Alaikäisen itsenäisen päätöskyvyn arviointi terveydenhuollossa
- Milloin alaikäisen päätöskykyä arvioidaan?
- Miten arvioidaan alaikäisen kykyä tehdä itsenäisiä päätöksiä?
- Alaikäisen informointi potilasasiakirjoihin tehtävistä kirjauksista ja Omakannasta
- Potilasasiakirjoihin tehtävät kirjaukset
- Rakenteisen kirjaamisen ohje ja toimintamallit
Terveydenhuollon palveluissa tulee selvittää alaikäisen lapsen ja nuoren mielipide hoitoonsa aina, kun se hänen ikäänsä ja kehitystasoonsa nähden on mahdollista.
On tärkeää, että lapsi ja nuori saa sanoa oman mielipiteensä ja näkemyksensä sekä esittää kysymyksiä silloinkin, kun hän ei vielä voi itse päättää hoitoon liittyvistä asioistaan.
Kun alaikäinen ei kykene päättämään hoidostaan, hoidetaan häntä yhteistyössä vanhempien, muun huoltajan tai muun laillisen edustajan kanssa.
Alaikäinen voi päättää hoidostaan silloin, kun terveydenhuollon ammattihenkilö arvioi, että hän ikänsä ja kehitystasonsa perusteella on kykenevä asian vaatimaan päätöksentekoon. Laki ei tunne mitään päätöskykyisyyden ikärajaa, vaan ammattilainen tekee arvion aina tapauskohtaisesti huomioiden asian laadun.
Alaikäisen potilaan asema
Alaikäisen potilaan mielipide hoitotoimenpiteeseen on selvitettävä silloin, kun se on hänen ikäänsä ja kehitystasoonsa nähden mahdollista. Jos alaikäinen ikänsä ja kehitystasonsa perusteella kykenee päättämään hoidostaan, häntä on hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan.
Jos alaikäinen ei kykene päättämään hoidostaan, häntä on hoidettava yhteisymmärryksessä hänen huoltajansa tai muun laillisen edustajansa kanssa.
Silloin, kun lapsi tai nuori arvioidaan kykeneväksi käyttämään itsemääräämisoikeuttaan, saa hän päättää myös yhteydenotosta ja tietojen antamisesta vanhemmille, muulle huoltajalle tai muulle lailliselle edustajalle.
Terveydenhuollon ammattilaisilla on velvollisuus informoida alaikäistä hänen oikeuksistaan.
Tiedonsaantioikeus ja toimivalta
Jos terveydenhuollossa alaikäinen potilas ikäänsä ja kehitystasoonsa nähden kykenee päättämään hoidostaan, hänellä on oikeus kieltää potilastietojensa antaminen huoltajalleen, muulle lailliselle edustajalleen tai muulle tiedonsaantiin oikeutetulle henkilölle.
Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä, 51§
Alaikäisen …. huoltajalla tai muulla laillisella edustajalla ei ole oikeutta kieltää potilaan henkeä tai terveyttä uhkaavan vaaran torjumiseksi annettavaa tarpeellista hoitoa.
Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 785/1992, 9 §
Velvoitteena on tarjota lapselle ja nuorelle terveydenhuollon ammattilaisen hoitoa ja tukea silloinkin, kun hän ei halua asiaa jostakin syystä vanhemmilleen jakaa. Tällöin voi olla hedelmällistä avata keskustelu lapsen tai nuoren suhteesta vanhempiinsa: voi kysyä miksi hän ei halua asiaa vanhemman tietoon tai mitä hän ajattelee tapahtuvan, jos vanhempi saa tietää asiasta.
Milloin alaikäisen päätöskykyä arvioidaan?
Terveydenhuollon ammattihenkilön tulee kaikissa tilanteissa kuulla alaikäisen ajatuksia hoidostaan. Vaikka pienimmät lapset eivät ikänsä ja kehityksensä puolesta ole vielä kykeneviä päättämään hoidostaan, tulee heidänkin mielipiteitään kuulla silloin, kun lapsen kehitystaso sen mahdollistaa.
Lapsen tai nuoren ollessa yhdessä vanhemman kanssa vastaanotolla, tulee ammattilaisen arvioida lapsen kykyä tehdä päätöksiä erityisesti silloin, kun vanhempi ja lapsi ovat eri mieltä hoidosta. Yleensä se edellyttää ammattilaisen ja lapsen keskustelua kahden kesken, eli silloin vanhempaa pyydetään poistumaan vastaanottohuoneesta vähäksi aikaa.
Yksin vastaanotolle tulevan lapsen tai nuoren päätöskykyä tulee arvioida aina. Jos alaikäinen todetaan kykeneväksi päättämään hoidostaan, voi huoltajiin olla yhteydessä vain hänen luvallaan.
Hoidolla tarkoitetaan myös terveyden edistämiseen liittyvää terveydenhuollon toimintaa. Jos alaikäinen esimerkiksi kertoo kokeilleensa tai käyttävänsä päihteitä, tulee aina pohtia, vaarantuuko hänen terveytensä ja onko tilanne sellainen, että nuori kykenee asiaa hoitamaan sekä vaikuttaako päihteidenkäyttö hänen kykyynsä päättää hoidostaan.
Mikäli ammattilainen toteaa, että lapsi tai nuori ei ole kykenevä hoitamaan asiaansa, tulee ammattilaisen aina varmistaa hoidon ja tuen saanti. Tavallisesti se tapahtuu olemalla yhteydessä vanhempaan tai muuhun huoltajaan. Jos ei-päätöskykyinen lapsi perustellusti, esimerkiksi väkivallan uhan vuoksi, vastustaa yhteydenottoa huoltajaan, varmistetaan hoidon ja tuen saanti muulla tavoin, esimerkiksi olemalla yhteydessä lastensuojeluun. Yhteydenotosta kerrotaan aina myös alaikäiselle.
Miten arvioidaan alaikäisen kykyä tehdä itsenäisiä päätöksiä?
Pienimmillä lapsilla päätöskyky on arvioitavissa kalenteri-iästä ja siihen liittyvästä normaalista kehitystasosta. Esimerkiksi pienen lapsen resepti voidaan tarvittaessa laatia tai uusia huoltajan yhteydenoton perusteella ja tehdä kirjaus ”ei päätöskykyinen” ilman henkilökohtaista kontaktia lapseen, jos se hoitopäätöksen kannalta muuten ei ole välttämätöntä. Mitä vanhemmasta lapsesta on kyse, sitä huolellisemmin arvioon tulee paneutua ja tehdä arvio tapauskohtaisesti ja vain henkilökohtaisen kontaktin perusteella. Samanikäistenkin lasten kehitystaso voi olla hyvin erilainen ja toisaalta erilaiset hoidettavat asiat edellyttävät erilaista kypsyyttä.
Itsenäiseen päätöksentekoon vaadittava kypsyyden arvio ei ole objektiivinen arvio lapsen kognitiivisesta tasosta. Arvio on vaikutelma, joka syntyy keskustelussa ja vuorovaikutuksessa. Siksi se on dynaaminen ja elävä, ja voi muuttua asian edetessä. Arvion tekemiseen tarvittava vuoropuhelu on ammattilaisen vastuulla.
Arvio perustuu ammattilaisen kykyyn kertoa lapselle tai nuorelle tilanteesta sekä etenemis- ja hoitomahdollisuuksista siten, että lapsi varmasti ymmärtää ne. Samalla ammattilainen havainnoi, miten lapsi tai nuori kuuntelee ja miettii kuulemaansa seuraamalla hänen reaktioitaan ja kysymyksiään. Tämä johtaa sen hetkiseen arvioon lapsen tai nuoren kyvystä käsitellä tilannettaan.
Potilasasiakirjoista voi saada tietoa siitä, miten lapsi tai nuori on aikaisemmin hoitanut terveydenhuollon asioitaan. Jokainen arvio päätöskyvystä perustuu kuitenkin juuri sen hetkiseen tilanteeseen ja huomioi asian laadun.
Varsinaisen sairauden hoidon, kuten tutkimusten ja lääkityksen, lisäksi voi olla kyse monista muista tilanteista. Esimerkiksi:
- Lapsen tai nuoren kertoessa häntä kuormittavista perheen vuorovaikutustilanteista, ammattilainen arvioi tilanteen vakavuutta. Lapsen etu voi olla, että hän saa puhua asiasta ja pohtia miten käsitellä sitä ilman, että vanhemmat heti saavat tietää pohdinnasta. Ei-vakavissa tilanteissa lapsen tai nuoren voidaan katsoa olevan kykenevä hoitamaan itsenäisesti asiaa, ja tietojen näkyminen huoltajille estetään hänen niin toivoessa. Arviota tarkistetaan joka käynnillä asian edetessä. Mikäli tilanne on vakava, se edellyttää yhteydenottoa huoltajiin tai ilmoitusta viranomaiselle. Yhteydenotosta kerrotaan aina myös alaikäiselle.
- Nuorille tavanomaisissa asioissa kuten esimerkiksi päihde- ja tupakkakokeiluissa sekä seksuaalikäyttäytymiseen liittyvissä asioissa ammattilainen arvioi nuorelle aiheutuvan riskin suuruutta. Lisäksi ammattilainen arvioi nuoren suhtautumista asiaan ja kykyä ymmärtää valintojensa seuraukset.
Terveydenhuollon tehtävä on tukea lasta tai nuorta tarjoamalla mahdollisuus luottamukselliseen keskusteluun ja pohdintaan suojassa seuraamuksilta. Työntekijän huolen kasvaessa voi olla tarpeen tarkistaa arviota lapsen tai nuoren kyvystä hoitaa itse asiaansa.
Alaikäisen informointi potilasasiakirjoihin tehtävistä kirjauksista ja Omakannasta
Terveydenhuollon ammattilaisen tehtävänä on kertoa lapselle ja nuorelle ikätasoisesti
- potilasasiakirjoihin kirjattavista tiedoista
- Omakannasta
- lapsen ja huoltajien mahdollisuuksista ja oikeuksista nähdä tietoja.
Potilasasiakirjoihin tehtävät kirjaukset
Sekä arvio alaikäisen kyvystä päättää itse hoidostaan että päätöskykyisen alaikäisen tahto tietojen luovuttamisesta huoltajille kirjataan potilasasiakirjoihin. Kun potilastietojärjestelmä sen mahdollistaa, tapahtuu kirjaaminen rakenteisesti valitsemalla annetusta luokituksesta sopiva alaikäisen päätöskykyä ja tietojen luovuttamista kuvaava vaihtoehto.
Kun ammattilainen arvioi yksin vastaanotolla olevan alaikäisen kykenemättömäksi hoitamaan asiaansa, tulee hänen tehdä lisäksi myös merkintä siitä, miten ja keneen huoltajaan on asiasta oltu yhteydessä.
Omakannan tietojen näkyminen oikein edellyttää, että ammattilainen kirjaa jokaisella käynnillä tai hoitojaksolla rakenteisesti alaikäisen päätöskyvyn ja päätöskykyisen alaikäisen tahdon luovuttaa tietoja huoltajalle. Kun terveydenhuollon ammattihenkilö arvioi alaikäisen olevan kykenevä päättämään itsenäisesti sen hetkisestä hoidostaan, hän tiedustelee aina myös alaikäisen tahtoa luovuttaa tiedot huoltajilleen Omakannassa.
Kaikissa terveydenhuollon organisaatioissa päätöskykyisen alaikäisen tahtoa tietojen luovuttamisesta huoltajille ei ole vielä mahdollista kirjata potilastietojärjestelmään sellaisessa muodossa, että Omakanta voisi sitä hyödyntää. Siihen asti, kunnes potilastietojärjestelmä mahdollistaa rakenteisen kirjauksen alaikäisen kyvystä päättää hoidostaan, noudatetaan THL:n ohjetta 1/2016.
THL:n ohje 1/2016: Alaikäisen tietojen näyttäminen ja puolesta-asiointi Omakannassa: Ohje terveydenhuollon ammattilaisille (pdf).
Rakenteisen kirjaamisen ohje ja toimintamallit on kuvattu tarkemmin Alaikäinen ja Kanta-palvelut - toimintamalli terveydenhuoltoon ja apteekeille -julkaisussa.
Alaikäinen ja Kanta-palvelut - toimintamalli terveydenhuoltoon ja apteekeille
Lisätietoa
Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 785/1992 (Finlex)
Sosiaali- ja terveysministeriön asetus potilasasiakirjoista 94/2022 (Finlex)
