Sosiaalinen kuntoutus voimavaraistamisena
Sosiaalisen kuntoutuksen tulee sosiaalihuoltolain (SHL 1301/2014) mukaan määrittyä toimintana ja palveluna asiakkaan tarpeista ja voimavaroista käsin. Tukitoimien tavoitteena on henkilön mahdollisimman itsenäinen ja omaehtoinen toiminta.
Sosiaalisen toimintakyvyn puutteisiin ja erilaisiin kuntoutuksellisiin tarpeisiin keskittyminen voi heikentää asiakkaan luottamusta omiin kykyihinsä tilanteiden ratkaisijana. Myös jatkuva tuen vastaanottaminen voi heikentää luottamusta omaan pystyvyyteen. Varsinkin pitkäaikaisesti apua vastaanottava jää helposti alisteiseen ja riippuvaiseen asemaan. Voimavaralähtöisyys tarjoaa vaihtoehdon lähestymistavoille, joissa ongelmat ovat keskiössä.
Voimavaralähtöisessä työotteessa lähtökohtana on asiakkaan kyky tehdä asioita itse. Työskentelyssä keskitytään asiakkaan omiin vahvuuksiin ja ratkaisujen mahdollisuuksiin. Lähestymistavalle keskeisiä ovat asiakaslähtöisyys, dialoginen ja kohtaava vuorovaikutus sekä toivon perspektiivi. Voimavaralähtöinen työskentely suuntautuukin tulevaisuuden tavoitteiden saavuttamiseen, ei vain menneiden ja nykyisten ongelmien korjaamiseen. Tavoitteena on vahvistaa ihmisen pystyvyyttä, mahdollistaa muutos sekä edistää kasvua ja kehittymistä.
Lähteet
Hietala, O. (2018) Sosiaalisen kuntoutuksen yhteiskehittämisessä osallisuus avautuu kaikille. Teoksessa Kostilainen, H. & Nieminen, A. (toim.) Sosiaalisen kuntoutuksen näkökulmia ja mahdollisuuksia. Diakonia-ammattikorkeakoulun julkaisuja. Diak työelämä 13. Helsinki: Diakonia-ammattikorkeakoulu, 118-138.
Keskitalo, E. & Vuokila-Oikkonen, P. (2018) Voimavaralähtöisyys sosiaalisen kuntoutuksen viitekehyksenä. Teoksessa Kostilainen, H. & Nieminen, A. (toim.) Sosiaalisen kuntoutuksen näkökulmia ja mahdollisuuksia. Diakonia-ammattikorkeakoulun julkaisuja. Diak työelämä 13. Helsinki: Diakonia-ammattikorkeakoulu, 84-96.
