Kaivovedessä luonnostaan esiintyvät kemialliset aineet
Kaivoveteen voi liueta maaperässä luonnostaan esiintyviä kemiallisia epäpuhtauksia. Täysin kirkas ja hyvänmakuinenkin vesi voi sisältää terveydelle haitallisia aineita. Esimerkiksi arseenia, fluoridia, radonia ja uraania ei haista eikä maista vedestä, vaikka niiden pitoisuudet olisivat suuria. Rauta ja mangaani maistuvat tunkkaiselle ja saattavat värjätä vesikalusteita ja tekstiilejä.
Lue lisää:
Jos epäilet, että kaivoveteesi on liuennut maaperästä epäpuhtauksia, ota yhteyttä kuntasi terveydensuojeluviranomaiseen. Hänen vastuullaan on mm. antaa ohjeita kaivoveden laadun varmistamiseen liittyvissä asioissa sekä arvioida kaivoveden käyttöön liittyvää terveysriskiä, jos veden laatu ei täytä asetuksen 401/2001 vaatimuksia.
Kaivon omistaja vastaa kaivoveden tutkituttamisesta ja tarvittavista korjaustoimista. Kaivoveden laatu on hyvä tutkia vähintään kolmen vuoden välein.
Lue lisää:
- Kaivon omistajan ja viranomaisen (Kaivovesi-sivulla)
- Kaivoveden kemiallinen laatu
- Sosiaali- ja terveysministeriön asetus 401/2001 pienten yksiköiden talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista
Maaperästä liukenevien aineiden riskinarviointi
Joskus maaperästä liuenneiden haitallisten aineiden määrä kaivovedessä voi olla niin suuri, että veden käyttö juomavetenä ja ruoanlaitossa on terveysriski. Liian suuria pitoisuuksia esiintyy erityisesti porakaivojen vedessä.
Kaivoveden epäpuhtauksien määrää ei voi ennustaa paikkakunnan tai kaivon sijainnin perusteella, vaan pitoisuudet on aina mitattava kaivokohtaisesti.
Kaivoveden terveysriskiä ei voi arvioida ennen kuin haitallisen aineen pitoisuus on määritetty. Pitoisuus määritetään ottamalla vedestä näyte ja teettämällä siitä kemiallinen perustutkimus.
Kaivoveden laatuvaatimuksista ja laatutavoitteista on säädetty Talousvesiasetuksessa (401/2001). Talousvesiasetuksen mukaiset tutkimukset tulee tehdä Ruokaviraston hyväksymässä laboratoriossa. Ohjeita epäpuhtauksien poistoon kaivovedestä on annettu vesi.fi -sivustolla.
Lue lisää: