökykyä ja -halua sekä avustajalta että avustettavalta. A:n henkilökohtaisten avustajien tiheä vaihtuvuus ja muu edellä selostettu olennaisilta osin uskottavana pidettävä selvitys osoittaa, ettei yhteistyö ole toiminut. Hallinto-oikeus katsoo tämän johtaneen tilanteeseen, jossa A ei haastavan käyttäytymisensä vuoksi ole pystynyt henkilökohtaista avustajaa käyttäenkään suoriutumaan niistä toiminnoista, joita varten avustajapalvelua on pyydetty. Hänen palvelutarpeisiinsa voidaan parhaiten vastata muilla asumispalveluilla, joita hänelle on myös tarjottu.

KHO pysytti hallinto-oikeuden ratkaisun.

KHO 25.1.2019 T 242 (pdf 64 kt)

Lähteet

Räty, Tapio (2010) Vammaispalvelut. Vammaispalvelujen soveltamiskäytäntö. Kynnys ry.

Vammaispalvelujen käsikirjan lakiryhmä