Toipumisorientaatio

Toipumisorientaation viitekehys pohjaa yksilöllisyyden, osallisuuden, itsemääräämisoikeuden ja jokaisen ihmisen kasvun mahdollisuuksien arvoihin. Viitekehyksen monipuolisuudesta johtuen ei ole olemassa yhtä teoriaa, jolla voidaan selittää ja perustella toipumisorientaatiota ilmiönä tai ideologiana. Toipumisorientaatio perustuu moneen eri taustateoriaan esimerkiksi sosiaalisen konstruktionismiin, terveyden edistämisen teorioihin, ratkaisu- ja voimavarakeskeisyyteen.

Toipumisorientaation viitekehystä voi hyödyntää esimerkiksi palveluiden kehittämisessä, asiakastyössä ja työnohjauksessa. Toipumisorientaatiossa korostuvat:

• yksilöllisyys ja identiteetti
• osallisuus yhteisössä
• kokemuksellisuuden merkitys
• positiivinen mielenterveys
• toivon merkitys

Toipumisorientaation ihmiskäsityksessä tunnistetaan, että yksilöllä voi olla useita erilaisia identiteettejä ja myös yksilön hyvinvointi koostuu useasta eri osatekijästä. Esimerkiksi toipumista määrittää ensi sijassa henkilön omakohtainen kokemus mielekkäästä elämästä riippumatta siitä, onko hän toipunut kliinisten kriteerien mukaisesti. Ihminen valitsee itse sen identiteetin, jonka kautta haluaa tulla tilanteissa nähdyksi, kuten vanhempi tai ammattilainen. Häntä ei lokeroida sairaaksi tai kuntoutujaksi.

Auttamistyössä tulee keskittyä kokonaisuuteen, eikä vain mahdolliseen sairauteen. Ihmisen hyvinvointiin vaikuttavat sairauden ohella esimerkiksi läheiset ja perhesuhteet, asuinympäristö ja asuminen, toimeentulo ja taloudelliset asiat, osallisuus yhteiskunnassa ja ammatti ja työhistoria.

Toipuminen ja kuntoutuminen toipumisorientaatiossa

Toipuminen ymmärretään toipumisorientaation viitekehyksessä yksilön omana ja ainutlaatuisena prosessina, johon usein sisältyy muutoksia yksilön arvoissa, asenteissa, tunteissa, taidoissa, tavoitteissa ja rooleissa. Toipuminen ilmenee myönteisinä muutoksina yksilön kokemuksissa ja esimerkiksi mielenterveyspalveluilla voidaan vahvistaa myönteisten kokemusten muodostumista.

Vaikka toipumisprosessi on aina yksilöllinen, voidaan siinä erottaa keskeisiä osaprosesseja ja vaiheita. Mary Leamyn johtama työryhmä teki vuonna 2011 systemaattisen kirjallisuuskatsauksen toipumisorientaatioon liittyvistä tutkimuksista ja sen perusteella löytyi viisi prosessia, joihin vaikuttamalla voidaan tukea henkilökohtaista toipumista. Nämä ovat yhteisöllisyys ja kumppanuus, toivo, identiteetti, elämän merkityksellisyys ja voimaantuminen (CHIME). Toipumisorientaatio ei tarkoita lääkkeetöntä hoitoa vaan jokaiselle yksilölle itselleen sopivaa hoitokokonaisuutta.

Toipumisorientaatio palveluissa

Toipumisorientaation mukaisten palveluiden olennainen perusta on tukea henkilön toipumista riippumatta siitä, mikä hänen lähtökohtansa (psyykkisen) sairauden suhteen on. Ammattihenkilöstö toimii toipumisorientaation mukaisesti palvelu- ja vuorovaikutusprosesseissa tukiessaan ja edistäessään asiakkaan toiveikkuutta, elämän tarkoituksellisuuden kokemista ja elämän mielekkyyttä. Käytännössä terveydenhuollon ammattilaiset voivat edistää asiakkaan toipumista auttamalla häntä löytämään voimavaroja tekemään omia suunnitelmia, joiden avulla hän pystyy elämään merkityksellistä ja antoisaa elämää sekä toteuttamaan päämääriään ja haaveitaan. Toipumisorientaation mukaisten palveluiden pitää myös vahvistaa asiakkaan tietopohjaa omasta psyykkisestä sairaudestaan, opettaa strategioita tulla toimeen oireiden kanssa, tukea asiakkaan pystyvyyden tunnetta ja edistää asiakkaan mahdollisuuksia saada tarvitsemaansa sosiaalista tukea.

Uudenlaisen työotteen omaksuminen vaatii harjoittelua, jossa voi käyttää avuksi Geoff Shepherdin kokoamaa kysymyslistaa toipumisorientaation itsearvioinnin avuksi:

1. Autoinko asiakasta tunnistamaan ja priorisoimaan oman toipumisensa tavoitteita (ei ammattilaisten tavoitteita)?
2. Toinko esille luottamukseni asiakkaan olemassa oleviin vahvuuksiin hänen pyrkiessään tavoitteisiinsa?
3. Annoinko sellaisia omiin tai asiakkaiden kokemuksiin liittyviä esimerkkejä, mitkä herättävät ja vahvistavat toivoa?
4. Toinko esille sen, että vaikka tulevaisuus on epävarma ja takaiskuja voi sattua, niin siitä huolimatta itsemääriteltyjen tavoitteiden saavuttaminen on mahdollista – annoinko tukea toivon ja positiivisten odotusten ylläpitämiseksi?
5. Kannustinko asiakasta mielenterveysongelmien itsehallintaan antamalla tietoa, vahvistamalla olemassa olevia hallintastrategioita jne.?
6. Kuuntelinko asiakkaan toiveita terapeuttisten interventioiden suhteen ja osoitinko hänelle sen, että olin kuunnellut?
7. Ilmaisinko kunnioittavan asenteeni asiakasta kohtaan ja toinko esille haluni tasavertaiseen kumppanuuteen yhdessä työskenneltäessä?
8. Toinko esille sen, että olen valmis sitoutumaan asiakkaan auttamiseen niin, että hänellä on mahdollisuus saavuttaa tavoitteensa?
9. Kiinnitinkö erityistä huomiota sellaisten tavoitteiden tärkeyteen, jotka ohjaavat asiakasta perinteisestä sairaan roolista auttamaan muita?
10. Huomioinko tavoitteiden saavuttamiseksi muita kuin mielenterveyteen suoraan liittyviä voimavaroja, kuten omaisia, ystäviä, verkostoja, organisaatioita, harrastuksia tai mielenkiinnon kohteita?

Mitä enemmän myönteisiä vastauksia kysymyksiin tulee, sitä vahvemmin työote toteuttaa toipumisorientaation periaatteita.

Toipumisorientaation kouluttajapankki

Olemme koonneet listan toipumisorientaation kouluttajista. Listalla olevien kouluttajien työtaustat ja kokemus ovat laajoja ja monipuolisia toipumisorientaatiosta. Tietojen avulla voi löytää eri tilanteisiin ja tarkoituksiin sopivan kouluttajan. 

Lähettämällä sähköpostia erikoissuunnittelija Saara Rapelille ([email protected]), voit tilata listan kouluttajista. Tietosuojasyistä listaa ei voida julkaista tällä sivustolla.

Oletko itse toipumisorientaation kouluttaja? Kouluttajapankki on kehittyvä listaus ja täyttämällä oheisen lomakkeen voit päästä myös mukaan listalle.
Toipumisorientaation kouluttajakysely