Kohtuullisten kustannusten arviointi

Vammaispalvelulain 9 §:n 2 momentin mukaan Kunnan on korvattava vaikeavammaiselle henkilölle asunnon muutostöistä sekä asuntoon kuuluvien välineiden ja laitteiden hankkimisesta hänelle aiheutuvat kohtuulliset kustannukset, jos hän vammansa tai sairautensa johdosta välttämättä tarvitsee näitä toimenpiteitä suoriutuakseen tavanomaisista elämän toiminnoista. 

Määriteltäessä kustannusten kohtuullisuutta on selvitettävä hankittavan laitteen keskimääräinen markkinahinta ja se mikä on kulloinkin vammaiselle henkilölle sopiva ja toteuttamiskelpoinen ratkaisu. Muutostöissä tulee noudattaa soveltuvin osin yleisesti hyväksyttyä ja käytössä olevaa laatutasoa. Kohtuulliset kustannukset on korvattava kokonaan.

Korvattavaksi eivät tule kustannukset, jotka

• ylittävät välttämättömät kohtuulliset kustannukset
• aiheutuvat asumismukavuudesta tai esimerkiksi asumistason parantamisesta
• ovat aiheutuneet tavanomaisesta laatutasosta poikkeavien materiaalien tai työtapojen käytöstä.

Kohtuullisten kustannusten ylimenevä osuus jää vammaisen henkilön maksettavaksi.

KHO:n ratkaisuista ilmenee se periaate, miten kohtuullisia kustannuksia tulee arvioida ja miten niitä voidaan määritellä. Kyse on aina vammaisen henkilön välttämättömistä tarpeista, jolloin korvattavaksi tulee kunnan päättämän järjestämistavan mukaisesti tarkoituksenmukaisin laite tai muutostyö, jolla voidaan poistaa vammasta tai sairaudesta aiheutuva este liikkua ja selviytyä henkilön vakituisessa asunnossa.

Viranomaisen tulee perustella se, miten kohtuullinen hinta on laskettu ja mihin laskelmat perustuvat. Taloudellista tarveharkintaa ei voida soveltaa, vaan korvattavien kustannusten kohtuullisuusharkinnan on perustuttava yksinomaan vammaisen henkilön vamman tai sairauden aiheuttamaan laitteiden tai apuvälineiden välttämättömään tarpeeseen ja hänen mahdollisuuksiinsa liikkua ja elää asunnossa haettavien apuvälineiden tai muutostöiden avulla.

Kunta ei voi

• perustella päätöstään pelkästään kustannusten suuruudella
• asettaa euromääräistä rajaa korvattaville kustannuksille
• kieltäytyä myöntämästä asuntoon kuuluvaa välinettä tai laitetta ainoastaan sillä perusteella, että sillä olisi tarjota asiakkaalle paremmin varusteltu asunto.

Harkittaessa sitä, korvataanko asuntoon kuuluva väline tai laite, vai tehdäänkö asuntoon vaihtoehtoisesti asunnonmuutostöitä, on arvioitava millä edellytyksillä henkilön mahdollisuus liikkua ja selviytyä kotonaan voidaan parhaiten turvata.

Kysymys on siten kunnan oikeudesta päättää palvelun järjestämistavasta sekä myös kustannusten kohtuullisuudesta eli siitä, voidaanko mahdollisesti kohtuullisimmilla kustannuksilla saavuttaa vammaiselle henkilölle vammaispalvelulain 9 §:n 2 momentissa edellytetyt tavoitteet.

KHO 4.4.2019 T 1346 – Asunnon muutostyöt – Esteiden poistaminen – Välttämättömyys – Luiska – Ovenavausjärjestelmä – Kohtuulliset kustannukset

Kunta oli hyväksynyt A:n asunnon muutostöitä koskevan hakemuksen osittain ja korvannut osan kustannuksista, jotka olivat aiheutuneet sähkölämmitteisen ulkoluiskan rakentamisesta ja pääulko-oven muuttamisesta sähköisesti avattavaksi.

A valitti päätöksestä hallinto-oikeuteen, joka hylkäsi valituksen. Selvityksen mukaan A sairastaa lapsena alkanutta nivelreumaa. Hän kykenee liikkumaan lyhyitä matkoja, mutta pidemmillä matkoilla liikkumisen apuvälineenä on pyörätuoli tai sähkömopo. Talvella ulkona liikkuminen on hankalaa. A on rakennuttanut rivitaloasuntoonsa sähkölämmitteisen ulkoluiskan ja ulko-oven sähköisen avaajan. Hakemus muutostöiden korvaamisesta oli tehty kunnalle vasta muutostöiden valmistuttua. Kunnan mukaan ulkoluiska olisi voitu tehdä metalliritilöillä, joka olisi ollut edullisempi vaihtoehto. Sähköisen ulko-oven avausmekanismista aiheutuneista kustannuksista korvattiin osa kunnan tekemän arvion perusteella, joka pohjautui jälkikäteen hankittuun tarjoukseen.

Hallinto-oikeus katsoi, että vaikka A on ollut yhteydessä kuntaan ennen muutostöiden teettämistä, hänellä ei ole sen perusteella oikeutettua odotusta siihen, että hän saa täyden korvauksen asunnon muutostöistä. Ulkoluiskan osalta hallinto-oikeus totesi, että asunnon välittömässä läheisyydessä suoritettavina muutostöinä voivat tulla kyseeseen esimerkiksi sisäänkäynnin yhteyteen tehtävä luiska tai kulkuväylän päällystäminen. Edellytyksenä korvaamiselle on, että muutostyöt liittyvät asumiseen, edesauttavat henkilön itsenäistä suoriutumista kodissa tai liittyvät välittömästi henkilön mahdollisuuteen päästä asuntoonsa tai sieltä ulos. Muutostyöt korvataan vain siihen tasoon asti, että henkilö selviytyy tavanomaisista elämän toiminnoista. Oikeuskäytännössä asunnon ulkopuolisen muutostyön korvaamiselta on edellytetty, että muutostyö liittyy hyvin läheisesti asuntoon ja sieltä pois pääsemiseen. Jokaisessa ratkaisussa on kuitenkin huomioitava henkilön yksilölliset olosuhteet. Hallinto-oikeus katsoi, että ritilärakenteinen luiska on riittävä turvaamaan sen, että henkilö pääsee asuntoonsa ja sieltä pois. Betonirakenteinen lämmitettävä luiska mahdollistaa A:n liikkumisen myös talvisaikaan autopaikan ja asunnon välillä, mutta sitä ei voida kuitenkaan pitää välttämättömänä siten, että A:lla olisi oikeus saada se asunnon muutostyönä.

Oven avausjärjestelmän osalta hallinto-oikeus totesi, että asunnon muutostöitä koskeva säännös on luonteeltaan korvaussäännös, mikä tarkoittaa, että henkilö voi itse päättää minkälaisia muutostöitä hän teettää. Kunnalla ei kuitenkaan ole velvollisuutta korvata kuin välttämättömät ja kohtuulliset kustannukset. Jos muutostyöt teetetään ilman kunnan etukäteisarviota, kunta suorittaa arvion jälkikäteen. Kunta on tässä tapauksessa voinut arvioida avausjärjestelmän kohtuulliset kustannukset hankkimansa tarjouksen perusteella ja siten korvata vain osan A:lle aiheutuneista kustannuksista.

KHO pysytti hallinto-oikeuden ratkaisun.

KHO 4.4.2019 T 1346 (pdf 107 kt)

KHO 8.1.2015 T 28 - Asunnon muutostyöt – Kohtuulliset kustannukset – Välttämättömyys - Lapsi

Viisivuotiaalle, vaikeasti kehitys- ja liikuntavammaiselle A:lle haettiin vammaispalvelulain mukaisina asunnon muutostöinä kylpyhuoneen, wc-tilojen ja saunan laajennuksen sekä hissipaikan vaatimien lisäneliöiden kustannusten korvaamista. Kunta korvasi kylpyhuoneen ja wc-tilojen lisäneliöiden laskennallisesta hinnasta 40 %. Saunan ja hissipaikan osalta hakemus hylättiin. Hallinto-oikeus pysytti kunnan ratkaisun.

Korkein hallinto-oikeus lausui, että kunnan on vammaispalvelulain 9 §:n 2 momentin nojalla korvattava A:n vammaisuuden johdosta välttämättömäksi katsotuista märkätilojen lisäneliöistä aiheutuvat kohtuulliset kustannukset. Kustannusten kohtuullisuutta ei ole voitu määritellä yleispiirteisesti tiettynä suhteellisena osuutena todellisista kustannuksista, vaan korvattavan määrän tulee perustua yksilölliseen kokonaisharkintaan. Tällöin tulee kiinnittää huomiota käytettyihin rakennusmateriaaleihin, kalusteisiin sekä rakennustapaan. Siltä osin kuin rakentaminen poikkeaa vammaispalveluasetuksen 12 §:n 2 momentissa tarkoitetusta laatutasosta tai rakennuskustannukset ovat muutoin korkeammat kuin mitä rakennusmääräysten ja lupaehtojen mukaisesta rakentamisesta olisi välttämättä aiheutunut, kustannukset eivät ole vammaispalveluna korvattavia. Välillisinä kustannuksina korvattaviksi tulevat ainoastaan lisäneliöiden rakentamiseksi välttämättömät kustannuserät. Tämän vuoksi hallinto-oikeuden ja sosiaali- ja terveyslautakunnan jaoston päätökset on näiltä osin kumottava ja asia palautettava jaostolle korvauksen määrän arvioimiseksi ja määräämiseksi. Muilta osin KHO hylkäsi valituksen.

KHO 8.1.2015 T 28 (pdf 117 kt)

KHO 18.2.2014 T 526 - Asunnon muutostyöt – Kohtuulliset kustannukset – Välttämättömyys

Henkilö on hakenut vammaispalvelulain nojalla korvausta perheen asuntona olevan omakotitalon WC- ja pesuhuonetilojen muutostöihin. Viranhaltija on myöntänyt avustusta 6 561,66 euroa kylpyhuoneen välttämättömiin muutostöihin ja luiskien rakentamiseen. Määrä perustuu kunnan rakennusmestarin arvioon vammaispalvelun osuudesta remontin kokonaiskustannuksista. Oikaisuvaatimuksessa on vaadittu 3 124,28 euron lisäkorvausta asunnon muutostöistä.

HaO totesi, että asunnon muutostyöt ovat johtuneet henkilön vammautumisesta ja välttämättömästä tarpeesta saada pyörätuolin käyttäjälle soveltuvat pesutilat. Muutostöissä on noudatettava yleisesti hyväksyttyä ja käytössä olevaa laatutasoa. Valittajan oman ja esitetyn selvityksen perusteella on osoitettu, että jo viranhaltijan päätöksessä hyväksytyt lähinnä kolmelle pesuhuoneen seinälle kohdistuvat asunnon muutostyöt ovat välttämättä edellyttäneet niitä purku- ja uudelleenrakennustöitä, joista henkilö nyt hakee lisäkorvauksia.

Vasta remontin loppuvaiheessa paikalla käyneen kunnan rakennusmestarin selvitysten perusteella ei voida päätellä, että pesukone olisi voitu jättää pesutiloihin tai että pesuallas ja WC-pönttö olisi voitu sijoittaa pesutiloihin ja että ovea olisi voitu leventää toteutunutta kohtuullisemmin kustannuksin. Myös vaadittua puoliosuutta sähköasentajan tekemästä kolmen tunnin työstä on pidettävä välttämättömänä. Näillä perusteilla henkilöllä on oikeus saada vaatimansa 3 124,28 euroa lisää korvausta välttämättömistä asunnon muutostöistä. KHO pysytti HaO:n päätöksen.

KHO 18.2.2014 T 526 (pdf 88 kt)

KHO 18.12.2013 T 3999 - Asunnon muutostyöt – Kohtuulliset kustannukset

Tapauksessa tuli muun ohella arvioitavaksi, olivatko sähköisen ovenjärjestelmän hankkimisesta aiheutuneet kustannukset kohtuullisia. Sinänsä vaikeavammaisella henkilöllä on oikeus hankkia laitteisto ilman asianomaisen kunnan etukäteishyväksyntää. Vammaispalveluasetuksen 12 §:n 3 momentin mukaisesti kunta voi myös antaa asuntoon kuuluvia välineitä tai laitteita korvauksetta vaikeavammaisen henkilön käytettäväksi. Saadun selvityksen mukaan kaupunki noudatti vammaispalveluasetuksen 12 §:n 3 momentin mukaista käytäntöä. Myös A:n aiemmassa asunnossa oli sähköinen ovenavausjärjestelmä, joka oli saman kaupungin omistuksessa.

Saadun selvityksen mukaan A:lta on tiedusteltu ennen uuden järjestelmän hankintaa, onko hän ollut asiasta yhteydessä ympäristönhallintalaitteistojen lainauksesta vastaavaan tahoon kaupungilla. Kaupungin esittämän selvityksen mukaan sähköisen ovenavausjärjestelmän asentamiskustannukset olisivat kaupungin hankkimina 656,20 euroa sekä kokonaan uuden järjestelmän hankinta- ja asennuskustannukset 4 406,35 euroa. Nämä kustannukset ovat A:n korvattavaksi vaatimia järjestelmän hankkimisesta aiheutuneita kokonaiskustannuksia 5 196,10 euroa alhaisemmat. Lisäksi kaupungin toimesta asennettu järjestelmä olisi jäänyt kaupungin omistukseen kaupungin noudattaman käytännön mukaisesti.

Korkein hallinto-oikeus katsoi näissä oloissa, että kaupungin kohtuullisina kustannuksina korvattavaksi eivät tulleet A:n itsenäisesti hankkiman sähköisen ovenavausjärjestelmän hankinnasta aiheutuneet kokonaiskustannukset. Kaupungin tuli kuitenkin korvata A:lle hänen hankkimansa sähköisen ovenavausjärjestelmän kohtuulliset asentamiskustannukset.

KHO 18.12.2013 T 3999 (pdf 107 kt)

Lähde

Vammaispalvelujen käsikirjan lakiryhmä