Hyvinvointi- ja terveyserot
Eriarvoisuus hyvinvoinnissa ja terveydessä on paheneva ongelma
Suomalaisten yleinen hyvinvoinnin ja terveyden taso on jatkuvasti kohentunut, mutta hyvinvoinnin ja terveyden jakautuminen väestössä on yhä eriarvoisempaa. Eriarvoisuus ilmenee sosioekonomisten ryhmien välillä lähes kaikilla hyvinvoinnin ja terveyden alueilla.
Mikä on sosioekonominen asema?
Sosioekonominen asema koostuu sekä hyvinvoinnin aineellisista voimavaroista että edellytyksistä, joita tarvitaan aineellisten voimavarojen hankkimiseen. Näitä aineellisia voimavaroja ovat tulot, omaisuus ja asumistaso. Niiden hankkimisen edellytyksiä ovat puolestaan koulutus, ammatti ja asema työelämässä.
Koulutus muokkaa ihmisen tietoja, taitoja ja arvoja sekä vaikuttaa hänen ammattiasemaansa. Ammatti ja asuinpaikka vaikuttavat työoloihin, ohjaavat käyttäytymistä ja vaikuttavat toimeentuloon. Taloudellinen tilanne puolestaan säätelee muun muassa kulutusmahdollisuuksia ja asumisoloja.
Sosioekonominen asema vaikuttaa terveyseroihin
Sosioekonominen asema vaikuttaa monin tavoin ihmisen terveyteen. Näitä terveyteen vaikuttavia asioita ovat muun muassa
- terveyttä vaarantaville tai sitä vahvistaville tekijöille altistuminen
- sosioekonomiseen asemaan liittyvät perinteet, arvot, asenteet ja sosiaaliset verkostot
- sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttö ja siitä saatava hyöty
Myös terveys vaikuttaa sosiaaliseen asemaan. Ne, joilla on hyvä terveys, pärjäävät paremmin koulutuksessa ja työmarkkinoilla, kun taas terveysongelmien kanssa kamppailevat ihmiset ovat suuremmassa vaarassa päätyä heikkoon sosiaaliseen asemaan. Ongelmaa kasvattaa se, että terveydenhuoltojärjestelmä ei aina kohtele ihmisiä tasa-arvoisesti.
Eriarvoisuus ihmisten hyvinvoinnissa ja terveydessä
Sosioekonomisten ryhmien välillä on selkeitä eroja lähes kaikissa terveyden ja hyvinvoinnin osatekijöiden/taustatekijöiden jakautumisessa.
Hyvinvointi ja terveys
Suomalaisten hyvinvointi on keskimäärin kehittynyt myönteiseen suuntaan, mutta silti väestöryhmien väliset erot hyvinvoinnissa eivät ole kaventuneet.
Väestöryhmien välillä on suuria eroja kaikissa hyvinvoinnin ulottuvuuksissa. Tulotasolla, koulutustaustalla ja ammatilla on selvä yhteys hyvinvointiin ja terveyteen.
Huono-osaisuus ja pahoinvointi voivat kasautua tiettyihin väestöryhmiin. Se johtaa yhteiskunnallisen jakautumisen syvenemiseen.
Toimintakyky
Toimintakyky on yleensä sitä parempi, mitä koulutetummasta ryhmästä on kyse. Vähän kouluja käyneillä, ruumiillista työtä tekevillä ja pienituloisilla henkilöillä on eniten toimintakyvyn ongelmia.
Elintavat
Elintavat määrittävät sosioekonomisia terveyseroja. Terveyserot eivät synny tyhjästä, vaan sosiaaliset, taloudelliset ja kulttuuriset olosuhteet vaikuttavat niihin. Myös perinteet, arvot ja asenteet ohjaavat terveyskäyttäytymistä eri tavoin.
Kuolleisuus
Suurituloisimpaan 40 prosenttiin kuuluvan 25-vuotiaan naisen jäljellä olevan elinajan odote on noin 61 vuotta, kun pienituloisimmassa viidenneksessä elinajanodote on lähes viisi vuotta lyhyempi. Miehillä vastaava ero on 9 vuotta. Erot ovat Suomessa kansainvälisesti katsoen suuria.
Eriarvoisuus palvelujärjestelmässä
Palvelujärjestelmä voi synnyttää hyvinvointi- ja terveyseroja, jos erilaisten ihmisten tarpeita ei huomioida. Erityisesti ongelmia on työelämän ulkopuolella olevien ja matalasti koulutettujen ihmisten saamissa palveluissa.
Esimerkiksi ennaltaehkäisevät palvelut vähentävät inhimillistä kärsimystä ja sosiaali- ja terveyspalvelujen tarvetta. Palvelujen käytössä on kuitenkin suuria sosiaalisia eroja.
Työssäkäyvät ja hyvin koulutetut ihmiset käyttävät paljon ennaltaehkäiseviä palveluja, mutta heikommassa olevassa asemassa olevat ihmiset hyötyisivät niistä eniten.
Mikä luo eriarvoisuutta palvelujärjestelmään?
- Palvelun hinta. Kaikkein pienituloisimmille ja lähes tulottomille ihmisille nykyiset asiakasmaksut tai matkakulut voivat olla liian korkeita. Pienituloiset ihmiset voivat säästää siinä, etteivät tule hoitoon.
- Tieto ja osaaminen. Hyvin koulutetuilla ihmisillä on yleensä paremmat tiedot palveluista kuin vähemmän koulutetuilla. Eroja on myös esimerkiksi tietotekniikan käytössä. Tämä on tärkeää huomioida, kun suunnitellaan sähköisiä palveluita.
- Palvelujen sijainti ja alueelliset erot. Jos palvelut sijaitsevat kaukana tai ovat vaikeasti saavutettavissa, ihminen saattaa pitkittää hoitoon hakeutumista. Hän saattaa jättää terveystarkastukset ja muut ennaltaehkäisevät palvelut kokonaan väliin. Se vaikuttaa esimerkiksi sairauksien löytymiseen ja hoidon tuloksiin.
- Ongelmat asenteissa. Ihmiset voivat kohdata erilaisia vaikeuksia palvelujen käytössä, eivätkä he ehkä luota avun saamiseen. Myös ammattilaisilla voi olla vääriä asenteita.
Tarpeen mukaisten palveluiden saaminen ei aina toteudu kaikissa väestöryhmissä parhaalla mahdollisella tavalla.
Esimerkiksi koulutuspalveluissa koulupudokkuutta voi lisätä
- seuranta- ja ohjausjärjestelmä puutteellisuudet
- palveluiden puute tai niiden näkymättömyys
- toisen asteen koulutukseen siirtymisen nivelvaiheen kipukohdat
Terveyseroja voi kaventaa purkamalla eriarvoisuutta
Hyvinvointi- ja terveyseroja voi kaventaa vaikuttamalla niiden sosiaalisiin taustatekijöihin ja eriarvoisuuteen:
- Vaikutetaan sosiaaliseen eriarvoisuuteen, esimerkiksi koulutukseen, tulonjakoon, työllisyysmahdollisuuksiin ja verotukseen
- Turvataan kaikille terveelliset elinolot (asuminen, työolot, ympäristö)
- Vähennetään haitallisille aineille altistumista (työaltisteet, ympäristöaltisteet, alkoholi, tupakka, epäterveellinen ravinto)
- Vähennetään haavoittuvuutta (sosiaaliset verkostot, erityinen tuki haavoittuvassa asemassa oleville)
- Estetään eriarvoisia seurauksia (esimerkiksi palvelujen saatavuus ja laatu yhdenvertaiseksi)
