Henkilökohtainen apu ulkomailla

Harrastustoiminnalla käsitetään myös tavanomaiset lomamatkat ulko‑ ja kotimaassa. Vaikeavammaisella henkilöllä on oikeus saada henkilökohtainen avustaja virkistysluonteiseen lomamatkaan, joka arvioidaan kuuluvan tavanomaiseen elämään. Tavanomaisuutta arvioitaessa ei ratkaisevaa ole yksinomaan matkan luonne vaan arviointi tulee tehdä myös vaikeavammaisen henkilön yksilöllisten tarpeiden ja olosuhteiden perusteella.

KHO 4.5.2020 T 1967 – Henkilökohtainen apu – Avustajan matkakulut – Tavanomaisen elämän toiminto – Matkan pituus 

Kunta oli hylännyt A:n hakemuksen henkilökohtaisen avustajan matka-, majoitus- ja ateriakulujen korvaamisesta siltä osin, kuin ulkomaanmatka ylitti 14 vuorokautta. KHO totesi, että arvioitaessa sitä, onko lomamatkaa pidettävä koko kestonsa osalta avustettavan tavanomaisena elämän toimintona, ratkaisevaa merkitystä ei voida antaa pelkästään sille, minkä pituisia lomamatkoja vammattomat tai vammaiset henkilöt yleensä tai keskimääräisesti tekevät. Asiaa ratkaistaessa on otettava myös huomioon vaikeavammaisen henkilön yksilölliset tarpeet ja olosuhteet.

A on kertomansa mukaan käynyt vuosittain Thaimaassa lomamatkalla ja myös tapaamassa siellä asuvia, hänelle läheisiä hänen entisen vaimonsa ja heidän yhteisten lastensa sukulaisia. KHO katsoi, että A:n 19 vuorokauden pituista lomamatkaa Thaimaahan on pidettävä hänen tavanomaisena elämän toimintonaan, ja että avustajasta 19 vuorokauden mittaisella Thaimaan matkalla johtuneita kuluja on kokonaisuudessaan pidettävä välttämättöminä ja kohtuullisina. 

Ks. KHO 2020:41 (Korkein hallinto-oikeus)

KHO 4.5.2020 T 1967 (pdf 93 kt)

KHO 16.4.2020 T 1703 – Henkilökohtainen apu – Avustajan matkakulut – Tavanomaisen elämän toiminto – Matkan pituus – Kunnan pysyväisohjeet

Kunta oli hylännyt A:n hakemuksen henkilökohtaisen avustajan majoituskulujen korvaamisesta siltä osin, kuin ulkomaanmatka ylitti 14 vuorokautta. KHO:n mukaan arvioitaessa sitä, onko lomamatkaa pidettävä koko kestonsa osalta avustettavan tavanomaisena elämän toimintona, ratkaisevaa merkitystä ei voida antaa pelkästään sille, minkä pituisia lomamatkoja vammattomat tai vammaiset henkilöt yleensä tai keskimääräisesti tekevät. Huomioon on otettava myös vaikeavammaisen henkilön yksilölliset tarpeet ja olosuhteet.

A on kertomansa mukaan ahkera kielten opiskelija, ja hän on matkustanut paljon elämänsä aikana. A on myös hoitanut kansainvälisiä luottamustoimia, ja sen vuoksi hänellä on kontakteja ulkomailla. Tämän ja asiassa esitetyn muun selvityksen perusteella KHO katsoi, että A:n 25 vuorokauden pituista Espanjaan suuntautunutta lomamatkaa on pidettävä hänen tavanomaisena elämän toimintonaan.

Ks. KHO 2020:41 (Korkein hallinto-oikeus)

KHO 16.4.2020 T 1703 (pdf 99 kt)

KHO 2020:41 Vuosikirjaratkaisu –  Avustajan matkakulut – Tavanomaisen elämän toiminto – Matkan pituus – Kunnan pysyväisohjeet – Sosiaalihuolto ulkomaille

Kaupungin sosiaali- ja terveyslautakunnan jaosto oli hylännyt hakemuksen henkilökohtaisen avustajan matka- ja majoituskulujen korvaamisesta siltä osin kuin avustettavan henkilön ulkomaanmatka oli kestänyt yli 14 vuorokautta. Päätöksen perusteluissa todettiin, että sosiaalihuoltolain 57 §:n mukaan kotikunnalla ei ollut velvollisuutta järjestää sosiaalihuoltoa ulkomailla oleskelevalle henkilölle, eikä subjektiivista oikeutta henkilökohtaiseen apuun Suomen rajojen ulkopuolella ollut. Kaupungin vuonna 2016 annetun pysyväisohjeen mukaan avustajan matka- ja majoituskuluja voitiin pääsääntöisesti korvata enintään kahden viikon ajalta kalenterivuodessa.

Korkeimmassa hallinto-oikeudessa oli ratkaistavana, mikä vaikutus vammaispalvelulain mukaisen henkilökohtaisen avustajan matka- ja majoituskustannusten korvaamista koskevassa asiassa oli annettava sosiaalihuoltolain 57 §:n säännökselle, jonka mukaan henkilön kotikunnalla ei ole velvollisuutta järjestää sosiaalihuoltoa ulkomailla oleskelevalle henkilölle, ellei muualla toisin säädetä. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että vammaispalvelulain 8 §:n 2 momentin ja 8 c §:n 1 momentin sääntely, sellaisena kuin sitä on korkeimman hallinto-oikeuden oikeuskäytännössä lainvalmisteluasiakirjoissa esitetyn perusteella sovellettu, muodostaa nyt kysymyksessä olevassa yhteydessä sellaisen erityislainsäädäntöön perustuvan poikkeuksen pääsäännöstä, jota sosiaalihuoltolain 57 §:ssä tarkoitetaan. Sosiaalihuoltolain mainittu säännös ei tullut asiassa sovellettavaksi.

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan vaikeavammaisen henkilön kotikunnan tulee myöntää henkilökohtaista apua vaikeavammaiselle henkilölle vammaispalvelulain 8 §:n 2 momentin ja 8 c §:n 1 momentin perusteella myös ulkomaille silloin, kun ulkomailla oleskelussa on kysymys vaikeavammaisen henkilön tavanomaisesta elämän toiminnosta. Lain 8 d §:n 2 momentin 1 kohdan nojalla kunnan on korvattava kohtuulliset avustajasta aiheutuvat välttämättömät kulut. Kaupunki ei voinut pysyväisohjeisiinsa vetoamalla vapautua näistä velvollisuuksistaan.

Ks. ja vrt. KHO 2014:14 ja KHO 2019:134.

KHO 2020:41 (Finlex)

KHO 2019:134 Vuosikirjaratkaisu – Henkilökohtainen apu – Yliopistossa opiskelu – Vaihto-opiskelu Norjassa – Lukukauden mittainen vaihto-opiskelu

X:n yliopistossa Suomessa filosofian maisterin tutkintoa opiskeleva A tuli valituksi yhden lukukauden mittaiseen opiskelijavaihtoon Norjassa. X:n perusturvalautakunnan alainen viranhaltija hylkäsi A:n hakemuksen saada henkilökohtaista apua 12 tuntia vuorokaudessa vaihto-opiskelun ajaksi. X:n perusturvalautakunnan yksilöasiainjaosto hylkäsi A:n oikaisuvaatimuksen, koska X:n kaupungilla ei ollut velvollisuutta myöntää henkilökohtaista apua ulkomaille. Hallinto-oikeus hylkäsi A:n valituksen katsoen, että henkilökohtaisen avun järjestäminen ulkomailla tapahtuvaan vaihto-opiskeluun ei kuulunut vammaispalvelulain mukaan kunnan erityiseen järjestämisvastuuseen, vaan kysymyksessä oli määrärahasidonnainen palvelu.

Korkein hallinto-oikeus kumosi A:n valituksesta hallinto-oikeuden ja X:n perusturvalautakunnan alaisen viranhaltijan ja perusturvalautakunnan yksilöasiainjaoston päätökset. Asiaa ei palautettu ajan kulumisen vuoksi lautakunnalle, vaan asia tuli ratkaista uudestaan A:n tehdessä uuden hakemuksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden mukaan A oli vammaispalvelulain 8 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla vaikeavammainen henkilö, jolla oli oikeus saada henkilökohtaista apua muun ohella opiskelua varten. Vaihto-opiskelua oli pidettävä säännöksessä tarkoitettuna opiskeluna ja siten tavanomaisena elämän toimintona.

Unionin kansalaisena A:lla oli oikeus vedota myös asuinvaltiotaan vastaan siihen, että asuinvaltio rajoittaa hänen liikkumisvapauttaan opiskelutarkoituksessa jättäessään myöntämättä vaihto-opiskelun ajaksi henkilökohtaista apua. Oikeudelliseen arviointiin asiassa ei vaikuttanut se seikka, että A:n tarkoituksena oli käyttää liikkumisvapauttaan opiskelijana suhteessa ETA-valtioon. Asiassa ei siten ollut myöskään merkitystä sosiaalihuoltolain 57 §:ssä säädetyllä vaatimuksella siitä, että tuen myöntämisestä ulkomaille tulisi säätää erikseen.

Korkein hallinto-oikeus viittasi myös siihen, että korkeimman hallinto-oikeuden jo aikaisemmin vakiintuneen oikeuskäytännön (muun ohella KHO 2014:14) mukaan vaikeavammaisen henkilön kotikunnan tuli myöntää henkilökohtaista apua vaikeavammaiselle henkilölle vammaispalvelulain nojalla ulkomaille silloin, kun ulkomailla oleskelussa oli kysymys henkilön tavanomaisen elämän toiminnoista.

KHO 2019:134 (Korkein hallinto-oikeus)

KHO 21.8.2018 T 3844 - Henkilökohtainen apu – Ulkomaan matka – Kustannusten korvaaminen - Välttämättömät ja kohtuulliset kulut – Vaikeavammaisuus - Nuori - Omaishoito

A haki 40 lisätuntia henkilökohtaista apua ja 300 euroa korvausta henkilökohtaisen avustajan matkakuluihin perheen lomamatkalle Barcelonaan 7.-17.6.2016. Kunta hylkäsi hakemuksen.
A haki 250 euroa korvausta henkilökohtaisen avustajan matkakuluihin perheen lomamatkalle Budapestiin 14.–21.10.2016. Kunta hylkäsi hakemuksen.

Hallinto-oikeus hylkäsi A:n valitukset. 2001 syntyneellä A:lla oli diagnosoitu lapsuusiän autismi ja lievä kehitysvammaisuus. A tarvitsi ohjausta ja apua sekä koulutyöskentelyssä että arkipäivän tilanteissa. A:n omaishoitajana toimi hänen isänsä, jonka omaishoitajan vapaat oli toteutettu henkilökohtaisen avustajan sekä niin sanotun vauhtiviikonlopun avulla. A:lle oli myönnetty henkilökohtaista apua kodin ulkopuolisiin toimintoihin 30 tuntia kuukaudessa.

Asiassa oli riidatonta, että A oli vammaispalvelulain 8 c §:n 3 momentissa tarkoitettu vaikeavammainen henkilö, joka tarvitsi vammaisuuden johdosta välttämättä ja toistuvasti toisen henkilön apua suoriutuakseen tavanomaiseen elämään liittyvistä toimista. A oli tarvinnut toisen henkilön apua kysymyksessä olevilla ulkomaanmatkoilla. Hänen ulkomaanmatkoille osallistumisensa ei kuitenkaan ole edellyttänyt välttämättä henkilökohtaisen avustajan palveluiden käyttämistä, koska omaishoitajana toimiva isä on ollut mukana lomamatkoilla. Hallinto-oikeus katsoi, että henkilökohtaisen avun myöntäminen lomamatkoja varten ei ole ollut vammaispalvelulain säännöksissä tarkoitetulla tavalla välttämätöntä.

A luopui valituksessaan KHO:een avustajan lisätuntien hakemisesta Barcelonan matkan osalta. KHO kumosi hallinto-oikeuden päätöksen ja vahvisti A:lle Barcelonan matkan osalta matkakuluina korvattavaksi määräksi vaaditut 248,90 euroa. Siltä osin kuin kyse oli avustajan matkakuluista Budapestin matkan osalta, KHO hylkäsi valituksen.

KHO 21.8.2018 T 3844 (pdf 161 kt)

KHO 15.8.2018 T 3787 – Henkilökohtainen apu – Ulkomaan matka – Tavanomainen elämän toiminto – Kustannusten korvaaminen – Välttämättömät ja kohtuulliset kulut

A haki korvausta henkilökohtaisen avustajan matkakuluihin 1 858 euroa Espanjan Teneriffalle 1.-15.11.2016 suuntautuvaa lomamatkaa varten. Kunta hyväksyi A:n hakemuksen 400 euron osalta ja hylkäsi hakemuksen enemmälti.

Hallinto-oikeus totesi, että ulkomaanmatka sinänsä voi kuulua vammaispalvelulain mukaisiin tavanomaisiin elämäntoimintoihin. Asiassa on tämän lisäksi arvioitava, olivatko korvattavaksi vaaditut henkilökohtaisen avustajan matkakustannukset välttämättömiä ja kohtuullisia, kun otettiin huomioon matkan kohde ja matkan hinta. Lisäksi oli arvioitava, oliko osaa matkasta pidettävä henkilökohtaisen avustajan lomamatkana. Hallinto-oikeus totesi, että A:lla oli oikeus käyttää henkilökohtaisen avun tunteja myös ulkomaanmatkalla. Kun A:n ulkomaan matkalle osallistuminen oli edellyttänyt välttämättä henkilökohtaisen avustajan palveluiden käyttämistä, oli henkilökohtaisen avustajan matkasta aiheutuneiden kulujen korvaamista pidettävä lähtökohdiltaan välttämättömänä kuluna.

Aiheutuneita 1 858 euron matkakuluja, jotka muodostuivat matka- ja majoituskuluista Teneriffalla kahden viikon ajalta, ei voitu pitää hinnan, matkakohteen eikä matkan pituuden osalta kohtuuttomina. Kun otettiin kuitenkin huomioon, että A:lle oli myönnetty henkilökohtaista apua 35 tuntia viikossa, joka tuntimäärä oli käytettävissä lomamatkankin aikana, henkilökohtaiselle avustajalle jäänyttä huomattavaa vapaa-ajan osuutta lomakohteessa on pidettävä hänen lomamatkanaan. Työehtosopimuksen mukaisten matka- ja majoituskulujen koko määrä ei tämän vuoksi ollut vammaispalvelulain tarkoittama lakisääteinen kustannus, jonka kunta olisi velvollinen korvaamaan, siitä huolimatta, että A joutui ne itse mahdollisesti korvaamaan avustajalleen.

KHO kumosi hallinto-oikeuden ja kunnan päätökset ja palautti asian kuntaan.
KHO totesi, että A:n kertoman mukaan hänen henkilökohtainen avustajansa ei ole hänen lähiomaisensa, eikä kunta ollut kiistänyt tämän seikan paikkansapitävyyttä. Tämä ja asiassa esitetty muu selvitys huomioiden matkaa ei ole osaksikaan pidettävä henkilökohtaisen avustajan lomamatkana. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella oli ilmeistä, että A tarvitsi välttämättä henkilökohtaisen avun palvelua ulkomaan lomamatkan aikana. Henkilökohtaisen avustajan matkasta johtuneita matka- ja majoituskuluja oli siten pidettävä vammaispalvelulain tarkoitettuina avustajasta aiheutuvina välttämättöminä kuluina, jotka tulee korvata kohtuullisen määräisinä. Puolihoidosta aiheutuneita kuluja ei sen sijaan voida pitää avustajasta aiheutuvina välttämättöminä kuluina. KHO ei ottanut kantaa korvattavien kustannusten kohtuulliseen määrään.

KHO 15.8.2018 T 3787 (pdf 148 kt)

KHO 15.8.2018 T 3786 – Henkilökohtainen apu – Ulkomaan matka – Tavanomainen elämän toiminto – Kustannusten korvaaminen – Välttämättömät ja kohtuulliset kulut 

A haki henkilökohtaista apua 150 lisätuntia sekä avustajasta johtuvien matka- ja majoituskustannusten korvaamista Thaimaan lomamatkalle. Kunta hylkäsi hakemuksen.

Hallinto-oikeus hylkäsi A:n valituksen. Se totesi, että ulkomaan lomamatka voi sinänsä kuulua vammaispalvelulaissa tarkoitettuihin vaikeavammaisen henkilön tavanomaisiin elämäntoimintoihin. Kunnan korvausvelvollisuutta harkittaessa on kuitenkin otettava huomioon, että henkilökohtaisen avun järjestämisvelvollisuus on rajattu vaikeavammaisen henkilön välttämättömiin tarpeisiin ja kohtuullisiin kustannuksiin. Merkitystä on annettava myös lomamatkan kohteelle ja kestolle. Vaikka kyseessä olevan kaltaiset lomamatkat Suomesta ulkomaille ovat sinänsä yleisiä, lomailua Thaimaassa ei kuitenkaan ole katsottava sellaiseksi tavanomaiseksi elämäntoiminnoksi, jota varten henkilökohtaista apua olisi lähtökohtaisesti järjestettävä, vaan kunnan järjestämisvelvollisuus on ratkaistava kokonaisharkinnalla. Asiassa ei ole ilmennyt, että lomailu Euroopan ulkopuolella olisi ollut valittajalle tavanomaista silloinkaan, kun hänen toimintakykynsä on ollut parempi. Lisäksi kustannusten katsottiin muodostuvan toiminnon luonteeseen nähden kohtuuttoman korkeiksi. 

KHO kumosi hallinto-oikeuden ja sosiaalijaoston päätökset ja palautti asian sosiaalijaoston käsiteltäväksi. KHO totesi, että henkilökohtaisen avun tarkoitus on auttaa vaikeavammaista henkilöä toteuttamaan omia valintojaan näitä toimia suorittaessaan. Sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnöstä (StVM 32/2008 vp) käy ilmi, että henkilökohtaista apua voi olla tarpeen järjestää myös ulkomaille suuntautuvien lomamatkojen ajaksi. A oli asian käsittelyn aiemmissa vaiheissa kertonut, että hän oli aiemmin matkustellut toimintakykynsä ollessa vielä parempi, mutta viime vuosina matkustelu oli jäänyt. A oli kertonut, että hänen toimintakykynsä puolesta matka-ajankohta olisi nyt hyvä ja että matkalla olisi kuntoutuksellisesti positiivisia vaikutuksia.

Ulkomaille suuntautuvan lomamatkan tavanomaisuutta arvioitaessa ei ratkaisevaa merkitystä voida antaa yksinomaan matkan luonteelle, vaan arviointi tulee tehdä myös vaikeavammaisen henkilön yksilöllisten tarpeiden ja olosuhteiden perusteella. KHO katsoi, että A:n Thaimaahan suuntautunutta lomamatkaa voitiin nyt kysymyksessä olevissa olosuhteissa pitää hänen tavanomaisena elämän toimintonaan. Selvityksen perusteella oli ilmeistä, että A tarvitsi välttämättä henkilökohtaisen avun palvelua ulkomaan lomamatkan aikana. Kun henkilökohtaisen avun palvelun käyttäminen edellytti henkilökohtaisen avustajan matkakulujen korvaamista, henkilökohtaisen avustajan matkasta johtuvia matka-, majoitus- ja pääsymaksukuluja oli pidettävä avustajasta aiheutuvina välttämättöminä kuluina, jotka tuli korvata kohtuullisen määräisinä. Korkein hallinto-oikeus ei ottanut kantaa korvattavien kustannusten kohtuulliseen määrään eikä välttämättömän henkilökohtaisen avun laajuuteen.

KHO 15.8.2018 T 3786 (pdf 197 kt)

KHO 15.8.2018 T 3783 – Henkilökohtainen apu – Ulkomaan matka – Tavanomainen elämän toiminto – Kustannusten korvaaminen – Välttämättömät ja kohtuulliset kulut 

Kunta hylkäsi 28.7.2016 A:n hakemuksen henkilökohtaisen avustajan matkakustannusten, 828,17 euroa, korvaamisesta sekä 30 lisätunnin myöntämisestä Brasilian ulkomaanmatkalle ajalle 11.-30.10.2016.

Hallinto-oikeus hylkäsi A:n valituksen. Sen mukaan ulkomaan lomamatka, josta aiheutuneita henkilökohtaisen avustajan kustannuksia haetaan korvattaviksi, voi sinänsä kuulua vammaispalvelulain 8 §:n 2 momentin mukaisiin tavanomaisiin elämäntoimintoihin. Asiassa on lisäksi arvioitava, ovatko korvattavaksi vaaditut henkilökohtaisen avustajan matkakustannukset vammaispalvelulain 8 d §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla välttämättömiä ja kohtuullisia. A:lle oli myönnetty ajalla 16.1-11.2.2016 tehdylle Alicanten lomamatkalle korvausta henkilökohtaisen avustajan matka- ja majoituskuluihin ja myönnetty avustajan lisätunteja 30 tuntia mahdollisine ilta- ja viikonloppulisineen. Tähän nähden nyt vaadittujen kustannusten korvaamista ja henkilökohtaisen avustajan lisätuntien myöntämistä samana vuonna tehdylle Brasilian lomamatkalle ei voitu enää pitää vammaispalvelulaissa tarkoitettuina välttämättöminä tai tarpeellisina, tavanomaiseen elämän toimintoihin kuuluvina kuluina, jotka kunta olisi velvollinen A:lle korvaamaan.
 
KHO pysytti hallinto-oikeuden ratkaisun.

KHO 15.8.2018 T 3783 pdf (pdf 156 kt)

KHO 2018:145 Vuosikirjaratkaisu - Kotikunta Suomessa - Henkilökohtainen avustaja toisessa jäsenvaltiossa suoritettavien opintojen ajaksi – Unionin kansalaisen oikeus liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella 

Vaikeavammainen A oli hakenut vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetussa laissa (vammaispalvelulaki) tarkoitettua henkilökohtaista apua kotona toimimiseen Tallinnassa Virossa suoritettavien, kolme vuotta kestävien korkeakouluopintojen ajaksi. A vetosi asiassa muun ohella siihen, että hänen kotikuntanaan säilyi elinolosuhteiden perusteella Espoo huolimatta hänen opinnoista johtuvasta oleskelustaan Tallinnassa. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavana oli kysymys siitä, oliko Espoon kaupungin myönnettävä A:lle henkilökohtaista apua Viroon. Euroopan unionin tuomioistuin antoi korkeimman hallinto-oikeuden ennakkoratkaisupyynnön johdosta asiassa tuomion 25.7.2018 (asia C-679/16, A).

Korkein hallinto-oikeus totesi, että A:ta oli pidettävä vaikeavammaisena henkilönä, joka vammaispalvelulain 8 §:n 2 momentin mukaisesti tarvitsee vammansa tai sairautensa johdosta välttämättä henkilökohtaista apua suoriutuakseen tavanomaisista elämän toiminnoista. A oli Espoon sosiaali- ja terveyslautakunnan yksilöasioiden jaoston alaisen viranhaltijan päätöksellä sekä yksilöasioiden jaoston valituksenalaisella päätöksellä asetettu Tallinnassa tapahtuvien opintojen takia huonompaan asemaan kuin sellaiset Suomessa jossakin toisessa kunnassa opiskelevat henkilöt, joiden kotikuntana on edelleen säilynyt Espoo ja joille Espoon kaupunki olisi järjestänyt vammaispalvelulain mukaista henkilökohtaista apua. Kysymys oli siten Euroopan unionin toiminnasta annetun sopimuksen 21 artiklan 1 kohdan vastaisesta vapaata liikkumista ja oleskelua koskevan oikeuden rajoituksesta. Asiassa ei ollut esitetty sellaisia yleistä etua koskevia perusteltuja syitä, joilla voitaisiin oikeuttaa A:n jäsenvaltioiden alueella liikkumista ja oleskelua koskevan vapauden rajoitus.

Hallinto-oikeuden ja sosiaali- ja terveyslautakunnan yksilöasioiden jaoston päätökset oli kumottava ja asia oli palautettava Espoon sosiaali- ja terveyslautakunnan yksilöasioiden jaostolle A:n hakemuksen mukaista avustajatuntimäärää vastaavien kustannusten korvaamiseksi A:lle vammaispalvelulain 8 d §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla hänen Tallinnassa opiskelunsa ajalta.

KHO 2018:145 (Korkein hallinto-oikeus)

KHO 30.12.2016 T 5709 - Henkilökohtainen apu – Ulkomaan matka – Tavanomainen elämän toiminto

Kunta hylkäsi A:n hakemuksen henkilökohtaisen avustajan palkkaamisesta ulkomaanmatkalle Balille 16.12.2015--11.1.2016 sekä henkilökohtaisen avustajan matkakustannusten ja rokotuskustannusten korvaamisesta.

Hallinto-oikeus hylkäsi A:n valituksen. Asiakirjoista ilmeni, että A:lle oli korvattu henkilökohtaisen avustajan palkka- ja matkakustannukset lomamatkasta Australiaan. Nyt kysymyksessä olevassa asiassa A oli tehnyt avustajansa kanssa matkan Balille. Hallinto-oikeus totesi, että ulkomaan matka sinänsä voi kuulua vammaispalvelulain tarkoittamiin tavanomaisiin elämäntoimintoihin. Asiassa oli tämän lisäksi arvioitava, olivatko korvattavaksi vaaditut henkilökohtaisen avustajan matkakustannukset vammaispalvelulaissa tarkoitetulla tavalla välttämättömiä ja kohtuullisia kun otettiin huomioon matkan kohde ja matkan hinta. Maita, joihin suuntautuvat matkat katsotaan tavanomaiseen elämään kuuluvaksi, ei voida määritellä pelkästään maantieteellisen sijainnin perusteella, vaan huomiota on kiinnitettävä myös vammaisen henkilön yksilölliseen tilanteeseen. Hallinto-oikeus katsoo, että Baliin suuntautunut vajaan kuukauden matka noin vuoden sisällä toisesta kaukomatkasta ei kuulu vammaispalvelulaissa tarkoitettuihin tavanomaisiin elämäntoimintoihin. KHO pysytti hallinto-oikeuden ratkaisun.

KHO 30.12.2016 T 5709 (pdf 89 kt)

KHO 22.11.2016 T 4949 - Henkilökohtainen apu – Ulkomaan matka – Tavanomainen elämän toiminto

Kunnan viranhaltija oli myöntänyt A:lle henkilökohtaista apua yhteensä 112 tuntia kahden viikon pituiselle matkalle Yhdysvaltoihin. Kunnan lautakunnan jaosto oli kumonnut viranhaltijan päätöksen ja myöntänyt A:lle henkilökohtaisen avustajan työtunnit ja matkakustannukset neljän viikon pituisen matkan ajalle.

A valitti hallinto-oikeuteen vaatien, että hänelle myönnetään oikeus henkilökohtaisen avun käyttöön kaksi kuukautta kestävälle Yhdysvaltojen matkalle ja maksetaan tähän liittyvät avustajan palkka- ja matkakulut. A on hakenut henkilökohtaista apua kahdelle kuukaudelle, koska aikaerosta toipuminen kesti noin kaksi viikkoa, hän joutui perhettään tavatakseen matkustamaan Yhdysvaltojen osavaltioiden välillä ja asioiden hoitaminen vaati hänen läsnäoloaan. A oli vuonna 2009 palannut Suomeen asuttuaan 30 vuotta Yhdysvalloissa.

Hallinto-oikeus hylkäsi A:n valituksen. Hallinto-oikeus totesi, että kunnan velvollisuuden palveluiden järjestämiseen ei voida vammaispalvelulain 3 § huomioon ottaen katsoa ulottuvan Suomen ulkopuolelle kuin poikkeuksellisesti. A:n matkaa Yhdysvaltoihin voitiin hänen olosuhteissaan pitää tavanomaiseen elämään kuuluvana matkana. Hallinto-oikeus katsoi kuitenkin, että kahden kuukauden oleskelussa Yhdysvalloissa on kyse sellaisesta oleskelusta ulkomailla, jolloin kunnalla ei ole velvollisuutta järjestää henkilökohtaista apua koko tälle ajalle. A:n olosuhteissa hänelle myönnettyjä henkilökohtaisen avustajan tunteja oli pidettävä riittävinä.

Korkein hallinto-oikeus pysytti hallinto-oikeuden ratkaisun.

KHO 22.11.2016 T 4949 (pdf 90 kt)

KHO 9.9.2016 T 3790 - Henkilökohtainen apu – Ulkomaan matka – Tavanomainen elämän toiminto

A haki henkilökohtaista apua 16 tuntia vuorokaudessa ja avustajan matkakustannusten korvaamista interrail-matkalle. Kunta hylkäsi hakemuksen, koska kyseessä ei ollut sen näkemyksen mukaan tavanomaiseen elämään liittyvä matka.

Hallinto-oikeus hylkäsi A:n valituksen. Hallinto-oikeuden mukaan oli riidatonta, että A on vaikeavammainen. Kun otettiin huomioon A:n matkan luonteesta ja kestosta esittämä selvitys, matkassa ei ollut kyse vammaispalvelulain 8 c §:n 1 momentin mukaisista A:n elämän tavanomaisista toiminnoista, joihin voidaan myöntää henkilökohtaista apua, tai niihin liittyvästä matkasta. 

Korkein hallinto-oikeus kumosi hallinto-oikeuden ja lautakunnan päätökset ja palautti asian lautakunnan uudelleen käsiteltäväksi.

Vuonna 1993 syntynyt A on valituksessaan hallinto-oikeuteen kertonut, että hän on matkustellut ulkomaille vanhempiensa ja isovanhempiensa kanssa nelivuotiaasta saakka. Hän nauttii matkustamisesta sekä uusien paikkojen ja ihmisten kohtaamisesta. Vammastaan huolimatta A on halunnut kokea ja tehdä samoja asioita kuin muutkin hänen ikäisensä.

Ulkomaille suuntautuvan lomamatkan tavanomaisuutta arvioitaessa ei ratkaisevaa merkitystä voida antaa yksinomaan matkan luonteelle, vaan arviointi tulee tehdä myös vaikeavammaisen henkilön yksilöllisten tarpeiden ja olosuhteiden perusteella. Edellä esitetyn selvityksen perusteella A:n ulkomaille suuntautunutta, kertaluonteista interrail-matkaa voidaan näissä oloissa pitää vammaispalvelulain 8 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla hänen tavanomaisena elämän toimintonaan. 

KHO 9.9.2016 T 3790 (pdf 91 kt)

KHO 4.2.2015 T 276 - Henkilökohtainen apu – Ulkomaan matka – Tavanomainen elämän toiminto

A haki korvattavaksi henkilökohtaisen avustajan matkakuluja perheen yhteiselle lomamatkalle Espanjaan. Kunta hylkäsi hakemuksen. A valitti hallinto-oikeuteen, joka hylkäsi valituksen ja katsoi, että A:n lomamatka ei ollut A:n välttämättä tarvitsema tavanomaisen elämän toiminto.

Korkein hallinto-oikeus kumosi kunnan ja hallinto-oikeuden päätökset ja velvoitti kunnan korvaamaan avustajan matkakulut. Korkeimman hallinto-oikeuden mukaan henkilökohtaisen avun tarkoitus on auttaa vaikeavammaista henkilöä toteuttamaan omia valintojaan. Mm. tästä johtuen lomamatka voi olla tavanomaiseen elämään kuuluva toimi. Lisäksi oli osoitettu, että A tarvitsi välttämättä henkilökohtaista avustajaa, eikä kunta ollut tätä kiistänyt. Avustajasta aiheutuvat kustannukset olivat välttämättömiä ja kunnan oli ne korvattava.

KHO 4.2.2015 T 276 (pdf 94 kt)

KHO 4.2.2015 T 278 - Henkilökohtainen apu – Ulkomaan matka – Tavanomainen elämän toiminto

A haki korvattavaksi henkilökohtaisen avustajan matkakuluja lomamatkan ajalta. Kunta hylkäsi hakemuksen. Hallinto-oikeus harkitsi, että ottaen huomioon kiistattomat kustannukset ja A:n vammasta johtuvan tarpeen kustannukset olivat olleet välttämättömiä matkan toteutumiseksi. Hallinto-oikeuden mukaan ratkaistavaksi jäi, oliko matkan (Thaimaahan) katsottava olevan tavanomaiseen elämään kuuluva. Hallinto-oikeus katsoi, että tätä arvioitaessa ei voitu ainoastaan kiinnittää huomiota matkakohteeseen vaan myös hakijan yksilöllisiin olosuhteisiin. A oli pitkään haaveillut matkasta ja säästänyt sitä varten rahaa. Hallinto-oikeus kumosi perusturvalautakunnan päätöksen lausuen, että A:n matkaa oli pidettävä tavanomaiseen elämään kuuluvana ja kunnan oli korvattava avustajan matkakulut. Korkein hallinto-oikeus pysytti hallinto-oikeuden ratkaisun.

KHO 4.2.2015 T 278 (pdf 90 kt)

KHO 2014:14 Vuosikirjaratkaisu - Henkilökohtainen apu – Ulkomaan matka – Tavanomainen elämän toiminto - Kohtuulliset kulut

MS-tautia sairastava henkilö asui yhdessä avopuolisonsa kanssa, joka toimi myös hänen henkilökohtaisena avustajanaan. Hänelle oli myönnetty henkilökohtaista apua enintään 18 tuntia viikossa. Henkilökohtaista apua tarvittiin kotona lähinnä ruuanlaitossa, pyykinpesussa, siivouksessa ja pistoslääkityksen antamisessa.

Puolisot olivat joulukuussa 2011 kahden viikon lomamatkalla Teneriffalla. Hotellimajoitus oli puolihoidolla. Matkan kustannuksiksi ilman puolihoitoa ilmoitettiin 1 196 euroa henkilöltä. Henkilökohtaiselle avustajalle maksettiin matkan ajalta avustajan palkkakustannukset. Viranhaltija hylkäsi hakemuksen saada henkilökohtaisen avustajan matkakustannukset korvatuiksi. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen oikaisuvaatimuksen johdosta annetusta päätöksestä.

KHO totesi, että ulkomaan lomamatka sinänsä voi kuulua vammaispalvelulain 8 §:n 2 momentin mukaisiin tavanomaisiin elämäntoimintoihin, mutta katsoi, että osaa yhteisestä matkasta oli pidettävä henkilökohtaisen avustajan lomamatkana. Kun arvioitiin, olivatko avustajan matkakustannukset vammaispalvelulain 8 d §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla välttämättömiä ja kohtuullisia, huomioon oli otettava matkakohde, matkan hinta sekä henkilökohtaisen avun tarve matkan aikana. Hotellimajoituksen ja puolihoidon vuoksi avun tarpeen voitiin arvioida liittyneen lähinnä liikkumisessa avustamiseen sekä pistoslääkityksen antamiseen.

Arviossa otettiin huomioon myös se seikka, että puolisolle oli maksettu avustamisesta palkkaa matkan ajalta, vaikka avustamisen tarpeet eivät matkan aikana olleet samanlaisia tai samanlaajuisia kuin kotona. Näissä oloissa välttämättöminä ja kohtuullisina avustajan matkakuluina pidettiin yhtä kahdeksasosaa (1/8) edellä tarkoitetusta matkan hinnasta.

KHO 2014:14 (Finlex)

Päätöstiivistelmä: Hämeenlinnan HAO 16.8.2010 nro 10/0565/3 - Henkilökohtainen apu – Ulkomaan matka - Tavanomainen elämän toiminto - Kohtuulliset kulut

Tapauksessa vaikeavammainen henkilö oli hakenut ulkomaille suuntautuvalle matkalle henkilökohtaisen avustajan kustannuksia korvattavaksi. Kyseessä oli järjestömatka, jossa vaikeavammainen henkilö oli ilmoittanut tarvitsevansa henkilökohtaisen avustajan mukaansa avustamaan erilaisissa käytännön asioissa.

Hallinto-oikeus korosti päätöksessään, että kysymys on vaikeavammaisen henkilön subjektiivisesta oikeudesta henkilökohtaiseen apuun, joka asiakasmaksulain nimenomaisen säännöksen mukaan on maksutonta. Perusturvalautakunnan ja sen alaisen viranhaltijan ei olisi tullut esittämillään perusteilla hylätä vaikeavammaisen henkilön hakemusta päivärahojen ja yömatkarahojen korvaamista. Hallinto-oikeus katsoi, että mainittuja kustannuksia oli pidettävä kohtuullisena avustajasta aiheutuvina välttämättöminä kuluina.

Hämeenlinnan HAO 16.8.2010 nro 10/0565/3 (pdf 172 kt)

Lähteet

Räty, Tapio (2010) Vammaispalvelut. Vammaispalvelujen soveltamiskäytäntö. Kynnys ry.

Vammaispalvelujen käsikirjan lakiryhmä