Yhteiskehittäminen
Vaatimus asiakaslähtöisyydestä ja osallisuudesta on vahvana lähtökohtana muun muassa sosiaalihuoltolaissa (1301/2014) ja yhteiskehittäminen on yksi keino vastata näihin vaatimuksiin. Sosiaalisen kuntoutuksen yhteiskehittämisen perusajatuksena on vahvistaa heikossa asemassa olevien ihmisten asemaa ja osallisuutta paitsi palveluissa myös yhteiskunnassa laajemmin.
Yhteiskehittäminen on työote, jossa palvelujen käyttäjät ovat mukana palvelujen ja toimintojen suunnittelussa, toteutuksessa sekä arvioinnissa. Asiakasraadit, kehittäjäasiakas-, vertais- ja kokemusasiantuntijatoiminta ovat konkreettisia keinoja käynnistää ja toteuttaa yhteiskehittämistä. Yhteiskehittämistä voidaan tarkastella myös sosiaalisen kuntoutuksen menetelmänä, joka voi tuottaa muutoksia asiakkaan (myös työntekijän) identiteetissä ja toimijuudessa sekä lisätä hänen voimavarojaan.
Yhteiskehittäminen voi sosiaalisessa kuntoutuksessa toteutua kolmella tasolla:
- asiakkaan tai asiakasryhmän elämäntilanteisiin sekä toimintakykyyn liittyvissä, yhdessä työntekijöiden kanssa käynnistämissä muutos- ja kuntoutumisprosesseissa,
- organisaatioiden käytännöissä ja työyhteisöjen toimintakulttuurissa sekä
- palveluiden (tuotteiden, mallien, ratkaisujen) kehittämisessä
Ihannetilanteessa yhteiskehittäminen toteutuu kaikilla tasoilla: yksilöllisissä ammattilais- asiakassuhteissa, ryhmämuotoisessa toiminnassa sekä palveluissa toteutuvissa yhteisötyön muodoissa, päätösten valmistelussa ja päätöksenteossa lähiesimiestasolta strategiseen johtoon.
Yhteiskehittämisen prosessit tulee kuvata ja dokumentoida, jotta niiden tulokset palautuvat asiakkaille. Asiakkailla on oltava mahdollisuus varmistaa, että heidän osallistumisellaan on ollut aidosti merkitystä.
Lähteet
Kauppila, R. & Hietala O. (2018) Johtajat osallistajista osallisiksi. Teoksessa Kostilainen, H. & Nieminen, A. Sosiaalisen kuntoutuksen näkökulmia ja mahdollisuuksia. Diakonia-ammattikorkeakoulun julkaisuja. Diak työelämä 13. Helsinki: Diakonia-ammattikorkeakoulu, 139-162.
