Arseeni

Arseeni on maaperässä luonnostaan esiintyvä terveydelle haitallinen raskasmetalli. Arseenin pitoisuus maaperässä on paikoitellen hyvin korkea ja se voi liueta pohjaveteen ja kulkeutua porakaivoihin. Arseenia on maaperässä eniten Pirkanmaan seudulla, ja paikoitellen myös muualla Kaakkois-, Etelä- ja Lounais-Suomessa. Arseeni on erityisesti porakaivojen ongelma. Vesilaitosten jakamassa vesijohtovedessä arseenia ei yleensä ole haitallista määrää.

Arseenin tyypillinen pitoisuus porakaivojen vedessä on alle 0,1 mikrogrammaa litrassa (µg/l). Suurimmillaan pitoisuudet voivat olla reilusti yli 100 µg/l.

Arseenin raja-arvo

Arseenin laatuvaatimus eli suurin sallittu pitoisuus suurten ja pienten vesilaitosten jakamalle vedelle sekä yksityiskaivojen vedelle on enintään 10 µg /l.

Lue lisää:

Arseenin terveyshaitat

Juomaveden arseeni on maailmanlaajuinen ongelma ja sen terveyshaittoja on tutkittu paljon. Arseenin haitallisin muoto on epäorgaaninen arseniitti (As³⁺) tai arsenaatti (As⁵⁺). Ne muuttuvat elimistössä helposti toisikseen.

Arseeni on ihmiselle syöpää aiheuttava aine¹. Juomaveden arseeni voi aiheuttaa mm. virtsarakon syöpää sekä iho- ja keuhkosyöpää. Arseeni voi sekä käynnistää syövän synnyn (genotoksisuus) että edistää syöpäkasvaimen myöhempää kehittymistä (syövän promoottori). Tupakointi vahvistaa arseenin syöpävaikutusta.

Arseenin saannille ravinnossa ei ole asetettu turvallista raja-arvoa. Suomalaistutkimusten mukaan yhteys virtsarakon syöpään on havaittavissa, vaikka kaivoveden arseenipitoisuus olisi pienempi kuin suurin sallittu pitoisuus 10 µg/l. Syöpäriski kasvaa selvästi, kun juomaveden arseenipitoisuus ylittää 150 µg/l. Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen on arvioinut, että mikäli ihminen altistuu arseenille 0,3–8 µg painokiloa kohti päivässä koko elämänsä ajan, niin syöpäriski lisääntyy enintään yhden prosentin².

Pitkäkestoinen altistuminen korkeille arseenipitoisuuksille voi aiheuttaa ääreisverenkierron tai raajojen hermojen toiminnan häiriöitä tai olla yhteydessä sydän- ja verisuonitauteihin sekä diabetekseen. Suomessa tavattavilla veden arseenipitoisuuksilla ei ole kuitenkaan näitä vaikutuksia.

Arseenin saanti

Ihminen ei tarvitse arseenia hivenaineena. Suomalaiset saavat epäorgaanista arseenia ravinnosta ja juomavedestä keskimäärin 0,20 µg painokiloa kohti päivässä³. Saanti vedestä lisääntyy, jos vedessä on arseenia yleistä taustapitoisuutta enemmän. Arseeni imeytyy hyvin ruuansulatuskanavassa (yli 95 %). Arseniitti imeytyy helpommin kuin arsenaatti.

Arseenille ei altistuta merkittävästi ihon kautta tai hengitysteitse esimerkiksi suihkussa. Altistumista saunassa löylyveden välityksellä ei kuitenkaan ole tutkittu eikä sen merkitystä tiedetä. Hyvin arseenipitoista vettä ei kannata käyttää kasteluvetenä ravinnoksi tarkoitetuille kasveille.

Arseenin poisto vedestä

Ohjeita arseenin poistoon kaivovedestä on annettu vesi.fi-sivustolla:
Kaivoveden laatu ja käsittely (vesi.fi)

Oman kaivoveden arseenipitoisuus kannattaa selvittää, jotta voi varmistua siitä, ettei vesi ole terveydelle haitallista. Arseenin pitoisuutta ei voi ennustaa paikkakunnan tai kaivon sijainnin perusteella, vaan pitoisuus on aina määritettävä kaivokohtaisesti. Kaivon omistaja vastaa kaivoveden tutkituttamisesta. Kaivoveden laatuun liittyvissä ongelmatilanteissa ja esimerkiksi analyysilaboratorion valinnassa apua voi kysyä oman kunnan terveydensuojeluviranomaiselta.

Talousvesiasetuksen mukaiset tutkimukset tulee tehdä Ruokaviraston hyväksymässä laboratoriossa.

Lue lisää: