Ehkäisevä päihdetyö perustuu tietoon

Ehkäisevän päihdetyön tulee aina perustua tietoon, jonka takana on kattavaa hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen tutkimusta ja syvällistä päihdetyön erityisalueiden tuntemusta. Tietoa karttuu paitsi tieteellisistä tutkimuksista, myös käytännön työstä saaduista kokemuksista ja niin sanotuista hyvistä käytännöistä.

Ehkäisevän päihdetyön laadukkaaseen toteuttamiseen tarvitaan luotettavaa tietoa päihteiden käytöstä ja haitoista, sekä riskeiltä ja haitoilta suojaavista tai niille altistavista tekijöistä. Jotta työ osataan suunnitella oikein juuri valitulle kohderyhmälle, tarvitaan tietoa kohderyhmän elinoloista, arvoista ja mielipiteistä sekä kulttuurista ja lainsäädännöstä.  

Yhteistyömahdollisuuksien tunteminen ja verkostoituminen alan toimijoiden kanssa auttavat kartuttamaan omaa ja yhteistä tietovarantoa ja kehittämään ehkäisevää päihdetyötä. 

Tietoa vai tulkintaa?

Tiedon luotettavuutta arvioidessa on aina syytä pyrkiä erottamaan vahva, tutkittu tieto kirjoittajan omasta arviosta tai mielipiteestä. 

Tutkimustiedon vahvuudesta kertoo esimerkiksi se, jos tutkimus on vertaisarvioitu, eli alan asiantuntijat ovat arvioineet sen ennen tulosten julkaisua.  

Toisinaan kuulee toistettavan, että jotain ”asiaa ei ole tutkittu tarpeeksi”. Vain vähän tutkitusta toimintamallistakin voi kuitenkin syntyä hyvä käytäntö, jos sen toimivuudesta on laaja asiantuntijakonsensus ja käyttökokemus. Tieteellinen tieto täydentyy vähitellen, ja tutkimus nostaa jatkuvasti esiin myös uusia kysymyksiä ja näkökulmia.

Erityisesti huumausaineista käytävää keskustelua leimaa usein tulkintakehysten sekoittuminen ja väittämien värittyminen eri ideologioilla tai poliittisilla näkökulmilla. Keskustelussa on nähtävissä kolme eri tulkintakehystä:

• Ideologinen/huumepoliittinen tulkintakehys ohjaa tarkastelemaan väitteitä tietyn ideologian tai huumepoliittisen linjan perspektiivistä: tukeeko vai horjuttaako väite valittua linjaa. 
• Kuluttajavalistuksellinen/riskitiedotuksellinen tulkintakehys tarkastelee huumeidenkäyttöä yksilön kannalta: yksilön on saatava tietää valintojensa mahdolliset vaikutukset. 
• Yhteiskuntapoliittinen/kansanterveydellinen tulkintakehys pohtii laajasti huumeidenkäytön yhteiskunnallisia vaikutuksia ja käytöstä aiheutuvia haittoja ja niiden kustannuksia sekä käytön sääntelyn toimintavaihtoehtoja.

Kun tietoa käytetään ehkäisevän päihdetyön tukena, on tiedon lähdettä tärkeää arvioida kriittisesti: kuka tutkimuksen on tehnyt ja julkaissut ja mitä lopulta on tutkittu ja miten. 

Tutkittu tieto tukee ehkäisevän päihdetyön etiikkaa

Eettisiin näkökulmiin on ehkäisevässä päihdetyössä syytä kiinnittää huomiota, jottei päihdetyö hyvistä tarkoituksistaan huolimatta leimaa tai syrjäytä ihmisiä. Ehkäisevällä päihdetyöllä voi olla ratkaiseva merkitys sen kohteena olevan yksilön tai tyhmän elämään, ja työhön käytetään yhteiskunnan voimavaroja. 

Ehkäisevän päihdetyön toimijoiden tiedot ja ymmärrys ovat omiaan tuomaan yhteiskunnalliseen keskusteluun tärkeitä näkökulmia ja lisäämään siten yleistä ymmärrystä päihdekysymyksestä ja päihteiden käyttäjien ihmisoikeuksista. 

Tieteelliseen tietoon nojaamalla ehkäisevän päihdetyön tekijä voi edistää terveyttä ja hyvinvointia tukevia päätöksiä sekä torjua päihteitä koskevaa virheellistä tietoa ja samalla vähentää ihmisten eriarvoisuutta.