Radon

Radon on hajuton, mauton ja väritön, ilmaan helposti haihtuva ja leviävä radioaktiivinen kaasu. Radonia ei voi mitenkään aistia. Se hajoaa nopeasti ja sen tytärisotoopit muodostavat myös säteilyä. Radonia esiintyy pohjavedessä ja kaivovesissä vaihtelevasti läpi Suomen. Radon voi kulkeutua veteen etäämpää kuin sen varsinainen lähde kallioperässä on. Erityisesti radonia on porakaivoissa. Porakaivojen radonpitoisuudet ovat keskimäärin kymmenkertaisia rengaskaivoihin verrattuna. 

Radonin tyypillinen pitoisuus porakaivoissa on 460 ja rengaskaivoissa 50 bequereliä litrassa (Bq/l). Suurimmillaan pitoisuudet porakaivoissa voivat olla 130000 Bq/l ja rengaskaivoissa 3500 Bq/l.

Juomaveden lisäksi radonia haihtuu maaperästä suoraan sisäilmaan.

Kaivoissa, joissa on paljon radonia, ei useimmiten ole radioaktiivista uraania.

Lue lisää: Uraani

Radonin raja-arvo

Radonin laatuvaatimus eli suurin sallittu pitoisuus suurten vesilaitosten jakamalle vedelle on enintään 1000 Bq/l ja laatutavoite 300 Bq/l.
Lue lisää: Suuret vesilaitokset: Sosiaali- ja terveysministeriön asetus talousveden laadusta ja valvonnasta sekä rakennusten vesilaitteistojen riskinhallinnasta (1352/2015)

Lue lisää: Sosiaali- ja terveysministeriön asetus talousveden laadusta ja valvonnasta sekä rakennusten vesilaitteistojen riskinhallinnasta (1352/2015)

Pienten vesilaitosten jakamalle vedelle radonin laatusuositus on enintään 300 Bq/l ja yksityiskaivojen vedelle enintään 1000 becquerel/l. Vaikka nämä arvot on asetettu tavoitteellisena suosituksena, enimmäispitoisuuksia voidaan terveysvaikutusten perusteella pitää suurimpana hyväksyttävänä pitoisuutena. 

Lue lisää: Sosiaali ja terveysministeriön asetus pienten yksiköiden talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista (401/2001)

Radon voi olla juomaveden lisäksi ongelma myös sisäilmassa. Asunnon huoneilman radonpitoisuuden vuosikeskiarvo ei saisi ylittää arvoa 300 Bq/m3. Uusi asunto pitää suunnitella ja rakentaa siten, että radonpitoisuuden vuosikeskiarvo ei ylitä arvoa 200 Bq/m3.

Lue lisää: Sosiaali- ja terveysministeriön asetus ionisoivasta säteilystä (1022/2018)

Radonin terveyshaitat

Radonin ja sen keuhkoputkiin ja keuhko­rakkuloihin tarttuvien radioaktiivisten tytärisotooppien ionisoiva säteily eli alfasäteily aiheuttaa syöpää vaurioittamalla DNA:ta. Juotu radonpitoinen vesi altistaa ruoansulatuskanavan säteilylle ja aiheuttaa syöpäriskin.

On arvioitu, että Suomessa porakaivovesien radioaktiiviset aineet (radon, uraani, radium, polonium, lyijy) aiheuttavat juotuna 2–7 ylimääräistä syöpäkuolemaa vuodessa. Sisäilmaan haihtunut radon aiheuttaa 275–300 keuhkosyöpätapausta vuodessa.

Radonin saanti

Kaivoveden radonille altistutaan juomalla vettä (10 %) ja hengittämällä (90 %) vedestä ilmaan haihtunutta radonia. Radonia haihtuu esimerkiksi avoimista säilytysastioista, vettä keitettäessä, suihkussa ja pesukoneista. 

Säteilyturvakeskuksen (STUK) arvion mukaan noin 20 000 ihmistä käyttää Suomessa porakaivovettä, jonka radonpitoisuus ylittää 1000 Bq/l.

Kaivoveden lisäksi sisäilmaan haihtuu radonia suoraan maaperästä. Radon on merkittävä sisäilman laatua pilaava tekijä. 

Radonin poisto vedestä

Ohjeita radonin poistoon kaivovedestä on annettu vesi.fi-sivustolla:
Kaivoveden laatu ja käsittely (vesi.fi)

Oman kaivoveden radonpitoisuus kannattaa selvittää, jotta voi varmistua siitä, ettei vesi ole terveydelle haitallista. Radonin pitoisuutta ei voi ennustaa paikkakunnan tai kaivon sijainnin perusteella, vaan pitoisuus on aina määritettävä kaivokohtaisesti. Kaivon omistaja vastaa kaivoveden tutkituttamisesta. Kaivoveden laatuun liittyvissä ongelmatilanteissa ja esimerkiksi analyysilaboratorion valinnassa apua voi kysyä oman kunnan terveydensuojeluviranomaiselta. 

Talousvesiasetuksen mukaiset tutkimukset tulee tehdä Ruokaviraston hyväksymässä laboratoriossa. Radonmittaus voidaan tilata kaupallisilta toimijoilta tai Säteilyturvakeskuksesta.

Lue lisää: