PFAS-yhdisteet

PFAS-yhdisteitä eli perfluorattuja alkyyliyhdisteitä käytetään monissa kuluttajatuotteissa, palonestoaineena sekä elektroniikassa. PFAS-yhdisteille altistutaan pääasiassa ravinnon kautta. PFAS-yhdisteiden terveysvaikutuksia ei täysin tunneta.

THL tarjoaa PFAS-yhdisteiden maksullista analytiikkaa.

Lue lisää: PFAS-yhdisteiden analyysi

Mitä PFAS-yhdisteet ovat?

PFAS-yhdisteet ovat hiilivetyketjuja, joissa osa vetyatomeista tai kaikki niistä on korvattu fluorilla. Erilaisia PFAS-yhdisteitä on määrittelytavasta riippuen jopa miljoonia. Merkittävimpiä PFAS-yhdisteistä ovat mm.

PFOS eli perfluorioktaanisulfonihappo
PFOA eli perfluorioktaanihappo
PFNA eli perfluorinonaanihappo
PFHxS eli perfluoriheksaanisulfonihappo

Erittäin kestävän hiili-fluorisidoksen vuoksi PFAS-yhdisteet hajoavat ympäristössä erittäin hitaasti. PFAS-yhdisteet rikastuvat ravintoketjussa ja kertyvät elimistössä veren proteiineihin, munuaisiin ja maksaan. Yhdisteiden kertyminen elimistöön johtuu siitä, että ne eivät helposti erity virtsan tai ulosteiden mukana.

PFAS-yhdisteiden käyttö ja lähteet

PFAS-yhdisteitä käytetään monissa kuluttajatuotteissa niiden vettä, likaa ja rasvaa hylkivien ominaisuuksien vuoksi sekä palonestoaineina joissain sisustustekstiileissä sekä sähkö- ja elektroniikkatuotteissa. Tunnetuimpia PFAS-yhdisteiden käyttökohteita ovat esimerkiksi paistinpannut, vettähylkivät tekniset vaatteet ja suksivoiteet. Lisäksi PFAS-yhdisteitä käytetään muun muassa sammutusvaahdoissa, kaivos- ja öljynporausteollisuudessa käytettävissä pinta-aktiivisissa aineissa, lattiavahoissa, hyönteismyrkyissä ja voiteluaineissa.

Koska käyttö on hyvin laajaa, PFAS-yhdisteille on mahdollista altistua niin elintarvikkeiden, kulutustuotteiden kuin ympäristön kautta, vaikka pääosa altistumisesta tapahtuukin ravinnon kautta. Yhdisteet voivat vapautua ympäristöön niitä sisältävien tuotteiden valmistuksen, varastoinnin, käytön ja hävittämisen aikana.

PFOS on yksi käytetyimmistä PFAS-yhdisteistä. PFOS:n käyttörajoitusten tultua voimaan 2000-luvun alussa valmistajat ovat korvanneet sen turvallisemmiksi ajatelluilla vaihtoehtoisilla PFAS-yhdisteillä. On kuitenkin havaittu, että jotkin näistä vaihtoehtoisista yhdisteistä voivat ympäristössä tai elimistössä muuttua haitallisiksi, eivätkä siis välttämättä ole niin turvallisia kuin on toivottu. PFAS-yhdisteiden valmistusta, markkinoille saattamista ja käyttöä ollaan laajasti rajoittamassa EU:ssa¹.

Infograafi, joka kertaa sivun sisältöä.

PFAS-yhdisteiden esiintyminen ympäristössä

PFAS-yhdisteet ovat laajan käytön vuoksi levinneet maailmanlaajuisesti kaikkialle ympäristöön ja kertyneet eliöihin. Pohjoismaisissa tutkimuksissa näitä yhdisteitä on löydetty vesieläimistä, maaperästä, linnuista, kaloista ja nisäkkäistä. Yleisimmät PFAS-yhdisteet näissä näytteissä ovat PFOS ja PFOA. Joissakin ulkomaisissa tutkimuksissa on havaittu kohonneita PFAS-pitoisuuksia lentokenttien ja paloharjoittelualueiden pohjavesissä.

PFAS-yhdisteitä on löydetty suuria määriä myös jätevesilietteestä ja kaatopaikkojen suotovesistä. Tämä tarkoittaa, että yhdyskuntavedet ja kaatopaikkajäte ovat merkittäviä päästölähteitä ympäristöön.

EU on asettanut PFAS-yhdisteille enimmäispitoisuuksia kalassa ja muissa elintarvikkeissa. Enimmäispitoisuudet on annettu PFOS:lle, PFOA:lle, PFNA:lle ja PFHxS:lle sekä näiden neljän yhdisteen summalle. Alle on poimittu asetuksesta elintarvikkeita sekä suomalaisten kannalta oleellisia kalalajeja koskevat enimmäispitoisuudet neljän PFAS-yhdisteen summalle:

Kananmuna: 1,7 ng/g tp
Naudan, sian ja siipikarjan liha 1,3 ng/g tp, lampaanliha 1,6 ng/g tp ja näiden muut syötävät osat 8,0 ng/g tp
Riistaeläinten liha 9,0 ng/g tp ja muut syötävät osat 50 ng/g tp
Äyriäiset ja simpukat 5,0 ng/g tp
Kalanliha, lukuun ottamatta alla lueteltuja lajeja: 2,0 ng/g tp
Silakka, made, kilohaili, kampela, hauki, muikku sekä luonnonvarainen lohi ja taimen: 8,0 ng/g tp
Lahna, nieriä, kuha, ahven, särki, kuore ja siika: 45 ng/g tp

Lue lisää: Komission asetus (EU) 2023/915, annettu 25 päivänä huhtikuuta 2023, tiettyjen elintarvikkeissa olevien vierasaineiden enimmäismääristä ja asetuksen (EY) N:o 1881/2006 kumoamisesta

PFAS-yhdisteille altistuminen

Ihmisen kannalta merkittävin PFAS-yhdisteiden lähde on ravinto, jonka osuus saannista on 40–100 %. Yksittäisistä ruoka-aineista tärkeimpiä ovat kala, hedelmät, liha ja kananmunat². Ravinnon lisäksi selvästi pienempiä lähteitä ovat huonepöly ja hengitysilma.

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen EFSA:n mukaan ihminen voi altistua neljän PFAS-yhdisteen summalle (PFOS, PFOA, PFNA ja PFHxS) 4,4 ng painokiloa kohti viikossa koko elämänsä ajan ilman merkittäviä terveysriskejä². EFSA arvioi, että PFAS-yhdisteiden saanti ylittää tämän siedettävän viikkosaannin rajan osalla eurooppalaisista.

EFSA:n mallinsi siedettävän viikkosaannin rajan monivaiheisen prosessin avulla:

Ensin EFSA tunnisti ns. kriittisen vasteen eli terveyshaitan, joka ilmenee ihmisellä pienimmällä mahdollisella seerumipitoisuudella. PFAS-yhdisteiden kriittiseksi vasteeksi EFSA tunnisti heikentyneen immuunivasteen, jonka riski kasvoi 10 %, kun seerumipitoisuus 1-vuotiailla lapsilla oli 17,5 ng/ml.
Tämän jälkeen EFSA selvitti, minkä suuruinen pitoisuus äidin seerumissa johtaisi raskaus- ja imetysaikana altistuneella lapsella pitoisuuteen 17,5 ng/ml. Mallinnettu kohonneen riskin pitoisuus äideillä oli 6,9 ng/ml. Tätä pitoisuutta voidaan soveltaa myös muiden aikuisten terveysriskejä arvioitaessa^2,3.
Kohonneen riskin pitoisuudesta EFSA johti edelleen PFAS-yhdisteiden siedettävän viikkosaannin arvon (TWI) 4,4 ng painokiloa kohti viikossa. Jos PFAS-yhdisteiden saanti ei ylitä tätä arvoa, äidin seerumipitoisuus ei mallin perusteella ylitä kohonneen riskin pitoisuutta 6,9 ng/ml 35-vuoden iässä eikä heidän lastensa seerumipitoisuus 1-vuotiaana ylitä pitoisuutta 17,5 ng/ml.

Suomalaisten saantia tai suomalaisen ravinnon PFAS-pitoisuuksia ei ole tutkittu, lukuun ottamatta Itämeren kaloja ja järvikaloja⁴. Kotimainen kala sisältää keskimäärin 1,2–3,3 ng/g PFAS-yhdisteitä (ylempänä mainittujen neljän yhdisteen summa). Jos esimerkiksi 70-kiloinen ihminen syö viikossa 150 g kotimaista kalaa, altistuu hän PFAS-yhdisteille tätä kautta 2,6–7,1 ng painokiloa kohti viikossa.

PFAS-yhdisteiden haitat terveydelle

PFAS-yhdisteet saattavat aiheuttaa riskin ihmisen terveydelle ja kehitykselle. Altistuminen voi lapsilla heikentää immuunivastetta (heikentynyt rokotusvaste kurkkumätää, jäykkäkouristusta ja tyypin 2 Haemophilus influenzae -bakteerin aiheuttamia tauteja vastaan). Lisäksi suurille pitoisuuksille altistuminen voi johtaa kolesterolitasojen nousuun ja lasten pienempään syntymäpainoon. Vaikutuksia saattaa olla myös maksan toimintaan, tulehdusalttiuteen ja lisääntymisterveyteen, mutta näyttö on näistä toistaiseksi epävarmaa.

THL on mitannut PFAS-yhdisteiden pitoisuuksia suomalaisilla lapsilla ja aikuisilla (mm. PFLAPSET-tutkimus). Pitoisuudet 1-vuotiaiden lasten seerumissa ovat pääosin alle matalan riskin rajan 17,5 ng/ml. Vuonna 2014 keskimääräiset pitoisuudet aikuisilla ylittivät aikuisille sovellettavan matalan riskin rajan 6,9 ng/ml, mutta haitallisten PFOS- ja PFOA-yhdisteiden pitoisuuksien tiedetään sittemmin laskeneen rajoitustoimien ansiosta. Seerumipitoisuudet huomioiden PFAS-yhdisteet eivät todennäköisesti aiheuta merkittävää terveyshaittaa väestölle.

Lue lisää: Perfluoratut alkyyliyhdisteet 1-vuotiaiden lasten seerumissa (PFLAPSET)

Graafi PFAS-yhdisteiden pitoisuuksista suomalaisten seerumissa; tieto on kerrottu myös tekstissä.

Miten omaa altistumista PFAS-yhdisteille voi vähentää

Altistumista on vaikea täysin välttää
Kalansyönnin hyödyt peittoavat PFAS-yhdisteistä aiheutuvat riskit
Älä kuitenkaan syö runsaasti kalaa, jos tiedät, että kala on pyydystetty PFAS-yhdisteillä saastuneesta vesistöstä
Äidinmaito on edelleen parasta ravintoa lapselle, eikä imetystä kannata lopettaa PFAS-yhdisteiden saannin pelossa
Noudata Ruokaviraston ja Valtion ravitsemusneuvottelukunnan suosituksia monipuolisesta ja vaihtelevasta ruokavaliosta
Vältä pikaruokaa, jota myydään PFAS-yhdisteitä sisältävässä pahvissa tai paperikääreessä
Valitse keraamisia, valurautaisia tai ruostumattomasta teräksestä valmistettuja keittoastioita
Poista käytöstä naarmuuntuneet tefloniset paistinpannut
Ostaessasi uutta valitse mahdollisuuksien mukaan PFAS-vapaita tuotteita (mm. vaatteet, sisustustekstiilit, hygieniatuotteet ja pesuaineet)
Siirry käyttämään fluorittomia suksivoiteita
Vähennä huonepölyn määrää imuroimalla ja siivoamalla