Asuminen
Asuminen on yksi ihmisen perustarpeista ja -oikeuksista. Ilman asuntoa ei ole myöskään kotia ja psykologisessa mielessä kodilla on yhteys moniin ihmisen hyvinvointitarpeisiin, kuten turvallisuuteen, yksityisyyteen ja autonomiaan. Psyykkiseen sairauteen ei liity mitään sellaista, mikä oikeuttaisi tinkimisen näistä perusoikeuksista ja tarpeista.
Paitsi asunnolla, myös asuin- ja elinympäristöllä on merkitystä voimavarojen aktivoitumisessa. Asuminen tavallisessa asuinympäristössä, lähellä palveluja ja sosiaalisia virikkeitä, ohjaa tekemään asioita joita ympäristökin meiltä odottaa. Voimavarojen löytyminen tapahtuu helpoimmin arkisissa elämän olosuhteissa, missä rooliodotukset tukevat normaalia, ei sairausmallin, mukaista toimintaa.
Palveluasuminen ja tehostettu palveluasuminen
Tuettu asuminen tarkoittaa säännöllistä, kuntoutussuunnitelmaan perustuvaa mielenterveyskuntoutusta, johon liittyy myös kotiin annettavia tukipalveluja. Tavoitteena on itsenäisen asumisen tukeminen ja mahdollistaminen. Usein se toteutetaan terveyden- ja sosiaalihuollon yhteistyönä, mutta tehtävien jako vaihtelee kunnittain.
Asumisen tukitoimet toteutetaan mahdollisuuksien mukaan yhteistyössä omaisten ja läheisten kanssa. Kuntoutuksen avulla kuntoutuja opettelee sairauden hallintaa ja häntä tuetaan harjoittelemaan päivittäisiä toimintoja, käyttämään kodin ulkopuolisia palveluja sekä löytämään virikkeellistä vapaa-ajan toimintaa.
Palveluasuminen on usein yhteisöllistä asumista ryhmäasunnossa ja kuntoutusmetodin mukaan myös tavallista palveluasumista itsenäisessä asunnossa. Toimintaan sisältyy monipuolinen kuntoutus ja asiakkaan toimintakyvyn ja sosiaalisten suhteiden vahvistaminen. Kuntoutujalla on mahdollisuus osallistua päivätoimintaan.
Itsenäistä asumista harjoitellaan osallistumalla ruoanlaittoon, siivoukseen ja pyykinpesuun. Lisäksi harjoitellaan asioimista asumispalveluyksikön ulkopuolella: raha-asioiden hoitamista ja toisten ihmisten kanssa toimimista
Tehostettu palveluasuminen on yhteisöllistä asumista ryhmäasunnossa, jossa henkilöstö on paikalla ympäri vuorokauden. Kuntoutujaa avustetaan hänen päivittäisissä toiminnoissaan, kuten henkilökohtaisesta hygieniasta huolehtimisessa, ruokailun järjestämisessä, siivouksessa ja pyykinpesussa sekä lääkärin ohjeiden mukaisessa lääkehoidossa. Lisäksi harjoitellaan itsenäistä päätöksentekoa, raha-asioiden hoitoa, mielekästä vapaa-ajan viettoa ja sosiaalista kanssakäymistä. Tavoitteena on vastuullinen ja toisia ihmisiä huomioiva eläminen yhteiskunnassa.
Tavalliseen asumiseen saatava arjen tuki
Tarpeenmukainen arjen tuki vahvistaa psyykkistä hyvinvointia ehkäisten liiallisia arkeen pyörittämiseen liittyviä huolia ja niiden aiheuttamaa stressiä. Stressi lisää psyykkisen sairastumisen riskiä.
Arjen tuki voi olla kotikuntoutuksen antamaa intensiivistä tukea, mutta suurimmalle osalle mielenterveyskuntoutujista riittää kevyempi tuki: raha-asioiden suunnittelu ja seuranta, ohjausta ruoanlaitossa, siivouksessa ja hygieniasta huolehtimisessa, auttamista asumisen pulmatilanteissa, neuvontaa ihmissuhteissa, harrastusmahdollisuuksien kartoitusta, etuuksia koskevan tiedon antamista ja liikennevälineissä liikkumista.
Arjen tukea voivat antaa esimerkiksi perusterveydenhuollon kotihoito, kunnallinen kotipalvelu, seurakuntien diakoniatyö, vertaistukihenkilöt, omaiset ja ystävät sekä eri järjestöjen ystäväpalvelun henkilöt. Tavoitteena on, että kuntoutuja tulee toimeen omassa asunnossaan mahdollisimman hyvin.
Vääränlaisen asumisen aiheuttamia ongelmia
Jos mielenterveyskuntoutujan asuminen ei tue hänen elämäntilannettaan, riski asioiden hoitamatta jättämiseen kasvaa, josta pahimmillaan voi seurata asunnottomuus. Useimmiten mielenterveyskuntoutujien asunnottomuus liittyy kuitenkin päihdeongelmiin. Moni mielenterveyskuntoutuja asuu toisaalta liian raskaasti tuetussa asumisratkaisussa hänen tilanteeseensa nähden.
Kotiin tuotu tuki olisi monille kuntoutujalle tarpeeksi tukeva asumismuoto. Asumisyksiköiden laatutasoon on viime vuosina kiinnitetty huomiota ja se on paikoin todettu valitettavan heikoksi. Mielenterveyskuntoutujien asumiseen liittyviä epäkohtia täytyy entisestään kartoittaa ja ryhtyä parannuksiin.
Hyvä asuminen
Mielenterveyskuntoutujien hyvään asumiseen kuuluu:
- itsenäinen asuminen, kun mahdollista
- turvallinen ja rauhallinen asuinympäristö
- toivotuimpia ovat yksiöt ja pienet asuinyksiköt
- palvelujen läheisyys
- asuinyksiköt vain mielenterveyskuntoutujille, ei yhdessä päihdeongelmaisten kanssa
- itsemääräämisoikeus ja yksityisyys
- kotiin vietävä tuki tutulta työntekijältä
- kotiin vietävän tuen reagoitava asiakkaan kunnon muutoksiin
- mielekäs tekeminen asunnon ulkopuolella
- matalan kynnyksen tuki kriisitilanteessa, mielenterveyskuntoutujille oma päivystävä puhelin
- parempaa tiedottamista asumiseen ja mielenterveyspalveluihin liittyvistä asioista.
Asumispalvelut mielenterveyskuntoutujille (Mielenterveystalo)
Kirjallisuutta
Kuussaari, Kristiina ym. Mielenterveys- ja päihdekuntoutujat HUS-alueen asumispalveluissa. Yhteiskuntapolitiikka: 2016:6.
Salo, Markku & Kallinen, Mari: Yhteisasumisesta yhteiskuntaan? – Mielenterveyskuntoutujien asumispalveluiden tila ja tulevaisuus. Mielenterveyden keskusliitto 2007.
Röyks, Rune & Saarela, Tarja (suom. 1993). Sosiaalisen ja itsenäisen elämisen taidot. Oireidenhallintaohjelma. Jorvin sairaala, psykiatrian yksikkö 12/1993.
