Vakituisen asunnon käsite ja vapaa-ajan asunto

Vammaispalveluasetuksen 13 §:n mukaan suoritettaessa korvausta asunnon muutostöistä sekä asuntoon kuuluvien välineiden tai laitteiden hankkimisesta aiheutuviin kustannuksiin pidetään vaikeavammaisena henkilöä, jolle liikkuminen tai muu omatoiminen suoriutuminen vakituisessa asunnossa tuottaa vamman tai sairauden vuoksi erityisiä vaikeuksia.

Muutostöitä ja asuntoon kuuluvia välineitä ja laitteita on järjestettävä vaikeavammaisen henkilön vakituiseen asuntoon. Vakituisella asunnolla tarkoitetaan sitä asuntoa, missä henkilö tosiasiallisesti asuu. Poikkeustilanteissa henkilöllä voidaan katsoa olevan vammaispalvelulain tarkoittamia vakituisia asuntoja useampiakin.

Sosiaalivaliokunta on mietinnössään (40/1986 s. 4) katsonut, että "on luonnollisesti tarkoituksenmukaista, ettei useita tilapäisiä peräkkäisiä asuntoja aleta korjata vammaisen mahdollisesti tarvitsemien erityistarpeiden mukaisesti, vaan että muutostyöt kohdistetaan pysyvään asuntoon. Tällöin tulee kysymykseen lähinnä säännöllisessä pitkäaikaisessa käytössä oleva vakinainen asunto".

Loma‑asunto voinee täyttää vakituisen asunnon kriteerit silloin, jos asunnossa oleskellaan pitkiä aikoja vuodessa. Tavanomainen kesämökkeily ei riitä täyttämään vakituisen asumisen käsitettä.

Helsingin HAO 26.11.2008 Dnro 081268/6 - Asunnon muutostyöt – Vakituinen asunto – Välttämättömyys

Tapauksessa kyseessä oli täysi-ikäinen vaikeavammainen henkilö, joka oli kehitysvammahuollon tilapäisessä laitoshoidossa osan viikosta ja osan viikosta hän asui isänsä ja osan äitinsä luona. Tapauksessa haettiin asunnon muutostöitä täysi-ikäisen kehitysvammaisen henkilön isän uuteen asuntoon.

HAO katsoi, että kehitysvammaiselle henkilölle oli katsottava olevan kaksi kotia, joissa hän asui laitoshoidon ulkopuolella. HAO totesi vielä, että kun henkilö ei vammaisuutensa vuoksi selviytynyt itsenäisesti missään olosuhteissa, olivat henkilön isän uudessa asunnossa tehdyt muutostyöt olleet välttämättömiä, jotta henkilö olisi edelleen voinut asua osan viikosta isänsä luona.

Uudenmaan LO 3.4.1998 T 358/6 - Asunnon muutostyöt – Vakituinen asunto

Tapauksessa haettiin asunnon muutostyönä vapaa-ajan asunnolle tehtäviä vesijohtotöitä. Vaikeavammainen henkilö vietti vapaa-ajan asunnollaan yli puolet vuodesta. Väestötietojärjestelmän mukaan hänen kotikuntansa oli kuitenkin Helsinki.

Lääninoikeus katsoi, että vaikeavammainen henkilö ei ollut väittänytkään, ettei hän pitäisi Helsinkiä kotikuntanaan. Vapaa-ajanasunnon ei ollut muutoinkaan katsottava muodostuneen henkilön toiseksi vakituiseksi asunnoksi. Lääninoikeus totesi, että vaikeavammaisen henkilön vapaa-ajanasuntoa ei näin ollen voitu pitää hänen vakituisena asuntonaan.

Hämeen LO 5.4.1991 T 426/3 - Asunnon muutostyöt – Vakituinen asunto

Tapauksessa haettiin asuntoon asennettaviksi kattonosturia ja nostoliinaa. Näiden asuntoon kuuluvien välineiden arvioidut hankintakustannukset olivat yhteensä noin 18 000 mk. Viranhaltija hylkäsi hakemuksen, koska henkilö asui palvelutalossa, joka oli suunniteltu nimenomaan liikuntavammaisille.

Edelleen viranhaltija katsoi, että kunta maksaa talon antamista palveluista palvelutalon ylläpitäjälle korvausta, jolloin palvelutalo järjestää itse henkilökunnan työvuorot siten, että avun tarve ts. henkilön nostaminen sängystä voidaan hoitaa henkilökunnan toimesta.

Lääninoikeus kumosi lautakunnan päätöksen katsoen, että palvelutalossa olevat asukkaat maksavat itse vuokra‑asunnostaan. Mikäli henkilö asuu palvelutalossa, ei kunnan suorittamilla maksuilla palvelutalon ylläpitäjälle ole merkitystä. Ratkaisevaa on se, miten henkilön suoriutuminen voidaan turvata.

Kysymyksessä oli hakijan vuokra‑asunto ja palvelutaloa oli pidettävä henkilön vakituisena asuntona. Vammaisella henkilöllä oli oikeus, kunnan maksamista korvauksista ja asumismuodosta huolimatta, saada asuntoonsa kuuluvana välineenä haettu laite.

Lapin LO 8.1.1991 T 29 - Asunnon muutostyöt – Vakituinen asunto

Asuntovaunua ei ollut pidettävä henkilön vakituisena asuntona.

KHO 11.9.1990 T 2948 - Asunnon muutostyöt – Vakituinen asunto

Hakijalla oli kotipaikka H:n kaupungissa. Vaikeavammaisella henkilöllä oli kuitenkin talviasuttava kesäasunto K:n kunnassa, johon hän haki asunnon muutostöitä. K:n kunta, jossa talviasuttava asunto sijaitsi hylkäsi hakemuksen katsoen, että vaikeavammaisen kotipaikka oli H:n kaupunki.

KHO kumosi lääninoikeuden ratkaisun, jonka mukaan H:n kaupungin tuli korvata väestökirjalain mukaisena kotipaikkana aiheutuneet kustannukset. KHO katsoi palautusratkaisussaan, että ottaen huomioon hakijan pitkäaikaisen oleskelun vuosittain talviasuttavassa asunnossa oli vaikeavammaisen hakijan kotipaikka K:n kunnassa.