Rauta
Rauta on mangaanin ohella tavallisin kaivojen juomaveden laatua heikentävä alkuaine. Suuria pitoisuuksia saattaa esiintyä missä päin Suomea tahansa. Rautaa esiintyy rengas- ja porakaivoissa lähes yhtä usein. Pohjaveden ja kaivoveden rautapitoisuuteen vaikuttavat muun muassa kallioperän koostumus, veden pH, hapetus-pelkistysolosuhteet ja orgaanisen aineksen määrä vedessä.
Raudan tyypillinen pitoisuus kaivovedessä on noin 40 mikrogrammaa litrassa (µg/l). Suurimmillaan pitoisuudet voivat olla tuhatkertaisia eli 30000–40000 µg/l.
Kaivoissa, joissa on paljon rautaa, on usein myös paljon mangaania.
Lue lisää: Mangaani
Raudan laatutavoite
Raudalle ei ole asetettu terveysvaikutuksiin perustuvaa laatutavoitetta talousvedessä. Sen sijaan raudan laatutavoite suurten ja pienten vesilaitosten jakamalle vedelle sekä laatusuositus yksityiskaivojen vedelle on enintään 200 µg/l. Laatutavoite ja -suositus perustuvat veden esteettiseen laatuun eli hajuun, makuun ja väriin, mutta se suojaa myös mahdollisilta terveyshaitoilta.
Lue lisää:
- Suuret vesilaitokset: Sosiaali- ja terveysministeriön asetus talousveden laadusta ja valvonnasta sekä rakennusten vesilaitteistojen riskinhallinnasta (1352/2015)
- Pienet vesilaitokset ja yksityiskaivot: Sosiaali ja terveysministeriön asetus pienten yksiköiden talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista (401/2001)
Raudan terveyshaitat
Rauta aiheuttaa talousvedessä maku- ja hajuhaittoja. Suurina pitoisuuksina rauta värjää sekä veden että saniteettikalusteita ruosteenruskeaksi. Talousveden rauta ei ole terveydelle merkittävä riski. Suuret rautapitoisuudet saattavat lähinnä ärsyttää vatsaa.
Rauta on ihmiselle välttämätön hivenaine. Raudan imeytyminen ja tasapaino elimistössä on tarkasti säädeltyä. Siten suuristakin juomaveden rautapitoisuuksista vain pieni osa imeytyy elimistöön.
Raudan poisto vedestä
Ohjeita raudan poistoon kaivovedestä on annettu vesi.fi-sivustolla:
Kaivoveden laatu ja käsittely (vesi.fi)
Oman kaivoveden rautapitoisuus kannattaa selvittää, jos veden väri, maku tai haju antavat syytä epäillä korkeita pitoisuuksia. Raudan pitoisuutta ei voi ennustaa paikkakunnan tai kaivon sijainnin perusteella, vaan pitoisuus on aina määritettävä kaivokohtaisesti. Kaivon omistaja vastaa kaivoveden tutkituttamisesta. Kaivoveden laatuun liittyvissä ongelmatilanteissa ja esimerkiksi analyysilaboratorion valinnassa apua voi kysyä oman kunnan terveydensuojeluviranomaiselta.
Talousvesiasetuksen mukaiset tutkimukset tulee tehdä Ruokaviraston hyväksymässä laboratoriossa.
Lue lisää:
