Asuntoon kuuluvat välineet ja laitteet

Vammaispalvelu asetuksen 12 §:n 3 momentin mukaan korvattavia asuntoon kuuluvia välineitä ja laitteita ovat nostolaitteet, hälytyslaitteet tai vastaavat muut asuntoon kiinteästi asennettavat välineet ja laitteet. Kunta voi myös antaa asuntoon kuuluvia välineitä tai laitteita korvauksetta vaikeavammaisen henkilön käytettäväksi.

Oikeuskäytännössä on katsottu asuntoon kuuluvia välineitä olevan esimerkiksi

nostolaitteet
porrashissi
nostolevy
erilaiset turvahälytysjärjestelmät
puhelin-, turva- ja tekstipuhelin
ympäristöhallintajärjestelmät
muut hälytysjärjestelmät (optiset ja akustiset)
induktiosilmukka
ulko-oven sähköinen ovenavausjärjestelmä
exit-työntöpainike
työtuoli.

Sinänsä laitteiden käyttötarkoituksella ei ole sillä tavoin vaikutusta, että se estäisi niiden myöntämisen asuntoon kuuluvina välineitä ja laitteina. Asunnon muutostöinä on korvattu välineitä ja laitteita, jotka perinteisesti kuuluvat kodin "vakiolaitteistoihin". Kysymys on siitä, miten nämä välineet ja laitteet pystyvät helpottamaan vammaisen henkilön suoriutumista omassa kodissaan.

Vakiomallisia laitteita tai kodin tilaratkaisuja joudutaan usein muuntamaan siten, että vammaisen henkilön omatoiminen suoriutuminen kodissa on mahdollista. Normaaliin koti‑irtaimistoon kuuluvat huonekalut jäävät kuitenkin korvauksen ulkopuolelle niissä tapauksissa, joissa ei voida osoittaa yhteyttä vammasta aiheutuneeseen tarpeeseen ja huonekalun hankinnan välillä.

Normaaliin asumiseen tai asumisviihtyvyyteen liittyvät kustannukset eivät yleensä tule korvattavaksi asunnon muutostöinä.

Ennakkopäätös KHO:2024:56 – Taloudellinen tukitoimi – Asunnon laitteet – Ilmalämpöpumppu – Sisäilman viilentäminen – Lapsi – Sairauden oireet – Välttämättömyys – Tavanomaisen elämän toiminnot

Vaikeahoitoista epilepsiaa sairastavalle lapselle oli haettu vammaispalvelulain mukaista taloudellista tukea kodin tupakeittiöön asennetun ilmalämpöpumpun hankintakustannuksiin. Sairaudelle oli tyypillistä pitkittyneet, usein sairaalahoitoa vaativat epilepsiakohtaukset, joita lämmönnousu provosoi. Lapsen kotona oli kesäisin hyvin lämmin, mikä lisäsi kohtausten esiintyvyyttä.

Ratkaistavana oli, tarvitsiko lapsi sairautensa johdosta ilmalämpöpumppua vammaispalvelulain 9 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla välttämättä suoriutuakseen tavanomaisista elämän toiminnoista.

Asiassa saadun selvityksen perusteella lapsen kohdalla kysymys oli sairauden vakavien oireiden ehkäisystä. Tämä edisti keskeisesti hänen mahdollisuuksiaan viettää perheen kodissa hänen ikäiselleen lapselle tavanomaista elämää. Ilmalämpöpumppua oli pidettävä hänelle välttämättömänä kodin laitteena. Hyvinvointialue velvoitettiin korvaamaan taloudellisena tukitoimena vaaditut puolet laitteen kustannuksista.

Ennakkopäätös KHO:2024:56

KHO 12.5.2015 T 1249 - Asunnon muutostyöt – Välineet ja laitteet – Asunnon perusparannus - Kodinkone

A oli tehnyt omistamassaan asunnossa keittiöremontin. Hän haki korvattavaksi kustannuksia, jotka ovat syntyneet uuden liesituulettimen, lattialieden ja astianpesukoneen hankinnasta. Kunta hylkäsi hakemuksen. A valitti hallinto-oikeuteen. Hallinto-oikeus lausui, että asunnon perusparannusluonteiset kustannukset voivat tulla korvattavaksi vammaispalveluna silloin, jos vammaisen henkilön terveydentila ja avun tarve on muuttunut siten, että kustannukset johtuvat nimenomaan henkilön vammaisuudesta tai sairaudesta. Perusmallisiin kodinkoneisiin ei pääsääntöisesti muutoinkaan, ilman vammasta johtuvaa erityistä syytä, myönnetä taloudellista tukea. Vaikka ilmeistä oli, että kyseessä olevat kodinkoneet tukivat A:n selviytymistä kotona, hän ei ollut osoittanut vammaan tai sairauteen liittyvää syytä kyseessä olevien kodinkoneiden hankinnalle. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. KHO pysytti hallinto-oikeuden ratkaisun.

KHO 12.5.2015 T 1249 (pdf 86 kt)

KHO 18.2.2014 T 523 - Asunnon muutostyöt – Välineet ja laitteet - Valaistus

Viranhaltija oli hylännyt näkövammaisen henkilön asunnon muutostyöhakemuksen, joka koski makuuhuoneen yleisvalaistusta, keittiön työtasovalaisimien ja kylpyhuoneen peilikaapin valaisimen loisteputkien vaihtamista.

HaO totesi, että makuuhuoneen kattoon asennettavan yleisvalaisimen hankinta ja asennus ei ole vammaispalvelulaissa tarkoitettu henkilön vammasta johtuva asunnon muutostyö. Suositellun valaisimen ei ole selvitetty olevan poikkeuksellisen kallis, joten henkilölle ei voida katsoa aiheutuvan tältä osin ylimääräisiä kuluja hänen vammansa vuoksi.

HaO katsoi kuitenkin, että makuuhuoneen yleisvalaisimeen hankittavaa himmennintä on sen sijaan pidettävä hänen vammansa vuoksi välttämättömänä, jotta hän suoriutuisi päivittäisistä toiminnoistaan. Näin ollen himmentimestä aiheutuvat kustannukset on korvattava vammaispalvelulain mukaisena asunnon muutostyönä.

Koska valaisimien loisteputket on joka tapauksessa uusittava ajoittain, HaO katsoi, että loisteputkien vaihtamista ei voida tässä tapauksessa pitää vammaispalvelulaissa tarkoitettuna A:n vammasta johtuvana asunnon muutostyönä. KHO pysytti HaO:n päätöksen.

KHO 18.2.2014 T 523 (pdf 83 kt)

KHO 18.12.2013 T 3999 - Asunnon muutostyöt – Välineet ja laitteet - Välttämättömyys – Henkilökohtainen apu – Kohtuulliset kustannukset - Ovenavausmekanismi

Kaupunki oli hylännyt A:n hakemuksen sähköisen ovenavausmekanismin hankintakustannusten 5 196,10 euron korvaamisesta vammaispalvelulain nojalla, koska ovenavauskoneistoa ei voitu pitää välttämättömänä. A:lla on käytössään 24 tuntia vuorokaudessa henkilökohtainen avustaja, joka voi auttaa häntä kaikissa päivittäisissä toimissa ja huolehtia myös asunnon oven avaamisesta.

Hallinto-oikeus päätyi hylkäämään A:n valituksen. KHO katsoi, että kun otetaan huomioon asiassa esitetty varteenotettava selvitys A:n avustajapalveluiden mahdollisista katkoksista, joihin A ei itse voi vaikuttaa tai jotka johtuvat avustajan tavanomaisesti suoritettavista tehtävistä, sekä A:n lähtökohtainen oikeus avata itsenäisesti oman kotinsa ovi, A on vammaispalvelulain 9 §:n 2 momentissa ja vammaispalveluasetuksen 13 §:ssä tarkoitettu vaikeavammainen henkilö, joka välttämättä tarvitsee sähköistä ovenavausjärjestelmää suoriutuakseen tavanomaisista elämän toiminnoista. Kaupungin on vammaispalvelulain nojalla lähtökohtaisesti korvattava aiheutuneet kustannukset.

Arvioitavaksi tuli kuitenkin vielä, olivatko järjestelmän hankkimisesta aiheutuneet kustannukset kohtuullisia. Sinänsä vaikeavammaisella henkilöllä on oikeus hankkia laitteisto ilman asianomaisen kunnan etukäteishyväksyntää. Vammaispalveluasetuksen 12 §:n 3 momentin mukaisesti kunta voi myös antaa asuntoon kuuluvia välineitä tai laitteita korvauksetta vaikeavammaisen henkilön käytettäväksi. Saadun selvityksen mukaan kaupunki noudatti vammaispalveluasetuksen 12 §:n 3 momentin mukaista käytäntöä. Myös A:n aiemmassa asunnossa oli sähköinen ovenavausjärjestelmä, joka oli saman kaupungin omistuksessa.

Saadun selvityksen mukaan A:lta on tiedusteltu ennen uuden järjestelmän hankintaa, onko hän ollut asiasta yhteydessä ympäristönhallintalaitteistojen lainauksesta vastaavaan tahoon kaupungilla. Kaupungin esittämän selvityksen mukaan sähköisen ovenavausjärjestelmän asentamiskustannukset olisivat kaupungin hankkimina 656,20 euroa sekä kokonaan uuden järjestelmän hankinta- ja asennuskustannukset 4 406,35 euroa. Nämä kustannukset ovat A:n korvattavaksi vaatimia järjestelmän hankkimisesta aiheutuneita kokonaiskustannuksia 5 196,10 euroa alhaisemmat. Lisäksi kaupungin toimesta asennettu järjestelmä olisi jäänyt kaupungin omistukseen kaupungin noudattaman käytännön mukaisesti.

KHO katsoi näissä oloissa, että kaupungin kohtuullisina kustannuksina korvattavaksi eivät tulleet A:n itsenäisesti hankkiman sähköisen ovenavausjärjestelmän hankinnasta aiheutuneet kokonaiskustannukset. Kaupungin tuli kuitenkin korvata A:lle hänen hankkimansa sähköisen ovenavausjärjestelmän kohtuulliset asentamiskustannukset.

KHO 18.12.2013 T 3999 (pdf 107 kt)

KHO 13.9.2013 T 2900 - Asunnon muutostyöt – Välineet ja laitteet – Välttämättömyys – Kodinkoneet – Kaapit ja laatikostot

Asiassa oli ratkaistavana, kuuluiko kunnan korvata näkövammaisille henkilölle vammaispalvelulain mukaisina asunnon muutostöinä keittiökaappien ovien vaihto, laatikoiden liukukiskot, induktioliesi, korkea kaappipakastin ja korkea jääkaappi.

HaO totesi, että valaistuksen muutostyöt on jo aikaisemmin hyväksytty korvattaviksi. Esitetyn selvityksen perusteella keittiön kaapistojen ovien sekä työtasojen vaihtaminen kontrastien kannalta paremmiksi helpottaisi henkilön työskentelyä, mutta vaihtaminen ei kuitenkaan ole hänen vammansa johdosta välttämätöntä hänen itsenäisen keittiössä toimimisensa kannalta.

Toimintaterapeutin lausunnossa selostetun perusteella myös liukukiskolliset laatikostot keittiössä helpottaisivat henkilön työskentelyä. Henkilön on kuitenkin mahdollista ottaa tavaroita esille myös alakaapeista, eikä hänen itsenäisen suoriutumisensa kannalta liukukiskollisia laatikostoja siten voida pitää edellä selostettujen vammaispalvelulain ja -asetuksen tarkoittamalla tavalla välttämättöminä. Henkilö on myös vaatinut induktiolieden hankkimista sen varmistamiseksi, ettei liesi jää vahingossa päälle. Henkilöllä mahdollisesti olevista erityisistä muistiongelmista ei ole esitetty lääketieteellistä selvitystä. Näkövammaisten Keskusliitto ry:n kuntoutusselosteessa induktioliedestä lausuttu huomioon ottaen sitä ei myöskään voida pitää vamman johdosta henkilölle välttämättömänä.

Jääkaappi on asuntoon tavanomaisesti kuuluva vakiovaruste. Tarve uuden jääkaapin hankkimiseen ei ole johtunut henkilön vammasta, vaan hankinta on tullut ajankohtaiseksi vanhan jääkaapin rikkouduttua. Henkilöllä oleva näkövamma ei sinänsä edellytä, että hänen asunnossaan on pakastin. Toimintaterapeutti on lausunnossaan todennut, että henkilö ei pysty käyttämään arkkupakastinta. Lausunnosta ei kuitenkaan ilmene syytä tähän. Esimerkiksi laatikostojen tarpeellisuutta on lausunnossa perusteltu sillä, että henkilö näkee tavarat parhaiten vetolaatikoista, ja kaapista tavaroita ottaessaan hän on joutunut kyykistymään. Kaappimallisen pakastimen ei näin ollen ole selvitetty olevan välttämätön henkilön suoriutumiselle päivittäisissä toiminnoissa. KHO pysytti HaO:n päätöksen.

KHO 13.9.2013 T 2900 (pdf 104 kt)

KHO 29.1.2008 T 131 - Asunnon muutostyöt – Välineet ja laitteet – Turvalukko - Lapsi - Välttämättömyys

Tapauksessa haettiin asunnon muutostyönä omakotitalon turvalukon hankkimisesta aiheutuneita kustannuksia. Kysymys oli autistisesta 6-vuotiaasta lapsesta. Lapsi karkaili usein, minkä vuoksi hän oli täysin valvottava. Perhe asui omakotitalossa, jossa oli kolme jatkuvassa käytössä olevaa ulko-ovea. Tapauksessa lapsen hoitava lääkäri oli suositellut turvalukkojen asentamista oviin, jotta lapsen turvallinen asuminen voitiin kotona taata.

KHO katsoi, että lapsen vaikeavammaisuuteen liittyvän karkailun vuoksi lapsen kotona asuminen edellytti välttämättä, että asunnon kaikissa ulko-ovissa oli turvalukot. KHO kumosi hallinto-oikeuden ja kunnan sosiaali- ja terveyslautakunnan päätökset.

KHO 16.4.1998 T 663 - Asunnon muutostyöt – Välineet ja laitteet - Kodinkoneet

Vesijohtoliitännän asentaminen palvelutalossa asuvan vaikeavammaisen astianpesukoneeseen oli tässä tapauksessa hakijan sairaudesta johtuva asunnon muutostyö, eikä normaaliin asumiseen kuuluva kustannus.

KHO 12.3.1991 T 823 - Asunnon muutostyöt – Välineet ja laitteet - Tuolihissi

Kysymys oli tuolihissin hankinnasta aiheutuvien kustannusten korvaamisesta. Hakijan omakotitalo oli jouduttu vuotavan tasakaton johdosta muuttamaan harjakattoiseksi. Tässä yhteydessä tuli mahdollisuus lisätilan rakentamiseen yläkertaan. Perheen tilantarve oli myös kasvanut sen johdosta, että hakija oli synnyttänyt elokuussa toisen lapsen.

Hakija sairasti lihasdystrofiaa ja pystyi sisätiloissa ainoastaan vaivalloisesti liikkumaan kyykkykävelyllä. Portaiden nousu rakennettavaan yläkertaan ilman tuolihissiä oli mahdotonta. Sosiaalilautakunta oli hylännyt hakemuksen katsoen, ettei kyseinen tuolihissi ollut vamman vuoksi hakijalle välttämätön laite.

Lääninoikeus kumosi sosiaalilautakunnan ratkaisun katsoen, että hakijan vamman laatu, perhe- ja asuinolosuhteet sekä olosuhteet muutoinkin edellyttivät nostolaitteen hankkimista, jotta hakija suoriutuisi tavanomaisista elämäntoiminnoista. Lääninoikeus katsoi, että sosiaalilautakunta oli velvollinen korvaamaan kysymyksessä olevan nostolaitteen hankinnasta aiheutuvat kohtuulliset kustannukset tai antamaan laitteen korvauksetta hakijan käytettäväksi. KHO pysytti lääninoikeuden ratkaisun.