Ehkäisevä päihdetyö sosiaali- ja terveyspalveluissa
Väestön terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen ja palvelujärjestelmän tehokkaampi toiminta edellyttävät muun ohella
- päihteiden riski- ja ongelmallisen käytön ja riippuvuuksien varhaista tunnistamista
- mielenterveyden haasteiden varhaista tunnistamista ja
- tukea sekä tarpeenmukaista hoitoonohjausta.
Ehkäisevä päihdetyö on osa sosiaali- ja terveydenhuollon lakisääteistä terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen tehtävää. Laki ehkäisevästä päihdetyöstä tarkentaa tavoitteeksi vähentää päihteiden käyttöä sekä käytöstä aiheutuvia terveydellisiä, sosiaalisia ja yhteiskunnallisia haittoja.
- Laki sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä (Finlex)
- Laki ehkäisevän päihdetyön järjestämisestä (Finlex)
- Sosiaalihuoltolaki (Finlex)
- Terveydenhuoltolaki (Finlex)
Ehkäisevien palveluiden orientaatio on varhaisessa tuessa
Sosiaali- ja terveyspalvelut tavoittavat oikeat ihmiset oikeaan aikaan, kun palveluiden orientaatio on riskien ja ongelmien varhaisessa tunnistamisessa ja varhaisen tuen tarjoamisessa. Varhaisen tuen palveluorientaatio sisältää periaatteen "aina voidaan ehkäistä ja tukea aikaisemmin". Se edellyttää, että edistäviä ja ehkäiseviä palveluita on tarjolla kynnyksettä ja riittävästi.
Puheeksiotto ja mini-interventio ovat varhaisen tunnistamisen ja tuen keskeisiä menetelmiä. Puheeksiotto kuuluu olennaisena osana universaaleihin ehkäiseviin palveluihin, kuten äitiysneuvolaan, opiskeluterveydenhuoltoon ja muihin määrämuotoisiin terveystarkastuksiin. Puheeksiotto on rutiiniluontoinen osa myös useita peruspalveluiden palvelukokonaisuuksia ja -ketjuja, usein erikseen määritellyssä palveluprosessin kohdassa.
On ammattitaitoa tunnistaa puheeksioton paikkoja aina, kun asiakkaan oireet tai kokonaistilanne antavat siihen aihetta. On aivan tavallista, ettei esimerkiksi alkoholin käytön riskirajoja tunneta. Vastaavasti yleisiksi miellettyjä oireita, kuten univaikeuksia, ei välttämättä osata yhdistää alkoholiin tai muihin päihteisiin.
Päihteiden käytön puheeksiottaminen saattaa olla asiakkaalle itselleen vaikeaa niihin liittyvän kielteisen leiman eli stigman vuoksi. Ammattilaisten on tärkeää viestiä, että kaikesta voi, saa ja kannattaa puhua. Onnistunut kohtaaminen tarjoaa ammattilaiselle ja asiakkaalle mahdollisuuden pysähtyä rauhassa tilanteen äärelle.
Puheeksiotto ja mini-interventio
Varhaistakin tukea tulee räätälöidä – sopivat sanat ja tukimuodot riippuvat ihmisestä
Ihmiset käyttävät päihteitä hyvin eri tavoin, erilaisiin tarkoituksiin ja erilaisissa tilanteissa. Esimerkiksi alkoholin riski- ja haitallisen käytön tunnusmerkit riippuvat paitsi käytön tiheydestä ja kerralla käytetyistä määristä, myös käytön motiiveista sekä ihmisen terveydentilasta ja toimintakyvystä. Joskus riski- ja haitallisen käytön tunnusmerkit saattavat riippua tilanteesta tai yhteisöstä, jossa alkoholia käytetään.
Vastaavasti ihmisten eri tilanteissa tarvitsema tai haluama tuki vaihtelee. On eri asia käsitellä alkoholin käyttöä pienten lasten vanhemman kuin alaikäisen nuoren kanssa. Elämäntilanne ja ikä vaikuttavat molemmissa tapauksissa eri tavoin. Huumausaineiden kokeileminen tai tupakka- ja nikotiinituotteiden käyttö vaativat omanlaisiaan lähestymistapoja. Ikääntyneen kanssa puheeksiotto ja tuki täytyy suhteuttaa toimintakykyyn ja ikääntyneen elämän kokonaistilanteeseen. Myös kulttuuritaustan huomioiminen on tärkeää: joissakin kulttuureissa päihteet ja riippuvuudet ovat isoja tabuja.
Puheeksiotto on aina asiakkaan hyvinvoinnista välittämistä. Eri tilanteisiin sopivat tavat muotoutuvat usein itsestään kokemuksen myötä, kun varhainen tuki otetaan järjestelmällisesti osaksi vastaanottotyötä.
Jos ihminen saa oikeaan aikaan sopivaa ja hyödylliseksi kokemaansa tietoa ja tukea, se voi herättää pohtimaan ja muuttamaan omaa alkoholin riskikäyttöään ja huumausaineiden kokeilu jäädä kertaan tai kahteen. Toiselle tueksi ja motivaation herättäjäksi riittää digitaalinen oma-apu verkossa, joku toinen taas hyötyy keskustelusta ammattilaisen kanssa. Jotkut saattavat tarvita jo kokeiluvaiheessa sekä ammattiapua että vertaistukea.
- Tutustu kuntien, järjestöjen ja hyvinvointialueiden luomiin malleihin ja erilaisiin menetelmiin (Innokylä)
- Yhdenvertaiset palvelut
- Saavutettavat palvelut
Kynnyksettömät walk in -palvelut ovat ehkäisevän työn ytimessä
Erilaiset hyvinvointiklinikat ja -kioskit ovat lähtökohtaisesti kynnyksettömiä palveluita, jotka toimivat ilman ajanvarausta, osa jopa ympärivuorokautisesti. Ne tarjoavat kohderyhmästä riippuen muun muassa neuvontaa ja ohjausta, tukea hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen, mahdollisuuden päihteiden käytöstä, haitoista tai lopettamisesta keskustelemiseen sekä tukea sähköisten asiointikanavien ja mittareiden käyttöön.
Hyvä esimerkki tällaisesta palvelusta on nuorten matalan kynnyksen tukipisteet. Niistä nuori saa nopeasti tukea, jos esimerkiksi huumausaineiden kokeilu, muu päihteiden käyttö tai oman mielen hyvinvointi huolettaa. Matalan kynnyksen tukipisteet voivat toimia osana mahdollisen hoidon porrastamista. Ikääntyneet hyötyvät esimerkiksi seniorineuvoloista, joissa voidaan tehdä terveystarkastuksen yhteydessä esimerkiksi AUDIT- tai PGSI-testi. Näissä palveluissa voi toimia myös vertaisuutta tarjoavia, olohuonemaisia kohtaamispisteitä.
Kynnyksettömät palvelut toimivat monesti eri toimijoiden yhteistyön ja viestinnän paikkoina: asiakkaat saavat tarvittaessa tietoa julkisista palveluista tai esimerkiksi päihde- ja mielenterveysjärjestöjen sekä seurakuntien tarjoamasta toiminnasta.
Etsivä työ ja yhteisösosiaalityö lisäävät kohtaamisia ja auttavat tuottamaan tietoa ihmisten ja yhteisön tarpeista
Etsivän ja jalkautuvan työn kohderyhmässä on ihmisiä, joiden tuen ja palveluiden tarve voi olla moninaista, mutta joista osa hyötyy edelleen esimerkiksi päihteiden tai riippuvuuksien varhaisen tunnistamisen ja tuen interventioista sekä palveluista. Etsivä ja jalkautuva työ on yleensä kaduilla, julkisilla tai puolijulkisilla paikoilla sekä digitaalisissa verkkoympäristöissä tehtävää sosiaalityötä.
Etsivä työ on yksi lakisääteisen yhteisösosiaalityön muoto. Yhteisösosiaalityö on laajasti ajateltuna ihmisten arjen ympäristöissä ja sosiaalisissa verkostoissa tapahtuvaa sosiaalityötä. Sitä suunnitellaan ja toteutetaan yhdessä sosiaali- ja terveyspalveluiden, asukkaiden, kuntien sekä järjestöjen ja seurakuntien kanssa. Yhteistyö lisää keinoja kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevien ihmisten tavoittamiseen, päihdehaittojen ehkäisyyn ja vähentämiseen sekä tuen ja avun tarjoamiseen.
Yhteisösosiaalityön lakisääteisyys vahvistaa sosiaalihuollon aktiivista huolenpitoroolia, jolloin ammattilaisilla on entistä paremmat mahdollisuudet nostaa esiin ihmisten tarpeita ja niiden yhteiskunnallisia yhteyksiä sekä tuoda esiin ehdotuksia asuin- ja toimintaympäristöjen sekä palveluiden kehittämiseksi. Ehkäisevän päihdetyön menetelmät kuuluvat työkalupakkiin.
Tutustu kuntien, järjestöjen ja hyvinvointialueiden luomiin malleihin ja erilaisiin menetelmiin:
Edistävää ja ehkäisevää työtä tarvitaan myös päihde- ja riippuvuuspalveluissa
Hyvinvointia, terveyttä ja turvallisuutta edistävät toimet kuuluvat osaksi päihde- ja riippuvuuspalveluita eli hoitoa ja kuntoutusta. Palveluissa voidaan edistää ihmisten ja heidän läheistensä terveyttä, hyvinvointia sekä turvallisuutta ja ehkäistä niin sanottujen lisähaittojen syntymistä.
Päihde- ja riippuvuusongelmia kohtaavien ihmisten palveluissa tai palveluiden kanssa yhteistyössä tehtävä hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuuden edistäminen ja asiakasryhmälle suunnattu ehkäisevä työ tarkoittaa muun muassa:
- kohderyhmälähtöisen tiedon tarjoamista
- tarpeenmukaista ohjausta ja neuvontaa
- vertaistuen ja elämäntaparyhmien antamaa arjen tukea
- mielen hyvinvointia vahvistavaa toimintaa
- tartuntatautien leviämisen estämistä ja
- voimavarojen ja osallisuuden vahvistamista.
Haittojen vähentäminen (harm reduction) täydentää ehkäisevää päihdetyötä sekä hoitoa ja kuntoutusta. Päihteitä käyttävälle sekä hänen läheisilleen tai lähiyhteisöilleen aiheutuvia haittoja pyritään vähentämään esimerkiksi silloin, kun haitallisen päihteiden käytön lopettaminen ei ole yksilölle syystä tai toisesta mahdollista.
- Tutustu kuntien, järjestöjen ja hyvinvointialueiden luomiin malleihin ja erilaisiin menetelmiin (Innokylä)
- Päihde- ja riippuvuuspalvelut
Varhaisen tuen orientaatio tukee yhdenvertaisuutta ja vähentää osaltaan stigmaa ja syrjintää
Päihteiden käyttöön ja riippuvuuksiin liittyvän stigman ja syrjinnän vähentämiseksi on tärkeää, että tarpeenmukaisia palveluita on saatavilla riittävästi ja ne ovat kaikkien saavutettavissa.
Varhaisen tuen palveluorientaation näkökulmasta tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että palveluissa on mahdollisuus
- keskustella sensitiivisesti erilaisista päihteistä ja riippuvuuksista
- tarjota erilaisille ja eri taustoista tuleville asiakkaille heille merkityksellistä tietoa ja
- tarjota asiakkaille oikea-aikaista ja heille sopivaa varhaista tukea.
Yhdenvertaisuus ja syrjimättömyys ovat edellytyksiä sille, että ihmiset voivat saada palveluista niiden parhaan mahdollisen hyvinvointi- ja terveyshyödyn.
Syrjimättömän ja toipumista edistävän palvelukulttuurin elementtejä
Syrjimättömän ja toipumista edistävän palvelukulttuurin elementtejä ovat
- saavutettavuus ja saatavuus (riittävä palvelutarjonta, riittävä tieto palveluista, viestinnän tavoittavuus, palvelun sijainti, esteettömyys, palveluiden käytön tuki, kokemuksellinen saavutettavuus)
- osaaminen ja toimintakäytännöt (yhteiset toimintaohjeet, henkilöstön ammattitaito, päihde- ja mielenterveysosaaminen, asiakasosallisuus, sopivat ja turvalliset tilat, epäkohtiin puuttuminen) sekä
- palvelulupaus (kunnioittava kohtaaminen, sensitiivinen työote, palveluiden räätälöiminen, voimavaralähtöisyys, hyvinvoiva henkilöstö, arjen tuen vahvistaminen, vastuun ottaminen ja antaminen).
Lisätietoa
- Stigma ja syrjintä
- Tiedä ja toimi -kortti: Stigman ja syrjinnän vähentäminen sosiaali- ja terveyspalveluissa (Julkari)
- Tutustu kuntien, järjestöjen ja hyvinvointialueiden luomiin malleihin ja erilaisiin menetelmiin (Innokylä)
Ehkäisevä työ vahvistaa yksilön ja yhteisön resilienssiä
Resilienssi voidaan määritellä yksilöiden, yhteisöjen ja yhteiskunnan kyvyksi ylläpitää toimintakykyä muuttuvissa olosuhteissa sekä valmiudeksi kohdata kriisejä ja palautua niistä. Yksilön resilienssi voi vaihdella eri elämäntilanteissa, samoin kuin yhteisön tai yhteiskunnan resilienssi erilaisissa kriisitilanteessa.
Sosiaali- ja terveyspalveluissa tehtävä universaali ehkäisevä työ ja erilaisille riskiryhmille tarjottavat motivoivat interventiot vahvistavat yksilöiden ja yhteisöjen resilienssiä lisäämällä ja tukemalla hyvinvointia, terveyttä ja turvallisuutta suojaavia tekijöitä. Menetelmien tavoitteena on auttaa ja tukea ihmisiä, ryhmiä ja yhteisöjä tunnistamaan voimavaroja ja vahvistamaan positiivista käsitystä itsestään sekä ympäristöstään.
Resilientti ryhmä ja yhteisö tarjoaa turvallisen ympäristön jäsenilleen, mikä suojaavana tekijänä ehkäisee ja vähentää sen jäsenten riskiä päihteiden ja tupakka- ja nikotiinituotteiden käytön sekä rahapelaamisen aloittamiseen tai ongelmien syntyyn. Yksilötasolla resilienssi edistää elämänhallintaa ja auttaa selviytymään esimerkiksi elintapamuutoksissa ja retkahduksissa.
Sosiaali- ja terveyspalveluissa ja palveluiden yhdessä muiden toimijoiden kanssa toteuttama ehkäisevä päihdetyö on myös yksi yhteiskunnan kokonaisresilienssin rakennuspalikoista.
- Tutustu kuntien, järjestöjen ja hyvinvointialueiden luomiin malleihin ja erilaisiin menetelmiin (Innokylä)
- Ilmiöpöytämenetelmän soveltaminen ehkäisevässä päihdetyössä (Innokylä)
- Katso kuntien, järjestöjen ja hyvinvointialueiden luomia malleja ja menetelmiä erityisesti riskien ehkäisystä (Innokylä)
Digitaaliset palvelut ja digitaalisuus ehkäisevissä palveluissa
Ehkäiseviä ja terveyttä ja hyvinvointia edistäviä palveluita on yhä enemmän tarjolla digitaalisessa muodossa. Silloin puhutaan digitaalisista palveluista tai esimerkiksi digitaalisen asioinnin palveluista tai verkkoasioinnista. Esimerkiksi OmaKanta ja Omaolo ovat kansallisia tuotteistettuja digitaalisia asiointipalveluja. Myös eri hyvinvointialueilla on käytössä erilaisia digitaalisia asiointipalveluja.
Yksinkertaisimmillaan teknologia-avusteisuus toimii niin, että ihminen täyttää riskikartoituslomakkeen, kuten AUDITin, verkossa ja ammattilainen ottaa häneen myöhemmin yhteyttä. Aktiivinen ja toimintakykyinen asiakas taas voi käyttää esimerkiksi jotain alkoholin käytön vähentämiseen, tupakoinnin lopettamiseen tai rahapelaamisen hallinnan tukeen tarkoitettua verkkovalmennusohjelmaa. Riskikartoituslomakkeista ja muista itse- ja omahoitopalveluista tulee olla tarjolla saavutettava palvelupolku jatkotukeen ja hoitoon, mikäli asiakas tarvitsee tuekseen ammattilaista.
Muita esimerkkejä digitaalisista palveluista tai digitaalisen asioinnin tavoista ovat muun muassa erilaiset hoito-ohjelmat, mobiilisti tarjolla olevat sovellukset, neuvontapalvelut, verkkovertaistukiryhmät, puettavat älylaitteet, kuten kellot sekä terapeuttinen pelaaminen ja liikkumaan motivoivat virtuaalitodellisuutta hyödyntävät pelit.
Lisätietoa
- Tutustu kuntien, järjestöjen ja hyvinvointialueiden luomiin malleihin ja erilaisiin menetelmiin (Innokylä)
- Digitaalisia ratkaisuja mielen hyvinvoinnin tukemiseen
- Kunnioittava kohtaaminen ja vuorovaikutusosaaminen
Sosiaali- ja terveyskeskuksella on tärkeä rooli viestijänä - viestintä on myös osa lakisääteistä ehkäisevää päihdetyö
Sosiaali- ja terveyspalveluissa ehkäisevän päihdetyön lain määrittelemä viestintä voi tarkoittaa käytännössä yleistä terveysviestintää asiakkaille sekä asiakaslähtöistä, kohdennettua ja tarpeenmukaista ehkäisevistä palveluista tiedottamista. Sote-keskus voi madaltaa puheeksioton kynnystä ja vähentää sen mahdollisesti leimaavana koettua vaikutusta viestimällä esimerkiksi odotushuoneissa, että "meillä otetaan päihteet puheeksi".
Sosiaali- ja terveyskeskuksessa voidaan järjestää toiminnallisia teemapäiviä ja erilaisia tapahtumia, joiden yhteydessä viestitään palveluista ja tehdään esimerkiksi päihdeseuloja. Sosiaali- ja terveyskeskukset tavoittavat ihmisiä laajasti myös verkkosivujen ja sosiaalisen median sekä perinteisen printtimedian välityksellä. Viestintään kannattaa panostaa yhä enemmän digitalisoituvassa maailmassa. Se avaa myös ketteriä tapoja toteuttaa erilaista, mielellään aina kohderyhmien kanssa suunniteltua, terveysviestintää.
Terveydenedistämisaktiivisuus perusterveydenhuollossa -tiedonkeruun perusteella tupakka- ja nikotiinituotteiden käytön haitoista tiedotetaan tällä hetkellä melko hyvin. Päihteiden käytön haitoista taas selvästi harvemmin; vain alle puolet terveyskeskuksista tiedotti päihteiden käytön haitoista ja ehkäisykeinoista joko paikallislehden, verkkosivustojen tai sosiaalisen median kautta. Tiedonkeruun perusteella verkkosivustot ovat edelleen yleisin tiedonvälityksen kanava, mutta sosiaalisen median käyttö viestintäkanavana yleistyy.