Hissit ja pyörätuolinostimet
Tämän sivun sisältö
Vammaispalvelulain 9 §:n 2 momentin mukaan kunnan on korvattava vaikeavammaiselle henkilölle asunnon muutostöistä sekä asuntoon kuuluvien välineiden ja laitteiden hankkimisesta hänelle aiheutuvat kohtuulliset kustannukset, jos hän vammansa tai sairautensa johdosta välttämättä tarvitsee näitä toimenpiteitä suoriutuakseen tavanomaisista elämän toiminnoista.
Vammaispalveluasetuksen 12 §:n mukaan korvattavia asunnon muutostöitä ovat henkilön vamman tai sairauden vuoksi suoritettavat välttämättömät rakennustyöt kuten ovien leventäminen, luiskien rakentaminen, kylpyhuoneen, WC:n ja vesijohdon asentaminen, kiinteiden kalusteiden ja rakennus- ja sisustusmateriaalien muuttaminen sekä vastaavat muut henkilön vakituisessa asunnossa suoritettavat rakennustyöt. Asunnon muutostyöksi katsotaan myös muutostöiden suunnittelu sekä esteiden poistaminen asunnon välittömästä lähiympäristöstä.Korvattavissa muutostöissä tulee noudattaa soveltuvin osin valtion asuntolainoituksessa käytettävää laatutasoa.
Korvattavia asuntoon kuuluvia välineitä ja laitteita ovat nostolaitteet, hälytyslaitteet tai vastaavat muut asuntoon kiinteästi asennettavat välineet ja laitteet. Kunta voi myös antaa asuntoon kuuluvia välineitä tai laitteita korvauksetta vaikeavammaisen henkilön käytettäväksi.
Hissi kerrostaloon
Arvioitaessa asunnon muutostöiden tai välttämättömien laitteiden ja välineiden kustannusten kohtuullisuutta ei ole tavallisesti merkitystä sillä, minkälaisessa asunnossa tai asumismuodossa vammainen henkilö asuu. Oikeuskäytäntö hissin rakennuskustannusten korvaamisesta sisältää kuitenkin muutamia poikkeuksia.
Mikäli hissi asennetaan asuntoon sisälle, kunnalla saattaa olla velvollisuus edellytysten täyttyessä korvata aiheutuneet kohtuulliset kustannukset. Vammaispalvelulain ja -asetuksen tarkoittama esteiden poistaminen asunnon välittömästä lähiympäristöstä ei tule yleensä sovellettavaksi, kun on kyse hissin tai muun nostolaitteen tai välineen asentamisesta taloyhtiön porrashuoneeseen.
Laissa asuinrakennusten ja asuntojen korjausavustuksista (1087/2016) säädetään valtion varoista myönnettävistä avustuksista hissien jälkiasentamiseen ja liikkumisesteiden poistamiseen asuinrakennuksissa sekä iäkkäiden ja vammaisten henkilöiden asuntojen korjaamiseen. Tavoitteena on edistää ja mahdollistaa kotona asuminen. Tämän lain mukainen avustus on toissijainen muuhun julkiseen tukeen.
Laki asuinrakennusten ja asuntojen korjausavustuksista (Finlex)
KHO 19.10.2016 T 4397 - Asunnon muutostyöt - Hissi - Kerrostalo - Kohtuulliset kustannukset
A haki vammaispalvelulain mukaisena asunnon muutostyönä korvausta porrashissin rakennuttamisesta aiheutuneista kustannuksista. Porrashissin rakennuttaminen oli maksanut 20 000 euroa. Kunta hylkäsi hakemuksen.
Hallinto-oikeus hylkäsi A:n valituksen. Hallinto-oikeuden mukaan kerrostalon porrashuoneeseen asennettava pyörätuolihissi ei ollut A:n omaan asuntoon kiinteästi kuuluva nostolaite eikä muukaan A:n asunnon muutos- tai rakennustyö. Näin ollen kysymys oli siitä, voitiinko pyörätuolihissin asentamista pitää vammaispalveluasetuksen 12 §:n 1 momentissa tarkoitettuna esteen poistamisena asunnon välittömästä lähiympäristöstä, kun otettiin huomioon vammaispalvelulain 9 §:n 2 momentin säännös kustannusten kohtuullisuudesta. Arviossaan hallinto-oikeus otti lähtökohdakseen hallituksen esityksen (HE 219/1986) ja vammaispalveluasetuksen 12 §:n 1 momentin esimerkit korvattavista asunnon muutostöistä.
Hallinto-oikeus katsoi, että porrashissi oli vaativampi ja kustannuksiltaan huomattavasti kalliimpi kuin mainitut esimerkit. Sen korvaamista ei siten voitu pitää kohtuullisena. Hallinto-oikeus totesi vielä, että asunnon muutostöinä ei ole tarkoitus korvata niitä kustannuksia, jotka aiheutuvat asumisesta hissittömässä kerrostalossa.
KHO pysytti hallinto-oikeuden ratkaisun.
KHO 19.10.2016 T 4397 (pdf 91 kt)
KHO 25.9.2007 T 2396 - Asunnon muutostyöt - Hissi - Kerrostalo - Kohtuulliset kustannukset
Tapauksessa haettiin pyörätuolinostinta kerrostalon porrashuoneeseen. HAO totesi ratkaisussaan, että vammaispalvelulain tarkoituksena ei ole korvata asunnon muutostöinä niiden haittojen poistamista, jotka aiheutuvat asumisesta kerrostalossa, jotka ovat hissittömiä tai osittain hissittömiä.
HAO katsoi vielä, että ottaen huomioon porrashissin hankkimisesta ja asentamisesta tai vaihtoehtoisesti nykyisen hissin muutostyöt, ettei kyse ollut sellaisesta muutostyöstä, johon kunnalla on vammaispalvelulain nojalla erityinen velvollisuus. KHO hylkäsi asiassa tehdyn valituksen.
KHO 9.11.2004 T 2838 - Asunnon muutostyöt - Hissi - Kerrostalo - Kohtuulliset kustannukset
Vaikeavammainen henkilö haki kerrostalon rappuun rakennettavan kaidehissin kustannuksia korvattavaksi vammaispalvelulain perusteella. Hakija asui hissittömän kerrostalon kolmannessa kerroksessa sijaitsevassa huoneistossa. Kaidehissi olisi tullut asennettavaksi ensimmäisen ja kolmannen kerroksen välille. KHO totesi asiassa, että kerrostalon porrashuoneeseen asennettava kaidehissi ei ole vaikeavammaisen henkilön omaan asuntoon kiinteästi kuuluva nostolaite eikä muukaan asunnon muutos- tai rakennustyö.
Kustannuksia aiheutui kaidehissin asentamisesta sekä myös huollosta ja sen mahdollisesta purkamisesta. KHO katsoi, että kun otettiin huomioon vammaispalvelulain 9 §:n 2 momentin säännökset, kaidehissin asentamista ei voitu pitää sellaisena vammaispalveluasetuksen 12 §:n 1 momentissa tarkoitettuna esteen poistamisena asunnon välittömästä lähiympäristöstä, jonka voitiin katsoa kuuluvan korvattaviin asunnon muutostöiden piiriin, koska kaidehissin asentamisesta aiheutuvat kustannukset eivät enää olleet vammaispalvelulain 9 §:ssä tarkoitetulla tavalla kohtuullisia.
KHO 28.10.2002 T 2715 - Asunnon muutostyöt - Porrashissi - Esteiden poistaminen
KHO katsoi, että porrashissin asettaminen vaikeavammaisen henkilön asuintalon ulkoportaisiin oli vammaispalveluasetuksen 12 §:n 1 momentissa tarkoitettu esteiden poistaminen asunnon välittömästä lähiympäristöstä sekä siten tavanomaisista elämäntoiminnoista selviytymiseksi koskeva toimenpide. Sosiaalilautakunnan tuli korvata porrashissin hankkimisesta aiheutuneet kohtuulliset kustannukset tai myöntää vaikeavammaiselle oikeus saada porrashissi korvauksetta käytettäväksi.
Tapauksessa luiskan rakentaminen tai hissin rakentaminen olivat samanarvoisia, toisilleen vaihtoehtoisia ratkaisuja, jolla välittömästi mahdollistettiin vaikeavammaisen henkilön ulos- ja sisäänpääsy ensimmäisessä kerroksessa sijaitsevasta asuinhuoneesta. Hissi rakennettiin taloyhtiön ulkoportaisiin. Taloyhtiö oli kieltänyt luiskan rakentamisen.
KHO katsoi nimenomaisesti, että tällaisissa tapauksissa kulkuyhteys on yleensä hoidettavissa luiskan avulla. Hissin rakentaminen asunnon ulkoportaisiin oli kuitenkin näissä olosuhteissa esteiden poistamista asunnon välittömästä lähiympäristöstä, kun luiskan rakentamisen ulkoportaisiin esti objektiivisesti arvioiden perusteltu syy eli taloyhtiön vastustus.
Hissi muuhun kuin kerrostaloon
Vuosikirjaratkaisu KHO:220:150 Asunnon muutostyöt - Tuolihissi - Tavanomaiset elämän toiminnot - Välttämättömyys - Huonejärjestysten muuttaminen
Tuolihissiä omakotitalon toiseen kerrokseen ei voitu pitää välttämättömänä asunnon muutostyönä, kun vaikeavammaiselle oli järjestettävissä hänen yksilölliset tarpeensa huomioon ottavat tilat pohjakerroksesta. Kuntayhtymä ei ollut velvollinen korvaamaan tuolihissin hankkimisesta aiheutuvia kustannuksia.
Vuosikirjaratkaisu KHO:220:150 (Finlex)
KHO 30.9.2019 T 4407 – Asunnon muutostyöt – Välttämättömyys – Porrashissi
Kunta oli hylännyt A:n hakemuksen tuolihissin asentamisesta hänen asuntoonsa asunnon muutostyönä.
A valitti päätöksestä hallinto-oikeuteen, joka hylkäsi valituksen. Selvityksen mukaan A on monisairas. Hän asuu puolisonsa kanssa kaksikerroksisessa omakotitalossa rinnetontilla ja A:n puoliso toimii hänen omaishoitajanaan. Talon yläkerrassa sijaitsevat olohuone, keittiö, wc, esteettömät pesutilat, makuuhuone ja työhuone. Yläkerrassa on talon pääsisäänkäynti, jota A ei portaiden ja mäkisen maaston vuoksi kykene käyttämään. Portaiden tasoeron vuoksi rampin rakentaminen yläkerran sisäänkäynnille ei ole mahdollista. A on kulkenut toistaiseksi taloon alakerran autotallin kautta. Talon sisällä A ei kuitenkaan kykene käyttämään turvallisesti portaita päästäkseen yläkertaan. A on sittemmin asennuttanut porrashissin omalla kustannuksellaan ja hakenut hissistä aiheutuneiden kustannusten korvaamista.
Hallinto-oikeus katsoi, että A:ta on pidettävä vaikeavammaisena asunnon muutostöiden suhteen. Asiassa oli kysymys siitä, onko porrashissin asentaminen A:n välttämättä tarvitsema toimenpide, josta aiheutuneet kustannukset kunnan on korvattava. Hallinto-oikeuden mukaan, koska olohuone, keittiö, wc, esteettömät pesutilat, makuuhuone ja työhuone sijaitsivat samassa kerroksessa, A:n suoriutuminen tavanomaisista elämän toiminnoista talon sisällä ei edellytä porrashissin asentamista. Vaikka kulku omakotitaloon ja sieltä ulos sinänsä kuului vammaispalvelulain 9 §:n 2 momentissa tarkoitettuihin tavanomaisiin elämän toimintoihin, asiassa ei ollut esitetty selvitystä, että porrashissi helpottaisi A:n liikkumista kodin ulkopuolella.
A valitti ratkaisusta KHO:een, joka kumosi hallinto-oikeuden ratkaisun ja palautti asian kunnalle porrashissistä aiheutuneiden kustannusten korvaamiseksi. KHO katsoi, että vaikka A ei varsinaisesti tarvitse porrashissiä omakotitalon sisällä liikkumiseen, koska kaikki keskeiset asuintilat ovat talon yläkerrassa, ei A kuitenkaan pysty kulkemaan omakotitaloonsa ja sieltä ulos kuin alakerran autotallin kautta. Koska A:n kulku omakotitaloonsa ja sieltä ulos kuuluu vammaispalvelulain 9 §:n 2 momentissa tarkoitettuihin tavanomaisiin elämäntoimintoihin ja koska A:n liikkuminen portaissa on vammaispalveluasetuksen 13 §:ssä tarkoitetulla tavalla erityisen vaikeaa, KHO katsoi, että A kaksikerroksisessa omakotitalossa asuessaan välttämättä tarvitsee porrashissiä suoriutuakseen tavanomaisista elämän toiminnoistaan.
KHO 30.9.2019 T 4407 (pdf 97 kt)
KHO 29.9.2017 T 4846 - Asunnon muutostyöt - Hissi - Välttämättömyys - Henkilökohtainen apu
Kunta hylkäsi A:n hakemuksen pystyhissin kustannusten korvaamisesta vammaispalvelulain mukaisena asunnon muutostyönä.
Hallinto-oikeus hylkäsi A:n valituksen. Hallinto-oikeus totesi, että saadun selvityksen mukaan A:n oli hyvin vaivalloista kulkea portaissa ja pystyhissi ilman muuta helpottaisi hänen liikkumistaan kerrosten välillä. Esitetyn selvityksen mukaan nostohissin hankintameno asennuksineen olisi ilman arvonlisäveroa 17 500 euroa, jonka lisäksi tulisivat kustannukset sähkösyötön vedosta, hissin ja rakennuksen välisestä listoituksesta sekä rakennustekniset työt, kuten pohjan valaminen. Kokonaiskustannuksiksi oli arvioitu jossain vaiheessa 35 000 euroa. A oli toistaiseksi kuitenkin pystynyt avustettuna sekä laskeutumaan että nousemaan portaat mennessään pesutiloihin ja ulos hänelle myönnetyn henkilökohtaisen avun turvin eikä nostohissin rakentamisesta johtuvia kustannuksia ollut pidettävä kohtuullisina. Näillä perusteilla hallinto-oikeus katsoi, että nostohissiä ei ollut pidettävä sellaisena vammaispalvelulaissa ja -asetuksessa tarkoitettuna A:n päivittäisen selviytymisen kannalta välttämättömänä vammaispalvelulain 9 §:n 2 momentissa tarkoitettuna asunnon muutostyönä tai sellaisena välineenä tai laitteena, joka kunnan tulisi korvata.
KHO pysytti hallinto-oikeuden ratkaisun.
Vammaispalvelujen käsikirjan lakiryhmän kommentti päätökseen T 4846: "Lakiryhmä pyytää kiinnittämään huomiota siihen, että tapaus on yksittäistapaus ja tapauksessa mainittua kohtuullisten kustannusten euromäärää ei voida ottaa yleiseksi ohjeeksi. "
KHO 29.9.2017 T 4846 (pdf 88kt)
KHO 13.9.2013 T 2899 - Asunnon muutostyöt - Porrashissi - Välttämättömyys
Tapauksessa oli ratkaistavana, oliko vaikeavammaisella henkilöllä oikeus saada porrashissi asunnon sisääntulokerroksesta asunnon toiseen kerrokseen, jossa makuuhuone sijaitsi.
Henkilöllä oli todettu syksyllä 2009 ALS-tauti eli etenevä motoneuronitauti. Hänellä on käytössään rollaattori, manuaalipyörätuoli ja ulkona liikkumista varten sähköpyörätuoli. Henkilö tarvitsi apua peseytymisessä, pukeutumisessa ja ruokailussa. Hän asui puolisonsa kanssa kaksikerroksisessa rivitalossa. Asunnon alakerrassa oli keittiö, olohuone, työhuone (8 m2), pieni wc (1,6 m2), pesutilat ja sauna. Yläkerrassa oli henkilön ja hänen puolisonsa yhteinen makuuhuone (17 m2), työhuone ja wc/kylpyhuone (4 m2).
KHO totesi, että alakerran työhuone on kooltaan pieni eikä se tämän vuoksi ja asiassa esitetyn henkilön välttämättä tarvitsemien hoito- ja apuvälineiden tilantarpeen vuoksi sovellu puolisoiden yhteiseksi makuuhuoneeksi. Alakerran olohuoneesta on puolestaan asunnossa aiemmin tehtyjen muutostöiden vuoksi välitön näköyhteys eteiseen ja edelleen ulko-oven kautta ulos.
Kun huomioon otetaan henkilön sairautensa hoidon vuoksi tarpeellinen hoitovälineistö ja öisinkin ajankohtaistuvat hoitotilanteet, joissa henkilön omaishoitajana toimiva puoliso häntä avustaa, ei henkilön voida yksityisyytensä suojaa vaarantamatta edellyttää nukkuvan alakerran olohuoneessa. Henkilön ei voida edellyttää nukkuvan eri huoneessa kuin hänen puolisonsa eikä muissa kuin makuuhuoneeksi soveltuvissa tiloissa. Alakerrassa ei ole asiassa esitetyn selvityksen mukaan
muita makuuhuoneeksi soveltuvia tiloja. Asian ratkaisemisessa ei sen sijaan voida antaa merkitystä sille, mitä asianomainen muutoin kulloinkin pitää järkevänä tapana käyttää asuintilojaan.
KHO katsoi, että henkilö on vammaispalvelulain vaikeavammainen henkilö, joka kaksikerroksisessa rivitalossa asuessaan välttämättä tarvitsee porrashissiä suoriutuakseen tavanomaisista elämän toiminnoista. KHO kumosi hallinto-oikeuden ja yksilöasioiden jaoston päätökset siltä osin kuin ne koskevat asunnon muutostöinä toteutettuja porrashissin hankkimista sekä yläkerran kynnysten poistoa ja kylpyhuoneen kynnyksen luiskaamista ja palauttaa asian kaupungin sosiaali- ja terveyslautakunnan yksilöasioiden jaostolle kysymyksessä olevista muutostöistä aiheutuvien kustannusten korvaamiseksi.
KHO 13.9.2013 T 2899 (pdf 98 kt)
KHO 13.9.2013 T 2902 - Asunnon muutostyöt - Porrashissi - Välttämättömyys
Tapauksessa oli ratkaistavana, oliko vaikeavammaisella henkilöllä oikeus saada porrashissi asunnon sisääntulokerroksesta asunnon toiseen kerrokseen. Vaikeavammainen henkilö ja hänen puolisonsa asuivat omakotitalossa. Perheen käytössä talon alakerrassa oli eteinen, wc, apukeittiö, sauna pesutiloineen, keittiö, olohuone ja makuuhuone. Yhdellä seinustalla oli lisäksi talon levyinen terassi. Alakerran pinta-ala oli noin 80 m2.
Valituksessaan ja antamassaan selityksessä henkilö on muun muassa todennut, että yläkertaan pääsy olisi hänelle tärkeää, sillä siellä hän voisi ajatella rauhassa ja nauttia kauniista maisemista. Lisäksi yläkerrassa on kuntoilulaitteet, joita henkilö tarvitsee kuntoutumisensa tueksi. Kuntoilulaitteiden luontevin sijoituspaikka on henkilön mukaan yläkerta, koska alakerran olohuone on luonteeltaan läpikulkuhuone ja se on täynnä erilaisia hoitotarvikkeita.
Henkilön esittämistä yläkerran käytön tarpeellisuutta tukevista perusteluista huolimatta voidaan todeta, että henkilön omakotitalon alakerran asuintilat mahdollistavat henkilön tavanomaisten elämäntoimintojen järjestämisen siten, että omakotitalon yläkerran käyttäminen ei ole hänelle vammaispalvelulain 9 §:n 2 momentissa tarkoitetuin tavoin välttämätöntä. Yksilöasioiden jaoston päätöstä ei ole näin ollen syytä muuttaa. KHO pysytti HaO:n päätöksen.
KHO 13.9.2013 T 2902 (pdf 87 kt)
KHO 31.1.2012 T 118 - Asunnon muutostyöt - Porrashissi - Välttämättömyys - Asunnon vaihtaminen
KHO katsoi, että henkilön muutto kerrostaloasunnosta kaksikerrokseen rintamamiestaloon on ollut perusteltua mm. terveydellisistä syistä ja että henkilö tarvitsi porrashissiä välttämättä suoriutuakseen tavanomaisista elämäntoiminnoista. Kunnan oli korvattava vammaispalvelulain perusteella porrashissin hankkimisesta aiheutuneet kustannukset.
KHO 31.1.2012 T 118 (pdf 91 kt)
KHO 2.9.1998 T 1701 - Asunnon muutostyöt - Hissi - Välttämättömyys
Tapauksessa MS-tautia sairastava, pyörätuolilla itsenäisesti liikkumaan kykenevä 35-vuotias henkilö asui perheineen 3-kerroksisen omakotitalon kolmannessa kerroksessa. Pohjakerroksessa sijaitsivat pesutilat, autotallit ja muut asuntojen yhteiset tilat. Kolmannesta kerroksesta ei ollut suoraa uloskäyntiä. Rakennuksen toisessa kerroksessa asuivat vaikeavammaisen henkilön vanhemmat.
Henkilö haki sosiaalilautakunnalta korvausta hissin hankkimisesta ja asentamisesta aiheutuviin kustannuksiin. Lautakunta hylkäsi hakemuksen tarkoitukseen varattujen määrärahojen riittämättömyyden perusteella. Sosiaalilautakunta totesi vielä, että hakemuksen hylkäämisen perusteena oli myös se, että henkilölle kyettiin tarjoamaan hänen halutessaan vammaista varten varustettu asunto muualta.
Lääninoikeus kumosi sosiaalilautakunnan päätöksen ja katsoi, että lautakunnan on korvattava vammaishissin hankinnasta ja sen asentamisen välttämättä vaatimista muista asunnon muutostöistä aiheutuvat kohtuulliset kustannukset tai annettava sellainen korvauksetta hakijan käyttöön.
Lääninoikeus katsoi henkilön sairauden laadun sekä perheen- ja asuinolosuhteet huomioon ottaen, että hän tarvitsee välttämättä vammaishissin suoriutuakseen tavanomaisista elämäntoiminnoista eli päästäkseen omatoimisesti vakituiseen asuntoonsa, sieltä ulos sekä voidakseen käyttää talon yhteistiloja mm. pesutiloja ja autotallia itsenäisesti.
Lääninoikeus tulkitsi vammaispalvelulakia perusoikeusmyönteisesti ottaen huomioon Suomen hallitusmuodossa (nykyisin perustuslaissa) turvatun yksilön vapaudet ja oikeudet, vammaisuuden perusteella tapahtuvan syrjinnän kiellon ja oikeuden vapaasti valita asuinpaikkansa.
Lääninoikeus katsoi, että henkilön oikeutta saada vakituiseen asuntoonsa hänen tarvitsemansa hissi ei poista se, että kunta voisi tarjota hänelle muun asunnon. KHO pysytti lääninoikeuden päätöksen.
KHO 18.3.1992 T 999 - Asunnon muutostyöt - Porrashissi - Välttämättömyys - Kohtuulliset kustannukset
Vaikeavammainen henkilö haki taloonsa porrashissiä, jonka hankinta- ja asentamiskustannukset olivat yhteensä n. 110 000 mk. Vaikeavammainen henkilö asui kaksikerroksisessa rivitaloasunnossa ja hakemusta oli perusteltu sillä, että henkilö pääsisi asunnon alakerrassa sijaitseviin sauna- ja pesutiloihin sekä voisi käyttää alakerran isompaa makuuhuonetta. Alakerrasta oli pääsy asunnon pihamaalle.
Sosiaalilautakunta hylkäsi hakemuksen sen vuoksi, että pesutilat voitiin rakentaa yläkerran asuntotasoon huomattavasti hissin hankintahintaa edullisemmin kustannuksin. Sosiaalilautakunta arvioi, että asunnon muutostyöt olisi saatu suoritettua 40 000 markalla.
Lääninoikeus kumosi sosiaalilautakunnan päätöksen katsoen, että hakijalla oli oikeus saada joko porrashissi korvauksetta käytettäväksi tai oikeus saada porrashissin hankkimisesta aiheutuneet kohtuulliset kustannukset kunnan toimesta korvattavaksi.
KHO kumosi puolestaan lääninoikeuden päätöksen katsoen, että hakija oli tilannut asuntoonsa porrashissin päästäkseen kulkemaan pyörätuolilla asunnon alakertaan, jossa sijaitsivat mm. sauna- ja pesutilat, sekä päästäkseen pihamaalle. Asunnon yläkerran n. 100 m2 suuruiset tilat olisi kuitenkin asiakirjojen mukaan voitu saattaa porrashissin hankkimisesta aiheutuvia kustannuksia kohtuullisemmin kustannuksin sellaiseen kuntoon, että hakija olisi voinut suoriutua tavanomaisista elämäntoiminnoistaan.
KHO katsoi, ettei sosiaalilautakunta näin ollen ollut velvollinen suorittamaan hakijalle suurempaa korvausta kuin mikä olisi aiheutunut edellä mainittujen välttämättömien toimenpiteiden kohtuullisista kustannuksista. Kustannusten kohtuullisuutta oli tapauksessa arvioitava sen mukaan, millä toimenpiteillä voitiin vaikeavammaisen henkilön välttämätön suoriutuminen omassa kodissaan turvata.
KHO 27.1.1992 T 253 - Asunnon muutostyöt - Hissi - Lapsi - Välttämättömyys - Kohtuulliset kustannukset
Vaikeavammaiselle lapselle haettiin hissin hankkimisesta ja asentamisesta aiheutuvia kustannuksia sekä siihen liittyviä tarpeellisia asunnon muutostöitä. Hakijat asuivat rinteeseen rakennetussa omakotitalossa. Talossa oli korkea kivijalka, joten sisäänkäynnin yhteydessä oli korkeat portaat. Lapsi oli nostettava portaat ylös. Vammaisella lapsella oli huone talon keskikerroksessa, jossa sijaitsi myös WC. Pesutilat ja sauna olivat kellarikerroksessa, jonne lapsella ei ollut mahdollisuutta itsenäisesti päästä.
Sosiaalilautakunta katsoi, että hissin hankkimisen sijasta olisi rakennukseen rakennettava erillinen lisäsiipi. Lautakunta katsoi, että hissin rakentaminen ja ylläpito omakotitaloon oli kohtuuttoman kallis vaihtoehto. Hissi tuli rakentaa talon ulkopuolelle siten, että hissi olisi kulkenut hissikuilua pitkin.
KHO katsoi kuten lääninoikeuskin, että vammainen henkilö tarvitsi vammansa vuoksi välttämättä vammaishissiä suoriutuakseen kotonaan tavanomaisista elämäntoiminnoista, ja että vammaishissi oli tarpeen paitsi hakijan ulospääsyn myös omakotitalon kellarikerroksessa oleviin pesutiloihin pääsyn helpottamiseksi. Kunta oli velvollinen korvaamaan hissin hankkimisesta aiheutuvat kohtuulliset kustannukset niiltä osin kuin vammaishissi oli vammaiselle henkilölle välttämätön.
Lähteet
Räty, Tapio (2010) Vammaispalvelut. Vammaispalvelujen soveltamiskäytäntö. Kynnys ry.
