Rahapelaamisen aiheuttamien haittojen tasot
Rahapelihaitat jaotellaan eri tasoille:
- Riskitason pelaaminen
- Ongelmapelaaminen
- Todennäköinen rahapeliriippuvuus
- Diagnostisoitu rahapeliriippuvuus
Riskitason pelaaminen
Riskitason rahapelaaminen tarkoittaa pelaamista, joka ei aiheuta merkittäviä haittoja, mutta pelaaja saattaa kokea yksittäisiä haittoja pelaamisestaan. Ongelmallisen pelaamisen vakavuutta kuvaavalla jatkumolla riskitason pelaaminen on ongelman lievin muoto. Toisaalta riskitason pelaaminen edeltää usein rahapeliongelman kehittymistä. Tiedetään, että pelaamiseen osallistuminen itsessään voi olla yhteydessä ongelman ja/tai haittojen kehittymiseen.
Vuonna 2019 riskitasolla pelaavia oli 10,7 prosenttia (SOGS 1–2). Miehistä riskitasolla pelasi 13,1 ja naisista 8,2 prosenttia.
Ongelmapelaaminen
Ongelmapelaaminen kuvaa rahapeliriippuvuutta lievempää tilaa, johon liittyy monia kielteisiä seurauksia, esimerkiksi terveysongelmia ja talousvaikeuksia. Ongelmallisen pelaamisen vakavuutta kuvaavalla jatkumolla se sijoittuu riskitason rahapelaamisen ja rahapeliriippuvuuden väliin.
Todennäköinen rahapeliriippuvuus
Väestötutkimuksissa rahapeliriippuvuus ei viittaa kliinisellä arvioinnilla tehtyyn diagnoosiin, joten niissä käytetään ilmaisua "todennäköinen rahapeliriippuvuus". Termiä "rahapeliongelma" käytetään, kun puhutaan ongelmapelaamisesta ja rahapeliriippuvuudesta. Nämä kaksi luokkaa ovat toisensa poissulkevia.
Vuonna 2019 suomalaisista 1,4 prosentilla oli todennäköinen rahapeliriippuvuus. Miehistä todennäköinen rahapeliriippuvuus oli 1,9 prosentilla ja naisista 0,9 prosentilla.
Kun rahapelaamisen ongelmallisuutta tarkasteltiin korona-aikana, havaittiin, että rahapelejä pelanneista miehistä yli kolmasosa täytti ongelmapelaamisen kriteerit. Lähes puolet pelaajista täytti vähintään kohtalaisen riskin kriteerit. Naispelaajista yli viidesosa pelasi ongelmallisesti ja reilu kolmasosa vähintään kohtalaisen riskin tasolla.
Suhteutettuna rahapeliongelmien määrään kaikkien vastaajien tasolla rahapeliongelmia kokeneiden määrät olivat huomattavan korkeita verrattuna vuoden 2019 väestötutkimuksessa saatuihin arvoihin. Onkin todennäköistä, että anonyymi verkkokysely on saavuttanut rahapeliongelmista kärsiviä ja heikommassa asemassa olevia henkilöitä perinteisiä postitse ja puhelimitse tehtyjä kyselyjä paremmin ja kyseiset vastaajat ovat olleet otoksessa yliedustettuina.
Pääkaupunkiseudulla vuonna 2021 tehdyn hyvinvointikyselyn perusteella jopa joka neljäs rahapelejä pelannut mies ja 15 prosenttia rahapelejä pelanneista naisista koki pelaamisestaan koituvan ongelmia. Ongelmia kokeminen korostui matalasti koulutetuilla sekä niillä vastaajilla, jotka olivat joutuneet tinkimään ruoasta, lääkkeistä tai lääkärikäynneistä rahan puutteen vuoksi.
Diagnostisoitu rahapeliriippuvuus
Rahapeliriippuvuuden diagnoosien määrä on lisääntynyt vuosina 2011–2020. Tästä huolimatta diagnoosin saa edelleen vain harva. Vuosina 2011–2020 diagnoosin sai THL:n ylläpitämän hoitoilmoitusrekisterin mukaan manner-Suomessa 2 617 täysi-ikäistä henkilöä.
Rahapeliriippuvuutta kuvaa jatkuva ja toistuva rahapelaaminen verkossa tai fyysisissä pelipaikoissa. Tarve pelata on pakottava, pelaamisen hallinta on heikentynyt ja rahapelaaminen menee elämässä kaiken muun edelle. Pelaaminen jatkuu tai kiihtyy huolimatta sen haitallisista seurauksista perhesuhteille, sosiaalisille suhteille, taloudelle, opiskelu- ja työelämälle sekä muille elämän osa-alueille. Tällainen rahapelaaminen voi olla joko jatkuvaa tai kausittaista.
Rahapeliriippuvuuden diagnoosien määrä lisääntyi sekä miehillä että naisilla kaikissa ikäryhmissä, paitsi 60 vuotta täyttäneillä naisilla. Kasvu oli suurinta 30–44-vuotiailla naisilla. Kaikkiaan miehet olivat kuitenkin yliedustettuina diagnoosin saaneissa. Rahapeliriippuvuuden diagnooseja saivat myös yli 90-vuotiaat. Eniten diagnooseja tehtiin 18–44-vuotiaille.
Ongelmallisen pelaamisen vakavuutta kuvaavalla jatkumolla rahapeliriippuvuus on ongelman vakavin muoto. Rahapeliriippuvuudesta käytetään myös termejä pelihimo ja patologinen pelaaminen. Termit vaihtelevat eri tautiluokituksissa (esim. DSM-IV-, DSM-5-, ICD-10- ja ICD-11-tautiluokitukset). Diagnoosin rahapeliriippuvuudesta tekee aina lääkäri.
Vuonna 2019 suomalaisista 3 prosentilla oli rahapeliongelma (SOGS ≥ 3). Heistä todennäköinen rahapeliriippuvuus oli 1,4 prosentilla. Sen sijaan ongelmapelaamista oli 1,6 prosentilla. Miehistä rahapeliongelma oli 4 ja naisista 2,1 prosentilla.
