Hengityksensuojaimien käyttö
Kirurginen suu-nenäsuojus
Hoitohenkilökunta käyttää kirurgista suu-nenäsuojusta yleensä suojaamaan potilasta hoitajien uloshengitysilmassa mahdollisesti olevilta taudinaiheuttajilta.
Tämä suun ja nenän edessä pidettävä suojus ei suojaa käyttäjäänsä ilmateitse tarttuvilta taudeilta. Jos on tarpeen suojautua ilmatartunnalta eikä asianmukaisia hengityksensuojaimia ole käytettävissä, potilasta hoitavien tulee käyttää kirurgista suu-nenäsuojusta, kunnes hengityksensuojaimia on hankittu.
Kirurgista suu-nenäsuojusta käytetään suojaamaan henkilökuntaa veri- ja eriteroiskeilta esimerkiksi toimenpiteiden yhteydessä tai eristyspotilaiden hoidossa. Jos hoitotilanteissa on riski veri- tai eriteroiskeisiin käytetään myös suojatakkia ja -käsineitä sekä visiiriä tai suojalaseja.
Suu-nenäsuojukset on CE-merkitty lääkinnällisinä laitteina. Merkki kertoo suojuksen täyttävän lääkinnällisiä laitteita käsittelevän direktiivin vaatimukset. Näitä ovat EU 2017/745 sekä Suomessa laki terveydenhuollon laitteista ja tarvikkeista 2010/629.
Suu-nenäsuojus potilaalle
Suu-nenäsuojuksen voi pukea ilma- tai pisarateitse tartuttavalle potilaalle tilanteessa, jossa tätä joudutaan kuljettamaan.
On huomioitava, että potilaalle ei saa laittaa uloshengitysventtiilillä varustettua hengityksensuojainta. Se suodattaa ilmaa vain yhteen suuntaan ja suojaa siten vain käyttäjäänsä, mutta ei estä mikrobien leviämistä uloshengitysilman mukana.
Sairastuneelle on tärkeää myös opettaa oikeaa yskimishygieniaa. Se tarkoittaa, että sairastunut laittaa kertakäyttönenäliinan tiiviisti suun ja nenän suojaksi yskiessä ja yskimisen jälkeen liinan välittömästi roskiin. Kädet täytyy myös pestä niistämisen, aivastamisen ja yskimisen jälkeen.
Hengityksensuojaimet
Hengityksensuojaimia käytetään, kun hoidetaan potilasta, joka sairastaa ilmateitse (hiukkaskoko alle 5µm) tarttuvaa tautia. Hengityksensuojaimen tulee olla oikea ja vaatimukset täyttävä.
Hengityksensuojain on tässä tarkoituksessa henkilökohtainen ja kertakäyttöinen, mikä tarkoittaa, että se on myös toimenpide- ja potilashuonekäyntikohtainen.
Kertakäyttöisiä suojaimia on olemassa sekä uloshengitysventtiilillä varustettuja että ilman uloshengitysventtiiliä. Hengityksensuojaimet jaetaan suojaustehokkuutensa mukaan eri luokkiin (taulukko).
Suojaimissa tulee olla CE-merkintä, ja niiden on täytettävä henkilönsuojainasetuksen (EU) 2016/425 vaatimukset.
Hoitohenkilökuntaa suojaavien henkilökohtaisten suojainten tulee olla valtioneuvoston päätöksen mukaisia. (Valtioneuvoston päätös henkilönsuojainten valinnasta ja käytöstä työssä 1993/1407).
Työpaikalla on varmistuttava, että työntekijän terveydentila on riittävä hengityksensuojainten käyttöön. Tarvittaessa työterveyshuolto voi auttaa asiassa.
| Suojaintyyppi | Tehokkuusluokka | Standardi | Käytännön suojauskerroin |
|---|---|---|---|
| Suodattava puolinaamari | FFP1 | EN 149 | 4 |
| Suodattava puolinaamari | FFP2 | EN 149 | 10 |
| Suodattava puolinaamari | FFP3 | EN 149 | 20 |
| Puolinaamari P3-suodattimella | EN 140 ja EN 143 | 20 | |
| Hupulla tai kasvosuojuksella varustettu puhallinsuojain | TH3P SL | EN 12941 | 200 |
| Kokonaamarilla varustettu puhallinsuojain | TM3P SL | EN 12942 | 1000 |
*FF=filtering facepiece (suodattava kasvo-osa), P=particle (hiukkaset).
Hengityksensuojaimen pukeminen
FFP2 ja FFP3 hengityksensuojain puetaan valmistajan ohjeiden (ohjeet pakkauksessa) mukaan siten, että se on tiiviisti vasten kasvoja. Tiiviys tulee testata pukemisen jälkeen.
Tiiviys testataan siten, että pukemisen jälkeen hengitetään voimakkaasti sisäänpäin. Tällöin voidaan havaita, jos kasvojen ja suojaimen reunan välistä kulkee ilmavirtaa.
