Mangaani

Mangaani on raudan ohella tavallisin kaivojen juomaveden laatua heikentävä alkuaine. Suuria pitoisuuksia saattaa esiintyä missä päin Suomea tahansa. Mangaani on erityisesti porakaivojen ongelma: noin 28 %:ssa porakaivoista ja 11 %:ssa muista kaivoista on suosituksiin nähden liikaa mangaania.

Mangaanin tyypillinen pitoisuus porakaivojen vedessä on noin 20–30 mikrogrammaa litrassa (µg/l) ja muiden kaivojen vedessä noin 2–3 µg/l^1,2. Suurimmillaan pitoisuudet voivat olla 4000–5000 µg/l. Suuria mangaanipitoisuuksia voi esiintyä kaikkialla Suomessa.

Kaivoissa, joissa on paljon mangaania, on usein myös paljon rautaa.

Lue lisää: Rauta

Mangaanin laatutavoite

Mangaanille ei ole asetettu terveysvaikutuksiin perustuvaa laatutavoitetta talousvedessä. Sen sijaan mangaanin laatutavoite suurten ja pienten vesilaitosten jakamalle vedelle sekä laatusuositus yksityiskaivojen vedelle on enintään 50 µg/l. Laatutavoite ja -suositus perustuvat veden esteettiseen laatuun eli hajuun, makuun ja väriin, mutta se suojaa myös mahdollisilta terveyshaitoilta.

Lue lisää:

Mangaanin terveyshaitat

Mangaani on ihmiselle välttämätön hivenaine eli tarvitsemme sitä pieniä määriä pysyäksemme terveenä. Ravinnon kautta saatu mangaani ei aiheuta terveyshaittoja, koska ilmeisesti ravinnon muut komponentit vähentävät mangaanin imeytymistä elimistöön. Juomaveden kautta saatu mangaani on haitallisempaa.

Mangaania on pidetty lähinnä esteettisenä haittana. Yli 100 µg/l mangaanipitoisuus voi aiheuttaa veteen tunkkaista hajua ja makua, ja vedessä voi olla harmaata tai mustaa väriä. Vesi saattaa värjätä pyykkiä ja saniteettikalusteita. Suuremmilla pitoisuuksilla mangaani kertyy putkistojen biofilmiin, ja veteen saattaa irrota myös tummaa mangaanisakkaa.

Liian suuri mangaanin saanti on haitallista etenkin lasten terveydelle. Lapsilla haitallisten vaikutusten riski alkaa kasvaa, kun mangaanin pitoisuus juomavedessä on yli 100 µg/l. Aikuisilla terveyshaitat tulevat esiin vasta lapsia suuremmilla pitoisuuksilla.

Juomaveden mangaani on yhteydessä lasten oppimis- ja käyttäytymishäiriöihin, hienomotoriseen kömpelyyteen ja alentuneeseen älykkyysosamäärään. Jo raskauden aikainen altistuminen vaikuttaa haitallisesti kehittyvään lapseen. Aikuisilla juomaveden mangaanin on todettu aiheuttavan motoristen toimintojen hidastumista.

WHO on antanut juomaveden mangaanille ehdollisen ohjearvon 80 µg/l, joka suojaa myös lapsia³. Ohjearvo on ehdollinen, koska siihen sisältyy runsaasti epävarmuutta.

Mangaanin saanti

Mangaania saadaan pääasiassa ravinnon ja juomaveden kautta. Pieni osa (5 %) suun kautta saadusta mangaanista imeytyy elimistöön. Elimistön raudan puute lisää mangaanin imeytymistä. Mangaani imeytyy myös nenän limakalvoilta, joten esimerkiksi saunassa löylyvedestä höyrystyvä mangaani voi päätyä elimistöön. Löylyveden kautta tapahtuvaa altistumista ei tunneta kunnolla, mutta hyvin mangaanipitoista vettä ei suositella löylyvedeksi.

Mangaani läpäisee istukan ja pääsee myös aivoihin. Äidinmaitoon mangaani ei kulkeudu, vaikka sen pitoisuus juomavedessä olisi suurikin. Mangaani ei kerry elimistöön pitkäksi aikaa.

Mangaanin poisto vedestä

Ohjeita mangaanin poistoon kaivovedestä on annettu vesi.fi-sivustolla:
Kaivoveden laatu ja käsittely (vesi.fi)

Oman kaivoveden mangaanipitoisuus kannattaa selvittää, jotta voi varmistua siitä, ettei vesi ole terveydelle haitallista. Mangaanin pitoisuutta ei voi ennustaa paikkakunnan tai kaivon sijainnin perusteella, vaan pitoisuus on aina määritettävä kaivokohtaisesti. Pitoisuus kaivovedessä voi vaihdella ajallisesti paljonkin. Jos on syytä epäillä, että pitoisuus ylittää terveydelle haitallisen rajan, mutta yksittäinen mittaustulos täyttää laatutavoitteen, mittaus tulisi toistaa esimerkiksi kuukauden kuluttua.

Kaivon omistaja vastaa kaivoveden tutkituttamisesta. Kaivoveden laatuun liittyvissä ongelmatilanteissa ja esimerkiksi analyysilaboratorion valinnassa apua voi kysyä oman kunnan terveydensuojeluviranomaiselta.

Talousvesiasetuksen mukaiset tutkimukset tulee tehdä Ruokaviraston hyväksymässä laboratoriossa.

Lue lisää: