Päihteiden käytön ja riippuvuuksien varhainen tunnistaminen ja tuki perusterveydenhuollossa
Sosiaali- ja terveydenhuollon painopisteen siirtäminen raskaista palveluista ehkäisevään ja ennakoivaan toimintaan edellyttää muun ohella systemaattista päihteiden käytön ja riippuvuuksien kartoittamista ja varhaisen tuen toimia.
Erityisesti perusterveydenhuollon runsaat potilaskontaktit mahdollistavat päihteiden käytön tai riippuvuutta aiheuttavan toiminnan varhaisen tunnistamisen.
Valtaosa terveydenhuollossa asioivista hakee apua ensisijaisesti johonkin muuhun vaivaan, jonka taustalla tai jonka oireiden pahentajana voi kuitenkin olla myös päihteiden riskikäyttö. Siksi perusterveydenhuollon ammattilaiset ovat avainasemassa päihteiden riskikäytön ja riippuvuuksien puheeksiotossa ja varhaisen tuen tarjoamisessa.
- Terveydenhuollon palveluvalikoimaneuvoston suositukset (TEA-viisari)
- Toimenpidekoodit mielenterveys- ja päihdepalveluissa
Missä ja miten otan puheeksi?
Puheeksiotto on perustyötä, joka kuuluu kaikkiin sosiaali- ja terveyspalveluihin. Perusesimerkkejä puheeksioton paikoista ovat:
- perusvastaanottokäynti
- matalan kynnyksen palvelut
- hoito- ja palveluntarpeen arviointi
- päivystys
- ikäkausittaiset määräaikaistarkastukset
- kohdennetut hyvinvointitarkastukset
- toimenpiteiden suunnittelu
- työkyvyn arviointi
- suun terveydenhuolto
- muut terveystarkastukset
- iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluiden ja vammaispalveluiden asiakkaiden RAI-arviointi sekä
- omaishoitajan palveluntarpeen arviointi.
Alkoholinkäytöstä kysymistä suositellaan asiakkailta vähintään kerran vuodessa ja aina, kun asiakas ottaa yhteyttä sellaisen ongelman takia, jonka taustalla voi olla alkoholin riskikäyttö. Puheeksiottoon ja mini-interventioon kannattaa varata aikaa myös aina kun kysymyksessä on esimerkiksi tapaturma, väkivalta, itsetuhoisuus tai usein toistuvat sairauslomapyynnöt.
Alkoholin käytön puheeksiotto ja mini-interventio
Tupakka- ja nikotiinituotteiden käyttö tulisi ottaa puheeksi kaikkien asiakkaiden kanssa ensikontaktin lisäksi asiakas- ja hoitosuhteessa vähintään kerran vuodessa, koska kaikkea tupakka- ja nikotiinituotteiden käyttöä pidetään riskikäyttönä. Tupakointi on huomattavan yleistä päihde- tai mielenterveysongelmia kokevilla ihmisillä. Lopettaminen parantaa usein elämänlaatua vähemmän sairastavuuden ja pystyvyyden tunteen lisääntymisen myötä.
Tupakkatuotteet ja puheeksiotto
Huumausaineiden rangaistavuus ei saa olla syy kysymättä jättämiseen. Huumausaineiden käytön tunnistaminen varhaisessa vaiheessa on edellytys tarvittavan hoidon ja kuntoutuksen järjestämiseksi. Esimerkiksi kannabiksen kokeilu ja käyttö ovat tutkimusten mukaan edelleen yleistyneet, joten puheeksiottoon on hyvä olla niin prosessit, välineetkin kuin tarvittava osaaminenkin päivitettyinä.
Huumeiden käytön ja lääkkeiden väärinkäytön puheeksiotto
Rahapelejä ongelmallisesti pelaavat ihmiset etsivät apua pelaamiseen usein vasta, kun ongelma tuntuu jo ylitsepääsemättömältä. Peliongelma saattaa peittyä jonkin muun hoitoon hakeutumisen syyn taakse tai linkittyä muihin ongelmiin, kuten mielenterveyden häiriöön tai alkoholiongelmaan. Päihde- tai mielenterveysongelmien vuoksi hoitoon hakeutuvilta ihmisiltä olisi hyvä kysyä myös rahapelaamisesta. Pelihaittojen puheeksiottoon ja mini-interventioon ei ole vielä laadittu Käypä hoito -suositusta, mutta se on tekeillä.
Rahapelaaminen ja mini-interventio
Päivystyksen rooli ja tehtävät
Tapaturmapotilaiden hoidossa alkoholinkäytön tunnistaminen on olennaista oikean diagnoosin varmistamisen ja vamman turvallisen hoidon kannalta. Toisaalta toistuvat tapaturmat voivat myös olla viite alkoholin riskikäytöstä. Akuuttihoitoon vaikuttava päihtymys selvitetään tilannearvion yhteydessä puhalluttamalla tai mittaamalla veren tai virtsan alkoholipitoisuus. Samalla voidaan selvittää muiden päihteiden käyttöä pikatesteillä. Potilaan tilasta riippuen voidaan hyödyntää myös AUDIT-C -testiä.
Päihtyneenä tapaturmaan joutuneelle pitäisi aina tarjota mahdollisuutta päihteiden käyttöä koskevaan keskusteluun. Mini-intervention toteutusajankohta suhteutetaan potilaan tulosyyhyn, tilanteeseen ja sairauksiin. Lisäksi potilaalle ja tämän läheisille tarjotaan tietoa päihteiden käytön vähentämisestä ja sähköisistä tukipalveluista.
Luontevimmin mini-interventio tapahtuu joko hoitotoimenpiteiden, kotiutuksen tai seurantakäynnin yhteydessä, jolloin vastuuhoitaja, -lääkäri tai päivystyksessä tai esimerkiksi osastolla toimiva päihdehoitaja voi ottaa asian puheeksi. Lisäksi potilaalle ja tämän läheisille tarjotaan tietoa päihteiden käytön vähentämisestä ja sähköisistä tukipalveluista.
Päivystyksessä kohdataan myös niitä päihteiden riskikäyttäjiä, joita muut terveydenhuollon palvelut eivät tavoita. Osalla näistä asiakkaista mini-interventio ei enää riitä, vaan riippuvuusongelma ja alkoholihaittojen kierre edellyttävät jo ohjausta päihdehoitoon. Ensimmäinen vastaanottoaika olisi tärkeää varata mahdollisimman pian päivystyshoidon jälkeen.
Palveluiden sisäiset konsultaatiokäytännöt vahvistavat mielenterveys- ja päihdeosaamista ja työn laatua
Erityispalveluiden tulee tukea peruspalveluissa tehtävää ehkäisevää päihdetyötä esimerkiksi työparityöskentelyllä tai luomalla selkeästi ohjeistettu päihdesairaanhoitajan, tupakkavieroitukseen perehtyneen sairaanhoitajan tai psykiatrisen sairaanhoitajan konsultaatiomahdollisuus. Työnantajan on suositeltavaa järjestää sekä uusille että pitkäaikaisemmille työntekijöille varhaisen tunnistamisen ja tuen menetelmien osaamista vahvistavaa ja ylläpitävää koulutusta.
Sosiaali- ja terveyspalveluiden tulee tarjota asiantuntijatukea erikseen myös kunnille. Esimerkiksi kouluttaja-koulutukset ovat yksi konkreettinen tapa lisätä muun muassa puheeksioton osaamista ja vanhemmuuden tuen menetelmien saavutettavuutta keskeisissä kunnan palveluissa ja yhdyspinnoilla.
