Oikeus kaikille tarkoitettuihin palveluihin
Tämän sivun sisältö
- Palveluihin pääsy on osa yhdenvertaisuutta
- Esteitä palvelujen saamisen tiellä
- Miten toteutetaan yhdenvertainen pääsy palveluihin?
Palveluihin pääsy on osa yhdenvertaisuutta
Yhdenvertainen osallisuus yhteiskunnassa edellyttää, että vammaisilla henkilöillä on samoin ehdoin kuin muillakin oikeus saada tai ostaa erilaisia palveluja. Varhaiskasvatus, kampaamopalvelut, julkinen liikenne, elokuvateatterit, perusterveydenhuolto ja lukemattomat muut palvelut muodostavat valtavan osan elämäämme yhteiskunnassa, ja myös vammaisten henkilöiden on näihin palveluihin päästävä.
Suomen perustuslain 6 §:n mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä eikä ketään saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan kuin muita. Kiellettyjä syrjintäperusteita ovat sukupuoli, ikä, alkuperä, kieli, uskonto, vakaumus, mielipide, terveydentila, vammaisuus tai muu henkilöön liittyvä syy. Vammaissopimus edellyttää, että sopimuspuolet kieltävät kaiken syrjinnän vammaisuuden perusteella ja toteuttavat asianmukaiset toimet varmistaakseen kohtuullisten mukautusten tekemisen tarvittaessa.
Vammaiset henkilöt tarvitsevat kyllä omia erityispalveluja silloin, kun ne ovat välttämättömiä täydentämään yleisiä palveluja mutta kaikki vammaisten henkilöiden tarpeet eivät ole vammaispalveluilla ratkaistavissa. Pelkkien erityispalvelujen varassa vammaiset henkilöt eristyisivät muusta yhteiskunnasta.
Esteitä palvelujen saamisen tiellä
Käytännössä palveluihin pääsy ei aina onnistu. Este voi olla fyysinen: Palvelu toteutetaan sellaisissa tiloissa, joihin ei pääse rappusten takia pyörätuolilla tai terveydenhuollon tutkimuslaite on esteellinen pyörätuolin käyttäjälle. Voi myös olla, että palvelusta ei saa tietoa, koska palvelua tarjoavan tahon internetsivut eivät ole saavutettavat.
Esteettömyys ja saavutettavuus Vammaispalvelujen käsikirjassa
Terveys 2011 – tutkimuksen mukaan tyydyttymätön lääkärinhoidon tarve on toimintarajoitteisilla henkilöillä kaksinkertainen muuhun väestöön verrattuna. Toimintarajoitteiset henkilöt kokivat saman tutkimuksen mukaan korkeiden palvelumaksujen olevan lähes neljä kertaa muita useammin hoidon esteen syynä.
On myös mahdollista, että jonkin palvelun piiriin ei haluta tietynlaisia asiakkaita. Jos asiakkaita estetään pääsemästä palvelun piiriin jonkin syrjintäperusteen nojalla, kyse on yleensä yhdenvertaisuuslain mukaisesta syrjinnästä. Joskus valikointiin voi kuitenkin olla hyväksyttävä syy. Esimerkiksi pääsy erikoissairaanhoidon piiriin voi olla kiinni terveydentilasta tai varhaiskasvatuksen piiriin iästä. Erikoissairaanhoitoon pääsyn esteenä ei kuitenkaan saa olla vammaisuus eikä varhaiskasvatukseen pääsyn esteenä alkuperä.
On tietoa siitä, että vammaisen henkilön terveydentilasta saattaa jäädä muita vakaviakin sairauksia huomaamatta. Ruotsissa on todettu, että vammaisilla henkilöillä on kaksi kertaa suurempi riski kuolla syöpään kuin muulla väestöllä. Erityiset vammaiset naiset, joilla on rintasyöpä, on 70% korkeampi riski kuolla rintasyöpään kuin muulla väestöllä. Syynä tähän on se, että vammaiset naiset saavat diagnoosin myöhemmin kuin muut. Terveydenhuollon on huomioitava paremmin ne asiakkaat, jolla on vaikeuksia kommunikoinnissa tai ymmärtämisessä, heille tulisi laatia esimerkiksi selkokielistä materiaalia hoidoista.
Kehitysvammaisilla henkilöillä oikeus saada apua muistisairauksiin, joten myös niiden tunnistamiseen on kiinnitettävä huomiota.
Muistisairauden tunnistaminen ja arviointi (verneri.net)
Miten toteutetaan yhdenvertainen pääsy palveluihin?
Syrjintäkielto koskee sekä yksityisiä että julkisia toimijoita. Lisäksi viranomaisilla, koulutuksen tarjoajilla ja työnantajilla on erityinen velvollisuus edistää yhdenvertaisuutta. Jos siis esimerkiksi viranomainen tarjoaa jotakin palvelua, sen on erityisesti suunniteltava, miten kaikki palvelua tarvitsevat ja siihen oikeutetut varmasti pääsevät sen piiriin. Esteettömyyden ja saavutettavuuden huomioiminen on tässä keskeistä.
Joskus yhdenvertainen palveluihin pääsy ei toteudu ilman erityistoimia. Viranomaisen, koulutuksen järjestäjän, työnantajan sekä tavaroiden tai palvelujen tarjoajan on tehtävä asianmukaiset ja kulloisessakin tilanteessa tarvittavat kohtuulliset mukautukset, jotta vammainen henkilö voi yhdenvertaisesti muiden kanssa asioida viranomaisissa sekä saada koulutusta, työtä ja yleisesti tarjolla olevia tavaroita ja palveluita.
Sosiaali- ja terveyspalvelujen kohdalla viranomaisen on vielä erikseen huomioitava perustuslain vaatimus, jonka mukaan julkisen vallan on järjestettävä kaikille riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut.
Lähteet
Socialstyrelsen. Nyhet 1.2.2013. Funktionsnedsatta löper fördubblad risk att dö i cancer. (ruotsiksi)
Toimintarajoitteisuuden yleisyys ja toimintarajoitteisten henkilöiden hyvinvointi – tuloksia Terveys 2011 -tutkimuksesta. Teoksessa: Tietoa ja tietotarpeita vammaisuudesta: Analyysia THL:n tietotuotannosta Työpaperi: 38/2017. Helsinki: THL, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
